Vaahterateatteri tuottaa ensi keväänä klassikkodekkarin Eikä yksikään pelastunut. Agatha Christien samannimiseen kirjaan perustuva näytelmä esitetään Lohjalla Puu-Anttilassa.

-Olemme jo pitkään haaveilleet dekkarinäytelmästä, mutta ei ole ollut järkevää tilaa. Nyt, kun on Puu-Anttila, halusimme totta kai tarttua mahdollisuuteen. Puu-Anttila on sekä tunnelmaltaan että käytännönkysymysten kannalta mitä parhain paikka, kertoo Joni Pitkonen.

Haaveissa on kauan ollut intiimin kamariteatterinäytelmän toteuttaminen ja täydellinen genren vaihtaminen. Jännitysnäytelmä todella tuo vastapainoa Sammatin Sampomäellä esitetyille suomalaisille kesäteatterinäytelmille.

-Jo useamman vuoden ajan on tuntunut, että haluamme tehdä dekkarin. Siinä on haastetta näyttelijöille ja ihan erilainen tunnelma kuin muissa näytelmissä, sanoo Minna Pitkonen.

Puu-Anttilaan rakennetaan 60-80-paikkaisen, nousevan katsomo, jotta kenenkään ei tarvitse kurkkia toisen selän takaa, vaan kaikki näkevät hyvin lavalle.

Seppo Lehtelä (vas), Joni Pitkonen, Minna Pitkonen (edessä), Heidi Kotakoski, Anna Rimpinen, Mikko Kotiaho sekä Puu-Anttilasta Noora Hannus.

 

Yläasteelta tuttu tarina

Eikä yksikään pelastunut valikoitui näytelmävaihtoehtojen joukosta helposti.

-Mietimme muutamia vaihtoehtoja, mutta tämä on klassikko ja psykologinen trilleri, jossa on mielenkiintoiset henkilöhahmot ja heillä jokaisella oma taustatarinansa, Minna Pitkonen sanoo.

Tarina on monelle entuudestaan tuttu.

-Moni muistaa, että tätä on luettu yläasteella ja se on tehnyt silloin vaikutuksen, sanoo Joni Pitkonen.

-Se oli se yläasteen kirja, joka piti lukea, mutta murhaaja on kyllä unohtunut, naurahtaa myös Mikko Kotiaho.

-Tarina on niin monisäikeinen, että ymmärrän hyvin, jos murhaaja on unohtunut, toteaa ohjaaja Anna Rimpinen.

Murhaajan on saattanut ehtiä unohtamaan moni muukin, mutta muistiaan voi virkistää vaikkapa Vaahterateatterin näytelmän parissa.

-Kannattaa katsoa näytelmä ensin ja lukea kirja sitten. Se syventää tarinaa, vinkkaa Minna Pitkonen.

 

Klassikkotarinasta löytyy syvyyttä

Ohjaaja Rimpistä kiehtovat teoksen moniulotteisuus ja syvyys.

-Itsekin luin tämän kirjan yläasteikäisenä ja se teki minuun suuren vaikutuksen. Tarinassa ollaan saarella, mistä ei pääse pois, eivätkä tarinan henkilöt tunne toisiaan. Sitten alkaa tapahtua, eivätkä he tiedä, kehen voi luottaa ja kuka on syyllinen tai syytön. Kaikilla hahmoilla on oma dilemmansa, tarkoitusperänsä ja syynsä, miksi he ovat tulleet saarelle, Rimpinen kertoo.

Näytelmässä kymmenen toinen toisilleen vierasta ihmistä saavat kutsun tuntemattomalta Owenilta lomailemaan tai työskentelemään Devonin rannikolla sijaitsevalle saarelle.

Jokaisen vieraan makuuhuoneen seinälle on ripustettu vanha lastenloru, jossa kuvataan kuinka toinen toisensa jälkeen kymmenestä pojasta yksi aina häviää. Ruokasalin pöydällä on niin ikään kymmenen poikapatsasta, jotka salaperäisesti katoavat yksitellen. Eräänä iltana gramofonista alkaa kuulua musiikin sijaan puhetta, jossa jokaista paikalla olijaa syytetään murhasta. Jännitys tiivistyy ja ihmisten menneisyyden takautumien paljastuttua epäilyn ilmapiiri nousee ihmisten keskuuteen.

-Tarinassa on syviä ulottuvuuksia. Mikä on oikeutettua ja mikä tekee henkilöstä syyllisen tai syyttömän? Tekemisissä ollaan yhden perusasian eli kuoleman kanssa. Mitä ihmisille tapahtuu, kun hengenlähtö on lähellä. Tarina on ajaton, vaikka sen kirjoittamisesta onkin aikaa, Rimpinen pohtii.

 

Nostalgiaa käsikirjoituksen lehdiltä

Näyttelijäkaartiin kuuluvat Jaakko Kivistö, Marja Koski, Mikko Kotiaho, Seppo Lehtelä, Samuel Nuutinen, Markku Oksanen, Joni Pitkonen, Minna Pitkonen, Juha Saarinen ja Jutta Saarinen. Työryhmässä mukana lavastuksessa, puvustuksessa ja markkinoinnissa toimii myös Heidi Kotakoski.

Käsikirjoitus on jo kirjoitettu uudelleen puhtaaksi yhteisvoimin, sillä Rimpinen kertoo, että heidän saamansa käsikirjoitusmateriaali ei ollut aivan tuoretta.

-Se oli kirjoitettu kirjoituskoneella, eikä kaikista sanoista saanut selvää. Tuli nostalginen tunnelma.

Tällä hetkellä näytelmää työstetään eteenpäin lukuharjoitusten ja kohtausjaon tekemisen merkeissä. Murhaajaleikin kautta on myös haettu oikeaa tunnelmaa.

-Herättelemme ajatuksia rooleja kohtaan, Rimpinen avaa.

Näytelmä saa ensi-iltansa lauantaina 2.3. Esitykset jatkuvat maaliskuun loppuun saakka.

SMS