Jonas Gustavsson ja Laura Pikarla pitävät jälleen kesänäyttelynsä Sammatin taidenavetassa (Lohilammentie 293). Tänä vuonna vierailevana taiteilijana mukana on helsinkiläinen Elina Katara.

Gustavssonilta näyttelyssä on esillä uusia akryylimaalauksia, joissa hän yhdistää perinteisiä maalaustekniikoita kokeellisiin tapoihin maalata. Maalauksissa on sekä ekspressionistista abstraktia maalausta että esittäviä elementtejä. Teosten aiheina on elämänvaiheisiin liittyviä allegorioita valinnoista, ystävyydestä ja onnellisuuden elementeistä.

–Maalaan aina vähän elämänvaiheen mukaan. Nyt teemana on ollut kasvu. Se liittyy jälkikasvuuni, mutta myös luontoon. Olen käsitellyt kasvamista monella tapaa.

Gustavssonin teoksista löytyvät mm. hänen tyttärensä ja tämän kaveri, jotka katsovat eri suuntiin. Teoksen taustalla vaikuttaa antiikin Kreikan jumalatar Hekate, suuntien jumalatar, jonka kolmipäinen patsas katsoi tienristeyksessä eri suuntiin.

–Elämässä on muutamia sellaisia vaiheita, joissa mietitään, mihin päin lähdetään. Esimerkiksi opiskelupaikan valinta on yksi sellainen, Gustavsson avaa.

Elina Katara (vas), Laura Pikarla ja Jonas Gustavsson. Kataralla on kuvassa mukana ulkopuolelta harmaa, mutta sisältä värikäs introvertin takki, Gustavssonilla elämänvalintojen tienristeyksestä kertova teoksensa ja Pikarlalla nukke teoksesta, jossa sateenvarjolta valuja vesi luo hahmolle oman turvallisen paikan, mutta eristää hänet samalla muusta maailmasta.


Hänen toisessa teoksessaan on vanha rakennus.

–Minulle se kuvaa ihmisen tavoitteita ja mieltä. Talossa on kolme kerrosta; luolamies-, tunne- ja järkitaso. Talosta haetaan vastauksia.

Kyseinen 1400-luvulla rakennettu talo löytyy todellisuudessa Italiasta.

–Joskus isona aion mennä katsomaan sitä, Gustavsson toteaa.

Yksi maisemakuvakin löytyy.

–Koronavuonna on tullut hiippailtua entistä enemmän lähimetsässä. Kuvassa on muistoni siitä.

Ilmastonmuutos vaikuttaa teoksessa.

–Kohta meillä on vain kaksi vuodenaikaa. Neljä on parempi, vaikka kaksi niistä onkin ärsyttäviä.

Gustavssonin teokset eivät ole väripilkkuja, sillä käytössä ovat vain valkoinen, harmaa ja ruskea. Vaikutelma saattaa olla hieman synkkä, mutta se ei ole ollenkaan huono asia.

–Myös synkkyydessä on voimaa, siinä näkyy valo. Valoa ei ole ilman pimeyttä, Gustavsson avaa.

Jonas Gustavssonin maalaaman rakennuksen kolme kerrosta kuvaavat ihmismielen tasoja; luolamies-, tunne- ja järkitasoa.

Kasveja, hyönteisiä ja introvertin takki

Kataran teoksissa on käytetty monenlaisia materiaaleja ja tekniikoita, kuten animaatiota, ompelua, kirjontaa, piirtämistä ja maalaamista. Näyttelyssä on esillä kasvi- ja kasvuaiheisia teoksia. Niissä kuvataan ihmisten ja kasvien kohtaamista ja suhdetta: kasvien asemaa ihmisen järjestämässä ja hallitsemassa maailmassa ja toisaalta sitä, kuinka ihmiset usein kertovat itsestään ja tunteistaan kasvien välityksellä.
–Ihmiset pitävät itseään tämän maailman herroina ja muita vähempiarvoisina. Ihminen kokee olevansa irti muusta luonnosta ja luokittelee esimerkiksi jotkin kasvit rikkaruohoiksi samaan aikaan, kun toisia ostetaan kukkakaupoista. Jos minulla olisi oma piha, voikukat saisivat rehottaa siellä. Olen kasvattanut voikukkaa sisälläkin, Katara kertoo.

