Essi Koski ja Juhani Maijala näyttelevät avioparia Madaameissa.

 

Tuomas Parkkisen käsikirjoittama Madaamit tuo Teatteri Tralan lavalle tärkeitä teemoja, kuten perhe, äitiys ja vanhempien roolit. Ensimmäisellä puoliajalla rakennetaan tarinan henkilöhahmoja, mutta toisella revitellään jo kunnolla. Tarinan pääsee vähitellen kunnolla vauhtiin ja sitä kannattaa odottaa, sillä mitä pidemmälle näytelmä etenee, sitä herkemmässä nauruhermot ovat. Näytelmä sai ensi-iltansa 29.9.

Madaamit kertoo äitiydestä ja sen herättämistä ajatuksista sekä perhesiteistä neljän naisen ja yhden miehen kautta. Läpi käydään niin perhe-elämän ilot ja surut kuin monet äitiyden tabutkin. Ääneen pääsee parikin sukupolvea.

-Tekstissä hienoin juttu on se, että ensin se etenee aika yliampuvasti, mutta sitten seurataankin autenttista perheriitaa, ohjaaja Joonas Luukkala sanoo.

Näytelmän valintaan vaikutti Luukkalan oma elämäntilanne.

-Olen ollut nyt itse koti-isänä ja seurannut äitiyttä siitä näkökulmasta sekä sitä, miten minuun suhtaudutaan, kun olen jäänyt koti-isäksi. Esimerkiksi julkisissa kulkuvälineissä matkalla Tikkurilaan sain arvostavia katseita, kun olin siellä naisten joukossa ainoa mies lastenvaunujen kanssa. Naisille se on arkea, mutta on kuin minulle laitettaisiin kruunu päähän samasta asiasta, jota he tekevät koko ajan, Luukkala pohtii.

Hän muistuttaakin, että ennen vanhempien roolijako on ollut erilainen kuin nykyään. Onkin oleellista kysyä, mikä on tässä ajassa reilua.

-Miksi se on nainen, joka vieläkin useimmiten jää lasten kanssa kotiin? Luukkala kysyy.

Keskustelua on tärkeää herätellä, vaikka se synnyttääkin vastarintaa.

-Vanhan liiton miehet alkavat ärähdellä tästä keskustelusta, koska heillä on paljon menetettävää, saavutetut edut ovat vaarassa, Luukkala toteaa.

Äitiyteen ja isyyteen liittyvät tabut nostavat osaltaan myös esiin vanhempien roolien eroa.

-Siihen suhtaudutaan ihan eri tavalla, kun nainen jättää perheensä, vaikka miehet tekevät sitä paljon useammin, Luukkala vertaa.

Tarina sijoittuu 20 vuoden taakse.

-Vieraannutimme tarinaa hieman ajassa taaksepäin, jotta yhteiselle historialle pystyy nauramaan. On hyvä, että jotkut asiat ovat muuttuneet sen jälkeen, Luukkala sanoo.

Anoppeja näyttelevät Anne Karhunen (vas) ja Paula Koponen (oik). Maisa Sinisalon roolihahmo saa näytelmän ensimmäisen vauvan.

 

Sekä vauva että anopit sekoittavat soppaa

Näytelmä sisältää paljon kärjistettyjä esimerkkejä erilaisista äideistä sekä yhden miehen, joka yrittää selviytyä näiden naisen keskellä. Luukkala muistuttaa, että tarinan mies ei kuitenkaan ole uhri tai pelinappula, vaan kaikki näytelmän henkilöhahmot ovat tasaisesti vaillinaisia ja hölmöjäkin.

Luukkala toivoo, että näytelmä herättää keskustelua esimerkiksi matkalla teatterista kotiin tai hakiessa lapsia päiväkodista.

-Olemme onnistuneet, jos keskustelua herää, kuten että meillähän toimitaan juuri näin, Luukkala sanoo viitaten näytelmän tapahtumiin.

Tuttuja elementtejä varmasti löytyykin itse kunkin elämästä, sillä Madaameissa vauva sekoittaa parisuhteen ja omat mausteensa soppaan lisäävät myös anopit. Mietintöjä syntyy varmasti kaikille, sillä jokainen meistä on jonkun lapsi, vaikkei omia lapsia olisikaan.

Tärkeitä huomioita voi syntyä myös näytelmän riitatilanteita seuratessa, sillä kovin kaukana todellisuudesta ne eivät ole. Vierestä katsellessa voi kuitenkin havaita monta kohtaa, joissa ehkä olisi parempi toimia toisin, eikä ainakaan käsittää asioita tahallaan väärin.

Rooleissa nähdään Maisa Sinisalo, Anne Karhunen, Paula Koponen, Essi Koski ja Juhani Maijala. Roolisuoritukset ovat sujuvia ja aitoja, mikä varmistaa hyvän tarinan ohella sen, että katsoja kiinnostuu seuraamaan näytelmää ja odottamaan, miten sen henkilöhahmoille käy.

-Ohjaajana minua kiinnostaa esitysten teko pienellä työryhmällä, sillä siinä on eroa käytänkö saman ajan viiden vai 20 ihmisen ohjaamiseen. Tässä on enemmän aikaa hioa yksityiskohtia, Luukkala toteaa.

SMS