Perinteen mukaisesti haastattelimme jälleen yhtä hääparia lehtemme hääteemanumeroon. Tässä heidän häätarinansa.

Hanna ja Jouko Moilasen häitä juhlittiin 13.10.2018. Vihkiminen tapahtui Vivamossa Pyhän Birgitan kappelissa ja hääjuhla pidettiin Kahvila Liisassa.

–Se on pieni, ihana kappeli metsän keskellä. Ihastuimme kappeliin, koska sinne vie pieni metsätie ja alttaritauluna on ikkuna, josta näkyy Lohjanjärvelle. Halusimme pienen pienet häät, koska perheen lisäksi vieraita oli vain 24, joten kappeli sopi hyvin, sanoo Hanna.

–Isossa kirkossa kaikki olisivat mahtuneet yhteen penkkiriviin, naurahtaa Jouko.

Moilaset halusivat nimenomaan pienet häät.

–Ne olivat meidän näköiset. Emme halunneet istua 150 ihmisen tuijotettavana. Häitä myös vietettiin toiveestamme rennosti ilman yhtäkään perinteistä hääleikkiä. Emme halunneet myöskään isoa juhlatilaa, josta olisimme täyttäneet kolme pöytää, emmekä pönötystä, Hanna kertoo.

Hääjuhla sujuikin rennoissa merkeissä.

–Kaikki meni hyvin. Hääjuhlassa tarjoiltiin suolaisia ja makeita leivonnaisia sekä hääkakkua. Ihmiset juttelivat keskenään ja oli hauskaa. Vieraatkin tykkäsivät, pari tiivistää.

Pienten häiden järjestelykin oli helpompaa kuin isojen.

–Emme halunneet järjestellä häitä vuosi tolkulla, Jouko sanoo.

–Olen kuunnellut kavereita, kuinka lautasliinojen värisävyäkin mietitään puoli vuotta, havainnollistaa Hanna.

–Ja vaihdetaa sitä vielä viime hetkellä, täydentää Jouko.

–Meistä oli mukavaa mennä naimisiin rennosti niin, ettei meidän tai vieraiden tarvitse stressata juhlasta ja esimerkiksi siitä, miten pukeutuu, Hanna sanoo.

Suurin osa hääpäivästä kului rennoissa tunnelmissa, mutta ennen alttarille kävelyä kumpikin jännitti hieman. Jouko naurahtaa, että alttarille oli ovelta vain muutama askel, joten ei jännityskään kauaa kestänyt. Häiden jälkeisen yön pari vietti Helsingissä hotelli Tornissa.

–Se oli yhden päivän häämatka, joka riittää toistaiseksi. Ihanaa oli, Hanna sanoo.

Hanna ja Jouko Moilanen sekä kaksostytöt Kerttu ja Martta Maanpää.

Rentoutta ammattilaisiin luottamalla

Toiminta oli nopeaa ja tehokasta, sillä parin häitä vietettiin vain kaksi kuukautta kihlauksen jälkeen. Niiden järjestelykin sujui sutjakasti, sillä tärkeimmät asiat, kuten vihki- ja juhlapaikkojen varaukset hoituivat muutamalla puhelinsoitolla. Järjestelyistä ei muutenkaan otettu liiemmin stressiä, vaan luotettiin ammattilaisiin. Pari ei esimerkiksi tiennyt, millaiset servietit kattaukseen kuuluu, eikä morsiamen kampausta kokeiltu etukäteen.

–Kukkakimppua tilatessakin sanoin vain, että jotain vaaleanpunaista. Kimppu oli täydellinen, Hanna iloitsee.

–En olisi ikinä uskonut, että häistä tulee niin hienot, Hanna iloitsee.

Tehokkuudelle on syynsä.

–Meille on tulossa vauva, joten ajattelimme, että eiköhän mennä naimisiin nyt, ettei sitten pienen kanssa tarvitse miettiä hääjärjestelyjä, Jouko kertoo.

