Raimo Raitanen työskenteli Tytyrin kaivoksessa yli 30 vuotta. Hän kertoo, että kaivosmiesten keskinäinen huumori säilyi samanlaisena koko tuon ajan, vaikka kaivostyö itsessään muuttui jatkuvasti.

 

Lohjan Museo ja Lohjan Oppaat ry järjestivät viime viikolla 30-vuotiaan Tytyrin kaivosmuseon kunniaksi kaivosmuseoillan, jossa muisteltiin kaivosmuseon vaiheita ja kaivoksen historiaa, kuultiin vuorimiesfanfaari ja nautittiin ”kaivosmiehen eväät” sekä St. Honoren suunnittelema kaivosleivos, joka saattaa tulla myyntiinkin kaikkien nautittavaksi.

Paikalla kaivosillassa oli mm. vanhoja kaivosmiehiä, jotka jakoivat muistoja ihmisille. Yksi heistä on työnjohtajana toiminut Raimo Raitanen, joka työskenteli Tytyrin kaivoksessa yhteensä 32 vuotta (1960-1992).

-Harva niistä lähti pois, jotka kaivokseen tulivat töihin. Kilpailua ei kuitenkaan ollut, koska moni sanoi, että kaivos on mielenkiintoinen paikka, mutta he eivät tulisi sinne töihin. Vähän yksinäinen ja synkkä työpaikka se oli, mutta ehkä suomalainen viihtyy sellaisessa, Raitanen naurahtaa.

Hän kertoo, että kaivostyö ja maisematkin muuttuivat jatkuvasti, mutta työnjohtajan rooli, työporukka ja kaivosmiesten keskinäinen huumori pysyivät pitkälti samanlaisina.

-Huumori oli samanlaista urani alussa ja lopussa. Sellaista pientä naljailua, joka kehittyi välillä ihan taiteeksi, hän kertoo.

Raitanen oli työnjohtajana mm. kuilutyössä. Tuolloin käytössä ei ollut autoja, vaan tavarat ja miehet laskettiin kaivokseen hissillä. Isoja onnettomuuksia ei sattunut, mutta vähältä piti -tilanteita kyllä.

-Kerran lava tippui alas kuiluun. Siellä piti olla silloin kolme miestä. Koko kaivos oli sekaisin, ja ajattelin, että menen hakemaan kolmea ruumista. Kukaan ei kuitenkaan loukkaantunut, koska ruiskubetonointilaite oli mennyt tukkoon ja miehet olivat lähteneet tupakalle. Lava oli pudonnut yksinään, Raitanen muistelee.

Toisella kerralla kaivosmiehet olivat tradition mukaisesti tervaamassa kuilun pohjaa pahojen henkien estämiseksi, etteivät ne pääse ylös kaivoksen syvimmästä kohdasta. Sen jälkeen lähdettiin juhlimaan. Kun miehet juhlivat, putosi katto alas siltä kohtaa, missä kulhoa oli tervattu.

Kaivosillassa nautittiin kaivosmiehen eväät, jotka sisälsivät mm. voileivän ja pullasiivun.

 

Elämyskaivos on Lohjan Oppaiden valtakuntaa

Lohjan Oppaat ry:n oppaat ovat olleet mukana kaivosmuseon toiminnassa päätoimisesti vuodesta 2007, mutta Lohjan oppaita on opastanut kaivoksessa jo melkein alusta saakka, kertoo Susanne Sere Lohjan Oppaista.

-Kun kaivosmuseo avattiin yleisölle 1988, siellä opastivat pääasiallisesti kaivosmiehet, mutta pikkuhiljaa tuli mukaan muitakin oppaita. Aikoinaan kaivosoppaan koulutus oli muutama sivu käsinkirjoitettua tekstiä, faktatietoa, joista yksi sivu oli vinokuiluhissin käyttöohjeet. Kaivosmiehet opettivat meitä, Sere sanoo.