–Kasvien kautta kerrotaan myös tunteista ja ihmisyydestä. Puutarhat ja se, mitä niissä kasvaa, kiinnostavat minua. Ajattelen ne mielen puutarhoina, hän jatkaa.

Kasvien lisäksi Kataran teoksissa on paljon hyönteisiä. Esimerkiksi kärpänen on saanut paljon tilaa hänen teoksistaan, vaikka yleensä se mielletään vähäpätöiseksi ja inhottavaksikin. Teokset ovat hyvin pikkutarkkoja, joten yksityiskohtia kannattaa pysähtyä katsomaan rauhassa. Näyttelyssä esillä ovat mm. introvertin takki ja ornamentti kukoistamisesta ja kukistumisesta. Pikkutarkka ornamentti on täynnä kasveja ja hyönteisiä. Introvertin takki puolestaan on ulkopuolelta harmaa, mutta sen sisällä riittää väriä ja kukkasia.

–Sisäpuolelta se on sensuroimaton ja satumainen. Aloitin takin jo vuonna 2014 ja se on kasvanut vuosien varrella.

Taidenavetassa on esillä sekä uusia teoksia, joita ei ole nähty aiemmin muualla, sekä muutama teemaan liittyvä vanhempi teos.

Elina Kataran pikkutarkat teokset ovat täynnä kasveja ja hyönteisiä. Kuvassa ornamentti kukoistamisesta ja kukistumisesta.

Pohdintoja ihmisen suhteesta itseensä ja muuhun elolliseen

Pikarla käsittelee tämän vuoden näyttelyssä lempiaihettaan eli ihmisen suhdetta itseensä, toisiin ihmisiin, eläimiin ja muihin elollisiin. Teokset ovat itsenäisiä, mutta muodostavat kokonaisuuden, jonka eri osat käyvät dialogia keskenään. Vaikka aihe on tuttu, tekstiiliveistokset ja storyboxit ovat kaikki uusia ja tarkastelevat aihetta uudesta näkökulmasta.

–Storyboxit ovat tarinallisia matkaveistoksia. Niissä on ollut jokin tarina, josta olen lähtenyt liikkeelle, mutta se on muuttunut matkan varrella, Pikarla kertoo.

Hän ei ole halunnut avata tarinoita näyttelyyn, vaan antaa katsojalle vapauden tulkita teokset sen mukaan, mitä kukakin niissä näkee. Yhdessä storyboxissa on kello, sen purettuja osia ja lintuja.

–Linnut tulevat ja napsivat kellon osia. Silloin omaa kelloaan ei saa enää järjestykseen, Pikarla avaa ajatuksiaan teoksen taustalla.

Yhdessä Laura Pikarlan storyboxeista on lintuja, jotka ovat napsineet kellosta osia. Miten kelloaan saa sen jälkeen enää järjestykseen?

Yksi Pikarlan teoksista koostuu parvesta erinäköisiä, kankaisia lintuja.

–Se on kirjavaa porukkaa, mutta kaikki ovat kuitenkin osa samaa parvea. Ne elävät yhdessä, vaikka ovatkin todella erilaisia.

Toisessa teoksessa on sateenvarjo, jonka reunojen yli vesi valuu jatkuvina puroina. Varjon alla on yksi hahmo ja ulkopuolella toinen.

–Varjon alla on turvassa, mutta samalla eristää itsensä maailmasta. Varjon reunan yli valuva vesi erottaa hahmot toisistaan.

Näyttely on avoinna Sammatin taidenavetassa 25.7. saakka ti-su klo 12.00–16.00.

SMS

Laura Pikarlan linnut ovat hyvin erilaisia, mutta silti osa samaa parvea.