Kun puhumme nuorisotyöstä, mieleen saattavat juolahtaa ensimmäiseksi nuorille tarkoitetut kahvilat. Jos alaa miettii tarkemmin, ymmärtää, että nuorisotyö on oikeastaan paljon enemmän. Se on mahdollisten ongelmien ennaltaehkäisyä, etsivää nuorisotyötä sekä nuorten jokapäiväistä kohtaamista.

Järnefeltin koulussa on oma nuorisotila, Etä-Kake. Se on oppilaita lähempänä oleva versio Virkkalassa sijaitsevasta Nuorisokahvila Kakesta. Etä-Kakessa on nuorisotilan auki ollessa aina paikalla kaksi nuorisotyöntekijää. He haastavat nuoria pelaamaan kanssaan ja toimivat kuuntelijoina sekä keskustelukumppaneina. Monelle aamun pelastus voi olla tiistaiaamuinen juttelu ystävällisten aikuisten kanssa.

Nuorisotila voi olla myös kuin pieni pako todellisuudesta. Järnefeltin koulun hiljaisilla välitunneilla halukkaat voivat kokoontua Etä-Kakeen, jossa he viettävät hiljaista aikaa 25 minuutin ajan. Yläkoulut ovat usein meluisia paikkoja, joten pieni hengähdystauko tekee monelle ihan hyvää.

Nuorisotiloissa voi olla myös varjopuolia. Vaikka tunnelma on ollut rauhallinen ja seesteinen ainakin niissä kahviloissa, joissa olen käynyt, on myös ihmisiä, joilla ei ole samanlaisia kokemuksia. Uusi, epävarma kävijä saattaa kokea vaikeuksia yrittäessään soluttautua nuorisokahvilaan, jonne on jo muodostunut ”klikkejä” tutuista kävijöistä. Mikäli näihin ”klikkeihin” ei pääse mukaan, nuori voi tuntea olonsa yksinäiseksi, ja nuorisotilojen ideana ollut kohtaaminen ei enää pääsekään toteutumaan.

Toiset nuoret saattavat myös suhtautua kylmästi uusiin nuoriin, ja jäätä on vaikea rikkoa, jos kukaan ei tee aloitetta sen rikkomiseksi. Nuorisotyöntekijät toimivat usein eri ihmisten tutustuttajina. He pyrkivät herättämään keskustelua nuorten välillä ja näin luomaan nuorten välisiä kontakteja. Tämän vuoksi monesta nuoresta saattaa tuntua luonnollisemmalta, jos nuoriso-ohjaaja juttelee ulkopuoliselle ensimmäiseksi. Tämän jälkeen johtajaa on helppo seurata.

Vaikka nuoriso-ohjaajat tulevat hyvin toimeen nuorten seurassa, pitäisi heidän keskittyä myös niihin nuoriin, jotka eivät tule helposti huomatuiksi. Mielestäni kenenkään ei tarvitsisi kokea oloaan ulkopuoliseksi ollessaan sosiaalistumiseen liittyvässä tilassa. (Ellei hän selkeästi tee jotakin, mikä indikoi hänen keskittymistään johonkin yksin tehtävään asiaan.) Jotta nuorten hyvinvointi edistyisi, on myös huomattava apua ja seuraa tarvitsevat, vaikka tutut ihmiset tuntuvatkin turvallisilta.

Teksti: Anni Kanniainen