Sanotaan ja puhutaan mitä tahansa, niin tosiasia on, että me suomalaiset elämme nykyään pidempään kuin koskaan aiemmin. Jos 1750-luvulla miesten elinajanodote oli 35 vuotta ja naisten alle 40 vuotta niin nykykään naisten on 84 vuotta ja miesten 78 vuotta. Kun samalla yhteiskuntamme kehitys on johtanut laskevaan syntyvyyteen, tarkoittaa se sitä, että vanhempien ihmisten suhteellinen määrä koko väestöstä on kasvanut ja kasvaa edelleen. Se siis tarkoittaa, että vuosi vuodelta on vähemmän maksajia, jotka maksavat koko yhteiskuntamme kulut.

Eläkkeelle entistä myöhemmin?

Tästä seurauksena on eläkeikäämme myös nostettu. Tarkoituksena on siis olla mahdollisimman pitkään työelämässä. EU-maissa on käytössä aika yleisesti 65 vuoden eläkeikä. Mutta monet maat ovat jo joko nostaneet tai ovat nostamassa eläiän 67 tai 68 vuoden ikään. Suomessa oli vuoden 2017 lopussa 1 340 000 eläkeläistä ja vuonna 2019 eläkeläisiä oli noin 33% koko väestöstä, kun vuonna 2009 luku oli 30%!

Kymmenessä vuodessa yli 65-vuotiaiden eläkeläisten määrä on kasvanut 320 000.

Miten verotulot riittävät?

Nykyinen yhteiskuntamallimme ei tule kestämään ilman suuria muutoksia tulevien vuosikymmenten aikana – se vain ei taloudellisesti ole mahdollista. Muutoksia tulee tapahtumaan, tai niitä pitää tapahtua varsinkin työelämässä. Siinä missä meidän tulee huolehtia senioreistamme ja ikäihmisistä, meidän tulisi kehittää myös tehtäviä, jotka mahdollistaisivat eläkeiän siirtämistä selkeästi eteenpäin.

Terveydenhuollon tekniikat ja mahdollisuudet kehittyvät, mutta samalla monet hoidot kallistuvat ja tavoitteena on monessa kunnassa ja kaupungissa mahdollistaa kodinomainen asuminen mahdollisimman kauan.

Niiden työelämästä vapautuneiden ihmisten määrä, jotka voivat tehdä sitä mitä ovat aina haaveilleetkin, kasvaa – mutta ovatko markkinat ja yhteiskuntamme valmis tähän muutokseen?

Nämä ihmiset ovat uusi kuluttajaryhmä, joilla on suuri vaikutusvalta niin kuluttajina kuin yhteiskunnallisina toimijoinakin. Heillä on ajallisia ja monilla myös taloudellisia resursseja toteuttaa elämässään juuri niitä asioita, joista työelämään sidottuina vain haaveiltiin. Olisiko tulevaisuudessa jokin uusi välimuoto mahdollinen, jossa eläkkeellä oleva aktiivinen henkilö, voisi vielä toimia aktiivisesti myös yritysmaailmassa.
Vanhenevan väestön tarpeet on otettava huomioon jo tänä päivänä kaikessa palveluntuotannossa ja yhdyskuntasuunnittelussa, mutta erityisesti asuntotuotannossa ja olemassa olevan asuntokannan korjaamisessa.

Millainen tulevaisuuden seniori on?

Tulevaisuuden seniorit ovat hyvin heterogeeninen ryhmä. He eroavat toisistaan niin fyysiseltä kuin psyykkiseltä kunnoltaan, elintavoiltaan, elämänkatsomukseltaan, sosioekonomiselta asemaltaan ja henkilöhistorialtaan- tulevaisuuden seniori ei ole vanhanajan pitsinnyplääjä tai linja-automatkoja tekevä hiljainen sivustaseuraaja. He ovat yksilöitä ja haluavat tulla kohdelluiksi yksilöinä. Juuri ryhmän heterogeenisuuden vuoksi heidän käyttäytymistään ja valintojaan tulevaisuuden seniorimarkkinoilla on vaikea ennakoida. Tulevaisuuden seniorien ennakoidaan kuitenkin eroavan edellisestä sukupolvesta etenkin suuremman keskimääräisen varallisuutensa, kouluttautuneisuutensa, liikkuvuutensa ja pienemmän perhekokonsa vuoksi. Tiedätkö muuten, mitä on hopeakulttuuri?

Jos sinä olet jo eläkkeellä, miten sinä olet kokenut siirtymisen työelämästä vapaalle, ja kaipaatko työelämään takaisin?

KO