Viime viikolla vietettiin valtakunnallista rasismin vastaista viikkoa. Kerroimme aiemmin, että Lohjan väestöstä hieman päälle 4% puhuu äidinkielenään muuta kuin suomea, ruotsia tai saamea ja, että vieraskielisten osuus nousee tasaisesti: vuonna 2010 osuus oli 2,6 % ja vuonna 2017 4,1 %.

Yleisimpiä ulkomaiden kansalaisuuksia lohjalaisilla ovat Viro, Venäjä, Turkki, Thaimaa, Bulgaria, Puola ja Syyria. Rasismin vastaisen viikon puitteissa haastattelimme kahta Syyrian sotaa pakoon lähtenyttä kiintiöpakolaista ja kuulimme heidän ajatuksiaan mm. Lohjasta ja elämästä Suomessa.

Mohamad Al Khashan saapui Suomeen marraskuussa 2016 vanhempiensa ja pikkuveljensä kanssa, ja Ekhlas Kadour yksin vuoden 2014 syksyllä. Suomeen saavuttuaan Al Khashan opiskeli suomenkieltä yli vuoden Karjaalla ja haki sitten Lohjalle ammattikouluun opiskelemaan merkonomiksi.

–Opiskelu alkoi viime syksynä. Hyvin on mennyt, Al Khashan kertoo.

Merkonomiksi valmistuttuaan Al Khashan aikoo miettiä vahvuuksia ja osaamistaan ja harkita sen mukaan mahdollisia ammattikorkeakouluopintoja tai yrityksen perustamista.

–Voisin perustaa esimerkiksi vaate- tai ruokakaupan, hän kertoo.

Myös Kadour opiskeli suomea Karjaalla Axxellissa. Hän valmistui merkonomiksi kesällä ja opiskelee nyt taloushallintoa. Hän haluaisi olla kirjanpitäjä tai vaatesuunnittelija.

–Töitä pitäisi löytää, mutta se on vaikeaa, Kadour harmittelee.

Yksi ongelma työnhaussa on kielitaito. Sekä Al Khashan että Kadour tosin puhuvat varsin hyvää suomea.

–Suomenkieli on vaikea, koska oma kielemme (arabia) on ihan erilainen, Al Khashan sanoo.

Hän on ollut parikin kertaa työharjoittelussa Tokmannilla.

–Kielitaitoni parani siellä ja sain paljon apua työkavereilta, Al Khashan sanoo.

Lohjan kaupungin maahanmuuttajakoordinaattori Heikki Kerkkänen toteaa, että työllistymiseen vaikuttavat koulutuksen ja kielitaidon lisäksi myös alueen työpaikkatarjonta, elinkeinorakenne ja asenteet.

–Yhteistyössä työnantajien ja julkisen vallan kanssa pitää madaltaa työnantajien kynnystä työllistää maahanmuuttajia sekä vaikka suomalaisia, joilla on alentunut työkyky.

Maahanmuuttajat osaksi yhteisöä

Sekä Al Khashan että Kadour ovat tyytyväisiä elämäänsä Suomessa ja Lohjalla. Unelmista kysyttäessä kumpikaan ei ensin osaa sanoa mitään, mutta hetken mietittyään Al Khashan kertoo omansa.

–Oma elämä ja perhe.

–Suomessa on kiva asua, tämä on hyvä ja rauhallinen paikka. Lohja on lähellä luontoa ja Helsinkiä ja täällä on hyvät palvelut ja koulutusmahdollisuudet, Al Khashan jatkaa.

Myös Kadour kehuu Lohjan palveluita ja maahanmuuttajien koulutusmahdollisuuksia.

–Lohja on hyvä ja turvallinen paikka, hän tiivistää.

He kokevat saaneensa apua aina, kun ovat sitä tarvinneet. Kerkkänen puolestaan löytää Lohjalta muutamia kehittämisen kohteitakin.

–Asiakkaillamme on vähän suomalaisia ystäviä. Iso osa esimerkiksi yhdistyskentästä voi mennä heiltä ohi, koska tietoa ei ole. Kaikki palvelut, mitä meillä on tarjolla, pitäisi tulla tutuksi myös maahanmuuttajille. Aikuisille tarvittaisiin myös enemmän matalakustannuksisia harrastusmahdollisuuksia. Kaikukortti vastaa tähän tarpeeseen, Kerkkänen sanoo.

