Lohjan Urheilusukeltajat ry on jälleen saanut rantojen siistimisoperaationsa valmiiksi Lohjan ja Vihdin uimarannoilla. Siivottavaa niin pinnan alla kuin päälläkin on riittänyt, sillä yhteensä puhdistettavia rantoja on 32. Urheilusukeltajien suorittamat toimet painottuvat seuran nimen mukaisesti rannan vedenalaisiin osiin. Seura on huolehtinut uimarantojen turvallisuudesta jo 1990-luvulta lähtien.

Uimarannoilta löytyy monenlaista roinaa, joka ei sinne suinkaan kuulu. Miltä tahansa uimarannalta löytyy pulloja, tölkkejä ja muuta roskaa kadonneista uimahousuista lähtien. Osa pulloista on upotettu aivan tahallaan, sillä ne on ensin laitettu täyteen vettä ja korkki suljettu. Etenkin laiturilla varustetut rannat houkuttelevat lisäksi myös polkupyöriä, puistonpenkkejä, liikennemerkkejä ja jopa mopoja. Pyöriä on kerralla löytynyt seitsemänkin. Moni uimarantojen vesiin kuulumaton esine onkin päätynyt sinne ilkivallan tuloksena.

–Ei betoninen puistonpenkki lipsahda järveen vahingossa, toteaa Kari Falck.

–Melkein kaikki, mikä vain irti lähtee, jaksetaan kantaa järveen, päivittelee puolestaan Tom Engberg.

Erikoisimpien uimarannoilta löytyneiden esineiden joukkoon kuuluvat katkaistun haulikon osat, jotka löytyivät viime kesänä kassiin pakattuina Lasitehtaan rannasta. Tänä vuonnakin aalloista on nostettu yksi ilmakivääri.

Jarmo Lehti (vas) ja Leevi Pousi lähdössä tarkastamaan rantaan vaaraa aiheuttavien esineiden varalta.

Niin puistonpenkit kuin polkupyörätkin löytävät tiensä järveen

Veden alla lymyävä roina aiheuttaa vaaran uimareille. Esimerkiksi trukkilava, jonka päällä on talvella pidetty nuotiota, vajoaa jäiden lähdettyä pohjaan ja siitä törröttävät naulat vaanivat uimarin jalkapohjia. Hajonneet lasipullot ovat ilmeinen vaaranaiheuttaja, muttaLeevi Pousi toteaa, että hajonneet tölkitkin viiltelevät ikäviä haavoja. Jarmo Lehti arvelee, että jotkut saattavat heitellä tavaroita järveen vitsimielessä.

–Se ei kuitenkaan ole enää hyvä vitsi, kun pohjasta löytyy naulaisia lautoja.

–Rannoista on löytynyt pystyssä olevia metallikeppejäkin, jotka ovat olleet hyppyetäisyydellä laiturista. On vaikuttanut siltä, että niitä on laitettu sinne jopa tahallaan. Sen voi kuvitella, miten käy, kun sellaiseen hyppää, Engberg sanoo.

Hän toteaakin, ettei veteen pitäisi ikinä hypätä varmistamatta ensin, ettei pinnan alla ole mitään vaarallista. Pää edellä hyppääminen on luonnollisesti erityisen vaarallista.

–Katsokaa, mihin hyppäätte ja tutkikaa pohja. Pää edellä ei pitäisi ikinä hypätä. Moni ranta on jo liian matalakin siihen. Lisäksi paikalle on voinut ajelehtia vaikka uppotukki, Engberg sanoo.

Sukeltajilla on selkeä viesti niille henkilöille, jotka roinaa järveen mättävät.

–Kyllä sen, minkä maastoon jaksaa kantaa, jaksaa tuoda sieltä myös pois, tiivistää Falck.

–Keksisivät jonkun harrastuksen. Aloittaisivat vaikka sukeltamisen, Lehti vinkkaa.