He vinkkaavat myös muille häitä suunnitteleville, että luottavat ammattilaisiin ja antavat heidän huolehtia asioiden sujumisesta sekä muistavat, mikä päivässä on oleellista, eivätkä takerru yksityiskohtiin.

–Ei se itse juhla ole se juttu, vaan naimisiin meno, Jouko sanoo.

Perinteisiä arvoja

Hanna halusi kirkollisen vihkimisen.

–Olen niin perinteinen, että minusta kuuluu olla kirkkohäät. Mietimme myös sitä vaihtoehtoa, että pappi olisi tullut kotiin, mutta helpompi näin päin. Saimme aivan ihanan papin. Hän oli virallinen, mutta rento ja osasi puhua hyvin, Hanna kehuu.

Moilaset ajattelevat, että elämässä on tarkoitus mennä kerran naimisiin. Tämä kerta onkin ensimmäinen kummallekin. Avioliitto ei muuta arkea, mutta on kuitenkin heille merkityksellinen asia.

–Avioliitto on lupaus siitä, että ollaan yhdessä ja perhe, Hanna sanoo.

–Se tuo myös turvaa moniin käytännön asioihin, lisää Jouko.

Rakkaus leimahti vuosien kuluttua

Hanna ja Jouko tapasivat reilu kymmenen vuotta sitten ystäviensä häissä, joissa Hanna toimi kaasona ja Jouko autonkuljettajana. Kumpikin keskittyi tuolloin rooliensa hoitamiseen, eivätkä he kiinnittäneet toisiinsa kummemmin huomiota. Kipinä ei syttynyt vielä, vaikka kaljallakin käytiin yhdessä häiden jälkeen. Hanna asui siihen aikaan Turussa ja Jouko Lohjalla. He näkivät toisiaan välillä mm. kummilapsensa vuoksi ja Jouko kuljetti Hannan kerran laivalle, mutta muuten heidän välillään ei tapahtunut mitään. Ensitapaamisesta ehti kulua seitsemän vuotta ennen kuin Jouko kaverinsa kannustamana kutsui itsensä kahville Hannan luo.

–Soitin, että voinko tulla kahville. Siitä se lähti, Jouko sanoo.

–Huomasimme, että meillä on aika hauskaa keskenämme, kertoo Hanna.

Kumpikaan ei osaa sanoa, mikä kipinän sai syttymään juuri tuolloin. Niin vain tapahtui. Sen jälkeen edettiin huomattavasti nopeammin ja arki asettui luontevasti uomiinsa.

–Aluksi tapailimme vain viikonloppuisin, mutta vajaa vuosi ensimmäisistä kahveista asuin jo Lohjalla, Hanna kertoo.

Hänellä on ennestään alakouluikäiset kaksostytöt. Neljän hengen perhe muutti kaksioon Lohjalle.

–Ajattelimme, että kun säilyimme hengissä, vaikka neljä ihmistä asui kaksiossa ja yksi teki vuorotyötä, suhde ilmeisesti toimii. Nyt meillä on omakotitalo ja enemmän tilaa. Suhde lähti etenemään luontevasti niin kuin olisimme olleet yhdessä kauan, Jouko kertoo.

–Olimme jo aiemmin tehneet paljon samoja asioita eriksemme, joten kumpikaan ei joutunut suuremmin muuttamaan elämäänsä, Hanna sanoo.

Yhteistä laatuaikaa parille ovat tuoneet esimerkiksi viikonloppujen kahvilahetket sekä lähes päivittäinen saunominen lasten mentyä nukkumaan. Kun heiltä kysyy, miksi he rakastavat juuri toisiaan, pari katsoo hetken toisiaan.

–Hanna on iloinen ja reipas, Jouko sanoo.

–Tykkään Joukosta, koska hän on niin tavallinen, luotettava, rauhallinen ja komeakin. Tytötkin ottivat hänet heti hyvin vastaan, kertoo Hanna.

He katsovat jälleen toisiaan ja huomio kääntyy uudelleen tulevaan vauvaan. Aivan pian perhe kasvaa yhdellä uudella jäsenellä, hänelle tervetuloa maailmaan.

SMS

Kommentoi kirjoitusta