Ensi viikolla (viikko 3) Lohjan kaupunginorkesterin kamarimusiikkikonserteissa sukelletaan saksalaisen romantiikan lumoihin: ohjelmistossa on musiikkia nykyään harvemmin kuullulta säveltäjältä, August Klughardtilta, mutta myös suurilta klassikoilta, Johannes Brahmsilta ja Felix Mendelssohnilta. Konsertit ovat Lohjalla Laurentius-salissa torstaina 18.1.2024 klo 19 sekä Vihdin kirkossa perjantaina 19.1.2024 klo 19. Konsertissa soittaa Lohjan kaupunginorkesterin muusikoita mukanaan orkesterin yhteistyökumppani, pianisti Emil Holmström.

August Klughardt (1847–1902) loi aikanaan huomattavan uran kapellimestarina ja säveltäjänä, ja hänen teoksiaan kuultiin säännöllisesti pitkälle 1900-luvulle asti. Sittemmin hänet on lähes unohdettu. Schilflieder (Ruokolauluja) eli viisi fantasiakappaletta Nikolaus Lenaun runoihin oboelle, alttoviululle ja pianolle op. 28 vuodelta 1872 kuului Klughardtin suosituimpiin teoksiin jo hänen elinaikanaan. Hän omisti tämän viehättävän teoksen säveltäjä Franz Lisztille, ja teoksen piano-osuus onkin sekä teknisesti että musiikillisesti niin haastava, että Klughardtin arvellaan säveltäneen teoksen Lisztin itsensä soitettavaksi.

Johannes Brahmsin (1833–1897) trio Es-duuri op. 40 käyrätorvelle, viululle ja pianolle on ensimmäinen sävellys, jonka Brahms kirjoitti äitinsä kuoleman jälkeen vuonna 1865. Samana vuonna Brahms työskenteli trion lisäksi ainoastaan Lohjallakin viime syksynä kuullun Ein deutsches Requiemin parissa. Brahmsilla oli läheinen suhde äitiinsä, ja tämän menettäminen oli Brahmsille merkittävä isku. Menetyksensä Brahms ilmiselvästi kanavoi musiikkiin. Tämän monessa suhteessa menneeseen kurottavan käyrätorvitrion voidaan sanoa olevan Christiane-äidin musiikillinen kuva, joka on täynnä kaipausta ja lämpöä. Ei ole lainkaan tavatonta pitää teoksen hidasta osaa yhtenä Brahmsin koko tuotannon sydämeenkäyvimmistä hitaista osista.

Lyhyen elämän elänyt Felix Mendelssohn (1809–1847) on musiikinhistorian yksi itsekriittisimmistä säveltäjistä, joka ei koskaan julkaissut nuorena säveltämäänsä sekstettoa pianolle ja jousille. Teoksessa on kuitenkin jo kuultavissa vankka käsityötaito, josta Mendelssohn tuli tunnetuksi. Säveltäessään teoksen Mendelssohn oli vasta 15-vuotias. Näin kypsää musiikkia edes Mozart ei luonut yhtä nuorena. Teoksen soitinkokoonpanolle ei Mendelssohnilla ollut suoria esikuvia, mutta viulun, kahden alttoviulun, sellon ja kontrabasson muodostama ensemble saa aikaan lämpimän soinnin kirkkautta menettämättä. Mendelssohnin nuoruudenaikaisista sävellyksistä tässä konsertissa kuultavaa sekstettoa soitetaan paljon vähemmän kuin vuotta myöhemmin valmistunutta oktettoa. Kuulijoita siis hemmotellaan harvinaisilla herkuilla tulevassa konsertissa.