80 vuotta sitten elettiin Suomessa talvisodan viimeisiä päiviä. Silloin 18-vuotias karjakkoharjoittelija Elli os Hirvelä, myöh. Heljävaara oli toipilaana Gunnarlassa. Hänen umpisuolensa oli leikattu helmikuussa Kirkniemen kartanon päärakennuksessa. Sinne oli evakuoitu Virkkalan sairaala (nyk. Kässän talo) talvisodan aikana. Sairaalan sijaintia ei ilmeisesti pidetty turvallisena, olihan se lähellä Lohjan Kalkkitehdasta. Myös Kirkniemessä potilaat jouduttiin viemään jonkinlaiseen suojaan pommitusten vuoksi ainakin helmikuussa.

Vaara uhkasi myös Gunnarlan tilaa. Lohjan kauppalan hälytyssireenit alkoivat ulvoa 11.3.1940 noin kello 16.00 jälkeen. Karjakko Olivia Häggström ja apulaiset Dagny os Hokkanen myöh. Korri sekä Bertta os Hirvelä myöh. Malmström olivat juuri menneet navettaan. Se oli tiilirakenteinen ja lypsylehmiä siellä oli noin 40. Elli H. katsoi kauppalan suuntaan hälytyksen kuullessaan. Lentokoneita hän ei muista nähneensä, putoavat pommihelminauhat sen sijaan näkyivät hyvin. Ne putosivat osaksi jonnekin Lohjanharjun rinteelle. Samassa koneiden äänet voimistuivat kovaksi huminaksi ja luotisarjat alkoivat prätistä pihamaan yli navetan ikkunoihin. Myös tiilikatto sai osumia ja vintissä olleet heinä- pahnakuorma alkoivat palaa. Navetassa kaksi lehmää kuoli heti ja useita haavoittui.

Dagny H. oli suojautunut lehmän taakse ja Olivia H. ja Bertta H. olivat lanttuhuoneessa lanttuja hakemassa. Kukaan ei loukkaantunut tulituksessa. Elli H. lähti juoksemaan asunnoltaan hädissään navetalle ja samassa alkoi valtava lumisade. Se saattoi suojata aluetta enemmiltä hyökkäyksiltä. Navetan vintissä riehuvaa tulipaloa alettiin heti sammuttaa, mutta sitä haittasivat lukossa oleva vintin ovi sekä katkenneet sähköt. Palo saatiin kuitenkin ihme kyllä sammumaan, betoninen välipohja ja huurteinen tiilikatto vaikeuttivat tulen leviämistä.

Vaikka luodinreikiä löytyikin myöhemmin myös muiden rakennusten katoista ja seinistä, jäivät vahingot kohtuullisen vähäisiksi. Wejbergin kauppiaat hakivat lehmät lihakauppaansa. Vauriot korjattiin ja kahden päivän päästä tuli rauha. Gunnarlan tilan pehtoori O. Sjöblom oli Ruotsissa sotaa paossa, etumiehenä oli Fagerström ja tallimiehenä Willing.

Tapio Heljävaara kirjoitti äitinsä muistot vuonna 1994