–Oppilaitosten, kaupungin, yrittäjien ja työnantajien välistä yhteistyötä pitäisi tiivistää. Oppisopimusmahdollisuuksia ja palkkatuen käyttöä pitäisi kehittää. Joissain kunnissa tämä yhteistyö toimii paljon paremmin. Kehittämisen pitäisi tapahtua yhdenvertaisesti kaikille vaikeasti työllistyville ryhmille, jotta ei synny vaikutelmaa, että toiset saavat apua ja toiset eivät, hän jatkaa.

Lohjan kaupunginvaltuusto hyväksyi kotouttamisohjelman joulukuussa.

–Kotouttamisohjelma lähtee kaupungin strategiasta ja sen tavoitteena on, että Lohja on hyvä kaupunki kaikille. Kaikilla kuntalaisilla pitää olla täysivaltaiset mahdollisuudet osallistua kaikkeen, mitä Lohjalla on, Kerkkänen tiivistää.

Kulttuurit kohtaavat

Suomen ja Syyrian kulttuureissa Al Khashan ja Kadour ovat kiinnittäneet huomiota muutamiin eroihin.

–Suomessa on hyvää se, että ihmiset ovat mukavia ja kohteliaita ja auttavat maahanmuuttajia, mutta huonoa on se, että nuoret käyttävät paljon alkoholia, eivätkä ole lähellä perhettään, Al Khashan pohtii.

–Täällä on enemmän tasa-arvoa naisten ja miesten välillä kuin Syyriassa, toteaa puolestaan Kadour.

Kerkkänen toteaa, että lähes kaikki maahanmuuttajamiehet ovat työvoimapoliittisessa koulutuksessa, mutta naisia jää enemmän kotiin.

–Nainen voi haluta olla kotona pitkään lasten kanssa, vaikka mies antaisikin hänen mennä töihin, Kerkkänen sanoo.

Kerkkänen on työssään huomannut, että sekä suomalaisia että maahanmuuttajia yhdistää mielikuva Suomen sosiaaliturvajärjestelmän koukeroisuudesta. Monimutkaiseen järjestelmään liittyy myös väärinymmärryksiä.

–Suomalainen saattaa luulla, että maahanmuuttajille olisi eri säännöt, mutta tukien määräytymisperiaatteet ovat kaikille samat.

Toiveena kunnioittava kohtelu puolin ja toisin

Kadour ei ole kohdannut Lohjalla syrjintää tai rasismia, mutta Al Khashanille on huudeltu pariin otteeseen.

–On huudeltu, että miksi olet tullut Suomeen ja miksi otat Kelalta rahaa. En ole iloinen siitä, että otan Kelalta rahaa, mutta minun on pakko nyt, kun opiskelen. Haluan kyllä töihin ja maksan sitten veroja, kun pääsen töihin, Al Khashan sanoo.

Hän kokee myös, että jos ilmenee ongelma, oletus on, että ulkomaalainen on aloittanut. Kerkkänen puolestaan kertoo, että Lohjalla huutelua on kohdannut myös osa huivia käyttävistä naisista. Osa huutelijoista on ollut päihtyneitä, mutta huutelun ovat taitaneet myös selväpäiset henkilöt.

Al Khashanilla on toiveensa sekä suomalaisille että toisille maahanmuuttajille.

–Haluaisin, että ulkomaalaiset hyväksyisivät Suomen kulttuurin. Kotona voi toimia oman kulttuurinsa mukaan, mutta esimerkiksi työpaikalla mennään Suomen kulttuurin mukaan. Suomalaisilta pyydän, että he eivät ajattelisi kaikkia ulkomaalaisia samalle tasolle. Kun yksi ulkomaalainen tekee rikoksen, se ei ole muiden syy. Hän tekee sen, eivät kaikki ulkomaalaiset.

–Olemme kiitollisia Suomelle, Al Khashan sanoo lopuksi.

SMS