–Antakaa kalojen elää rauhassa, älkääkä viskoko järveen mitään, mikä ei sinne kuulu. Kyllä sellainen ranta, jota ei ole hetkeen siivottu, on aika surullinen näky, kun pienet ahvenet uivat siellä pullojen ja tölkkien joukossa, Engberg toteaa.

Leevi Pousi valmiina sukeltamaan.

Hengenvaarallista ilkivaltaa

Vaikka rannat on nyt tarkistettu ja siivottu rojusta, tarkkana kannattaa olla.

–Viime vuonna Vihdistä löytyi uimarannalta hengenvaarallinen metallikeppi ja uusi puistonpenkki, joka oli saman tien löytänyt tiensä järveen. Olimme siinä vaiheessa jo putsanneet rannan, mutta ihmiset onneksi huomasivat tilanteen ja ilmoittivat siitä, Engberg kertoo.

Lisäksi rannoilta kerätään luonnonmateriaalia, kuten isoja ja teräviä kiviä ja oksia. Tero Pakkanen toteaa, että joskus keppejä törröttää pystyssä pohjasta, kun ne on talvella heitetty sinne jään läpi, eikä ole ajateltu, että kesällä samat kepit ovat rannassa uimareiden riesana.

Roskien ja vaarallisten esineiden poistamisen lisäksi sukeltajat tarkistavat myös laiturien kiinnitykset talven jäljiltä.

–Tänäkin vuonna on löytynyt paikaltaan irronnut laituri, Engberg toteaa.

Uimarannoilta löytyy monenlaista roinaa, joka ei aaltoihin todellakaan kuulu. Järveen löytävät tiensä niin pullot, polkupyörät kuin puistonpenkitkin.

Vedenalainen maailma

Engberg toteaa, että rantojen turvallisuudesta huolehtiminen kuuluu Lohjan Urheilusukeltajien tärkeimpiin tehtäviin. Hän on iloinen siitä, että nykyään tarkistettavana on syrjäisempiäkin rantoja. Tehtävä on tärkeä, muttei aina kovin miellyttävä suoritettava, sillä näkyvyys veden alla on monella rannalla surkea ja pohjassa edetään käsikopelolla.

Rantoja siivotakseen sukeltajat eivät ole harrastustaan aloittaneet tehtävän tärkeydestä huolimatta, joten mikä heitä vetää veden alle?

–Sukeltamalla pääsee niin lähelle luontoa, Pakkanen pohtii.

–Sukeltaessa näkee paljon sellaisia asioita, joita ei pinnalta löydy. Merenalainen luonto on hieno. Suomessa on myös paljon kirkasvetisiä järviä, sanoo Pousi.

–Pinnan alla näkee ihan eri tavalla. Siellä on myös painoton. Se on vähän niin kuin lentäisi, Lehti kertoo.

Seuralla on kaksi omaa venettä, joilla tehdään retkiä merelle ja käydään sukeltamassa mm. hylyillä. Engberg iloitsee siitä, että seuralla on nuorillekin aktiivista norppatoimintaa.

–Alle 15-vuotiaille järjestetään vedenalaista huvitusta perjantai-iltaisin Neidonkeitaassa, Engberg sanoo.

Hän innostui itsekin sukeltamisesta jo nuorena.

–Olin pienenä Jacques Cousteau -fani niin kuin monet siihen aikaan. Telkkarista tuli Meren salaisuudet -sarja ja lehtikin oli. Siitä se halu lähti ja myöhemmin menin sukelluskurssille. Minulla on hirveä korkeanpaikankammo, joten päätin lähteä alaspäin, Engberg naurahtaa.

Myös hän nauttii veden alla leijailusta ja uudenlaisista maisemista.

–Se on nautinto, kun pystyy liikkumaan painottomasti. Vedenalainen elämä on salaperäistä ja historian havinaakin voi tunteja, kun lilluu yli 100 vuotta vanhan hylyn äärellä.

SMS

Järvenpohjasta nousee monenmoista.

Kommentoi kirjoitusta