Alkuaikoina kaivosmuseo oli hyvin erilainen kuin nykyään, ja varsinainen museo sijaitsi Tytyrisalissa. Joskus opastuksia jouduttiin perumaankin, kun päästiin vinokuiluhissillä alas ja havaittiin, että kaivoksessa oli vettä jopa 20 cm.

Kaivosmuseoon on kuljettu monella tavalla sen historian aikana. Ensin mentiin vinokuiluhissillä, sitten autolla ja nykyään Koneen high rise -hissillä. Välillä on ollut mutkia matkassa.

-Kun vinokuiluhissi meni rikki vuonna 2009, kaupunki harkitsi kaivosmuseon sulkemista. Silloin Lohjan Oppaat Jarmo Kuninkaan johdolla sitoutuivat hoitamaan opastukset ja näin on jatkunut tähän päivään saakka, kertoo Sere.

Kaivosmuseossa on ollut monenlaista ohjelmaa sen historian aikana, kuten erilaisia näyttelyitä, seikkailurata, suunnistuskilpailu, Meidän aika -näytelmä, valoshow sekä erilaisia teemakierroksia. Kaivosmuseossa on kuvattu niin elokuvaa kuin musiikkivideotakin ja se on toiminut innoittajana lastenkirjan taustalla. Oppaidenkin työ on museon kehittymisen myötä tullut vaativammaksi.

-Tänä päivänä faktapohjan on oltava erittäin vahva ja lisäksi on erilaiset vuosittain vaihtuvat näyttelyt, joihin tutustutaan huolella. Pelastautumisharjoitukset ja turvakävelyt ovat myös pakollisia ennen kuin voi opastaa kaivoksessa. Turvallisuus ensin, Sere muistuttaa.

Lohjan Oppaista koostuva työryhmä oli tehnyt kaivoksen historiasta videon, joka esitettiin kaivosillassa. Kuvassa oppaat Heikki Hanhimäki (vas), Tarja Virtanen, Tuomo Laine, Susanne Sere ja Ilpo Turkki.

 

Elämyskaivos kehittyy edelleen

Kaivosmuseo uudistui Tytyrin Elämyskaivokseksi viime keväänä. Palaute uudistuksesta on ollut myönteistä.

-Elämyskaivoksen uudet toimitilat maan päällä, hissiyhteys ja parannettu turvallisuus maan alla ovat selkeästi nostaneet paikan ryhtiä ja laatua sekä parantaneet asiakaskokemusta. Palaute kohteesta on pääosin todella myönteistä ja kannustavaa, kertoo Lohjan kaupungin matkailupäällikkö Minna Ermala.

Elämyskaivoksesta on muodostunut Lohjalle tärkeä matkailukohde.

-Kohde on ympärivuotinen ja ainutlaatuinen, joten sen merkitys on suuri alueen vetovoimatekijänä. Ympärivuotiseen, vahvaan ja houkuttelevaan sisältöön pitää pystyä jatkossa panostamaan, jotta asiakkaat löytävät kohteen myös tammikuusta joulukuuhun. Vielä kun kehitymme pikkuhiljaa kansainvälisille markkinoille voimme palvella entistä laajempaa matkailijajoukkoa paremmin.

Ermala sanoo, että kiinnostavien sisältöjen luominen eri kohderyhmille ja yhteistyökumppaneiden löytäminen ovat avainasemassa kiinnostavuuden ylläpitämisessä.

-Vuoden loppuun mennessä tulisi olla selvitys myös valmiina siitä, onko kohteella mahdollisuuksia ja edellytyksiä yhtiöityä jollakin mallilla vai jatkuuko toiminnan organisointi kaupunkivetoisena. Infran kehitys, markkinointi, sisällöntuotanto ja päivittäinen asiakkaiden vastaanotto ovat jatkuvia prosesseja, jotka vaativat paljon työtä ja tekijöitä. Nyt resurssit tähän ovat pienet. Toivottavasti tulevaisuus selkeyttää kaupungin sisäisiä ja ulkoisia rooleja kohteen kokonaisuuden parhaaksi, Ermala päättää.

SMS