Lohjalaisten historia osa III julkistettiin viime viikolla. Lohjalaisten historian ensimmäinen osa lähtee liikkeelle kivikaudesta ja toinen päättyy vuoteen 1918. Kolmas osa käsitteleekin luontevasti lohjalaisten vaiheita vuosina 1918–2000. Aikaväli on silti liukuva sujuvan kokonaisuuden vuoksi.

–Jouduin käsittelemään paljon 1900-luvun alun tapahtumia, jotta pystyin selittämään tapahtumat. Jotkin asiat menevät myös vuotta 2000 pidemmälle, kertoo kirjan kirjoittanut Esa Koskinen.

Hän toteaa, että Lohjalaisten historian kolmas osa ehti olla suunnitteilla pitkään.

–Ikuisuusprojekti, mutta nyt se toteutui, Koskinen tiivistää.

Lohjan Kotiseutututkimuksen Ystävät pyysi häntä kirjoittamaan teoksen. Koskinen on kirjoittanut aiemmin kymmenkunta Lohjan historiaa eri kanteilta käsittelevää kirjaa, joten valinta oli luonteva.

–Aloitin 3,5 vuotta sitten. Lopussa rupesi olemaan jo vähän väsynyt olo, että eikö tämä koskaan lopu, hän naurahtaa.

Materiaalia kertyi Lohjan kaupungin arkistosta, kirjoista ja sanomalehdistä.

–Kahlasin niitä läpi valtavan määrän. Minusta tuli Lohjan pääkirjaston vakioasiakas, kun istuin siellä ja plarasin lehtiä läpi mikrofilmeiltä. Päälähteet löytyivät sieltä ja kaupunginarkistosta. Kummassakin istuin varmaan vuoden verran.

Lohjalaisten vaiheita sadan vuoden ajalta

Tuoreemmat historian vaiheet takaavat sen, että kirjasta löytyy paikallisille monia tuttuja aiheita. On merkittäviä henkilöitä ja risteyksiä, jotka ovat vaikuttaneet Lohjan kehitykseen. Koskinen toteaa, että jos esimerkiksi Kaaritie olisi toteutunut, olisi Lohjan kehitys voinut olla toisenlaista.

Historian suuret linjat ovat ympäri Suomea melko samanlaiset. Suomi on täynnä maaseutupitäjiä, joista löytyy myös teollisuutta, sellaisia kuin Lohjakin. Raaka-aineet ja liikenneyhteydet ovat tehneet paikkakunnista sellaisia kuin ne ovat. Koskisen mielestä onkin mielenkiintoista käsitellä Suomen historiaa mikrotasolla eli paikallishistorian kautta. Silloin esiin nousevat nimittäin ihmisten elämänkohtalot.

Kirjaa tehdessään Koskinen on päässyt tutustumaan suurten koko Suomea koskevien aiheiden myös lisäksi moniin yksityiskohtiin, kuten perunamakkaraan.

–Sitä on pidetty täällä perinneruokana, mutta on perunamakkaraa muuallakin tehty. Esimerkiksi Karkkila pitää itseään perunamakkarakuntana.

Perunalla on ollut muutenkin roolinsa Lohjalla.

–Perunasyöpä on ollut täällä suuri vitsaus.

Vaikka Lohja on Koskiselle ennestään varsin tuttu, kohtasi hänkin monta uutta tietoa ja yllätystäkin kirjaprojektin aikana. Yksi niistä oli se, kuinka merkittävässä roolissa osuuskuntatoiminta on ollut.

–Ilman sitä Lohja ei olisi kehittynyt. Osuuskuntatoiminta on mahdollistanut sen, että on pystytty perustamaan isoja yrityksiä ja pankkeja ja kehittämään toimintaa.

Koskinen muistuttaa, ettei kirjaa ole tarkoitettu luettavaksi yhtä soittoa kannesta kanteen, vaan sitä voi selailla ja lukea mielenkiintoisen pätkän sieltä, toisen täältä. Kirjan sivuilta löytyy muutama jännittäväkin tapaus, kuten panttivankidraama ja piiritystilanne aseineen ja moottoripyörineen.

–Joskus tilanne eskaloituu pienestä ja kärpäsestä tulee härkänen, Koskinen toteaa.

Riitaisat lohjalaiset?

Entä, onko Lohjasta paljastunut jotain erityispiirteitä?

–Ainakin Lohjan kaupunginjohtajat ovat olleet harvinaisen vahvoja, näkyviä ja voimakastahtoisia. He ovat luotsanneet kaupunkia eteenpäin. Lohja on myös ollut harvinaisen väkirikas kunta Uudellamaalla, yksi läntisen Uudenmaan keskuksista.

Entä, millainen kuva Koskiselle on Lohjasta muodostunut kirjaprojektin aikana? Ehkä vahvat kaupunginjohtajat ovat tulleet tarpeeseen, sillä ainakin lohjalaisten riitely on tunnettu asia pääkaupunkia myöten.

–Lohjalaisten riitely on ollut helsinkiläisten lehtien herkkuaiheita vuosikymmenien ajan. On sitä riideltykin, kun on ollut kunta ja kaupunki, kaksi erilaista aluetta, joiden pitäisi kuitenkin tehdä yhteistyötä. Henkilökohtaisten loukkausten tasolle mentiin esimerkiksi Roution jätevesiriidassa. Siitä oli hauska kirjoittaa, Koskinen naurahtaa.

Saattaa olla, että muissakin kunnissa riittää riidanaiheita, mutta elettäisiinkö joka tapauksessa sopuisammin jatkossa.

–Ihmiset voisivat olla pikkuisen nöyrempiä. Aina ei tarvitse ottaa itseensä. Sen ihmiset kyllä tietävät ilman tätä kirjaakin, Koskinen toteaa.

Lohjasta kirjoittaminen jatkuu

Koskinen aikoo kirjoittaa jatkossakin sekä Lohjasta että muista aiheista.

–Uskon, että painettu kirja tulee vielä nousemaan ihan omaan arvoonsa.

Historiasta kirjoittamisen lisäksi hän on toiminut myös historianopettajana Järnefeltin koulussa. Mikä historiassa kiinnostaa niin kovasti?

–Historia on kiinnostanut minua pienestä pitäen. Ehkä se johtuu siitä, että kotonani oli erinomainen kirjasto. Olin lukijatyyppi jo lapsena. Istuin nojatuolissa lukemassa historiallisia romaaneja ja söin taloussuklaata.

Lohjalla Koskinen on asunut vuodesta 1984, kun tuttu pappi houkutteli hänet tänne töihin. Hän toteaa olevansa aina viimeisen päälle helsinkiläinen, koska vietti nuoruutensa siellä. Ei hän silti muuttaisi enää takaisin.

–Helsinki on muuttunut niin paljon. Ei se ole enää se lapsuuden auvoisa paikka. Omalla tavallaan tykkään Lohjasta. Aluksi vierastin sitä, että ihmiset tuntevat toisensa ja tervehtivät, mutta se luo myös turvallisuutta, Koskinen toteaa.

Lohjalaisten historian kolmannen osan voi ostaa Kahvila Liisasta, Suomalaisesta Kirjakaupasta, Antikvaarisesta Kirjakaupasta, Hilman herkusta, The Kirppikseltä ja Lohjan Museosta.

SMS