On taas se aika vuodesta, jolloin odotukset ovat korkealla. Tietyt perinteet ja odotukset istuvat tiukassa. Saamme usein kuulla, ja myös lukea miten joulua kuuluu viettää, ja miten se tehdään ”oikein”. Mehän luomme niitä omia perinteitä, uusia perinteitä, jotka sopivat juuri omaan kotiin.

Itse ajattelen, että meidän joulumme on meidän näköinen. Ollaan tehty siitä omanlaisensa. Omien toiveiden mukaan koostettu. Rikotaan rajoja, valitaan meille sopivia asioita, ruokia ja juomia. Olemme monet kerrat kuulleet, mitä teemme väärin. Herää kysymys, että väärin miksi, koska kyseessä on meidän perheemme joulu. On osin varsin surullista, miten joku tulee kertomaan miten minun perheeni kuuluu viettää joulua, miten pitää olla, missä pitää olla jne. Olen monissa kanavissa aktiivinen joulukeskustelija. Kannustan ja rohkaisen rakentamaan, sitä omaa joulua. Ruokapuolella ne perinteet on lähinnä tietyt laatikot ja kinkku. Ne löytyvät meiltäkin muiden ohessa. Jos joku haluaa omaksi jouluruoakseen sushia, tapaksia, meksikolaista tai ihan vaan makkarakeittoa, niin antaa mennä. Siitä tulee juuri sinun perinteesi. Mikä estää luomasta perinteen, että joka joulu otat jonkun maan ruokakulttuurin teemaksi?

Olen lapsesta asti rakastanut joulua. Iän myötä on omat ajatukset muuttuneet, mutta joulu on aina ollut se tärkein juhla itselle. Lapsena tietenkin rakasti lahjoja, ja ne olivat se tärkein. Ruoka oli vähän sivuseikka, kunhan nyt jotain. Teininä nautin mummolan jouluista.

Mummolaan kokoontui suku isommassa määrin. Mikäs siinä oli ollessa, koska se toinen mummola oli iso maalaistalo, ja sinne todella mahtui porukkaa, ja ruokaa oli tarjolla paljon. Myös toinen mummola oli kohtuullisen lähellä. Tuli käytyä, mutta ei niin merkityksellinen paikka.

Siinä vaiheessa, kun oli itse perustanut perheen, ja saanut jälkikasvua, on tullut uusia perheitä, joissa käydä. Mummolaan pitää mennä, isomummoa moikkaamaan, appivanhemmat, haudalla, ja ehkä vielä joku muu. Sinulla on siinä pienet lapset, ja huomaat että joulusta kuluu autossa suurimman osan ajasta jouluaatosta. Haluaisit ehkä viettää rauhaisan, ja kiireettömän joulun. Luultavasti omat vanhempasi haluavat, että vietät joulun heidän kanssaan. Samaa toivovat appivanhemmat. Valitset miten tahansa, niin joku on sitä mieltä, että valitsit väärin. Haluat vuorotella missä vietät joulut, mutta se joku taho haluaa muistaa väärin, missä olit viimeksi, ja kenen vuoro on nyt. Havahdutko, että olet viipottanut joulut muiden ”määrätessä” ja ne kotijoulut ovat olleet vain haave.

Minulla oli noin ennen. Kerroin tuossa juuri entisistä jouluistani. Tein aikanani päätöksen, ja päätin alkaa viettää niitä kotijouluja omassa kodissa. Tiesin, että vanhemmat loukkaantuvat, pahoittavat mielensä. Ensimmäiset joulut menivät hieman hiljaisemmissa merkeissä, mutta kaikki ymmärsivät lopulta. Tein selväksi, että ovat ilman muuta tervetulleita meille. Tähän päivään mennessä on pari kertaa ollut vanhempi väki meillä viettämässä joulua. Ei oikein maistu se joulu autossa.

Omat lapset asuvat omillaan, ja lapsenlapsikin löytyy. Ovat viettäneet joulua meidän kanssamme, sekä omillaan omia joulujaan. Olen heille aina ajoissa kertonut, että ovat aina tervetulleita meille jouluksi, mutta saavat itse päättää miten ja missä ovat. En halua luoda heille samoja paineita, ja odotuksia, mitä itse on joutunut käymään läpi. Tietenkin joulut ovat erilaisia, olemmeko kaksin vai isolla porukalla. Joulusta nautin väkimäärästä riippumatta.

Toisaalta taas, jos menet mielelläsi vanhemmille, appivanhemmille, tai minne ikinä niin tarjoa apua. Kattamalla pöydän, tiskaamalla, pilkkomalla, leikittämällä lapsia jne. Kysy miten voit auttaa.
Toivottavasti tämä avaa pohtimaan, sitä omaa joulua, ja onko se juuri sinun joulusi. Onko se sellainen, kuin haluat? Kenen joulua vietät?

KO