Puhdas vesi on hyvinvointimme kannalta elintärkeää. Vettä voidaan aivan syystäkin pitää myös tärkeimpänä elintarvikkeenamme. Mehän emme nauti mitään muuta yksittäistä elintarviketta joka päivä yhden, kahden tai jopa kolmen kilon verran viikosta ja vuodesta toiseen. Mieti sitä! Osan vedestä juomme sellaisenaan, osan nautimme kahvina, teenä ja muina virvokkeina, ja ison osuuden saamme vielä ruokaankin upotettuna. Ei siis ole lainkaan samantekevää, millaista käyttämämme vesi on laadultaan. Veden laadun merkitys korostuu toki vasta silloin, jos sen omasta arjestaan menettää.
Talousveden laadulle on lakisääteiset kriteerit
Suomessa sosiaali- ja terveysminis¬teriö (STM) määrittelee talousveden laatuvaatimukset ja -suositukset. Talousvesi on tarkoitettu juomavedeksi, ruoan valmistukseen ja muihin kotitaloustarkoituksiin. Talousveden laadun kriteerit ovat osa terveydensuojelua. Vesilaitokset tutkivat jakamansa veden laatua systemaattisen perusteellisesti kunnallisten ympäristöterveysviranomaisten valvonnassa. Oman kaivon varassa asuvat taas ovat itse vastuussa talousvetensä laadusta ja turvallisuudesta. Vastaavat säädökset koskevat silti niitäkin (STM 401/2001).
Kaupungeissa ja taajamissa verkostoveden piirissä asuva on etuoikeutettu voidessaan suhtautua hanasta tulevan veden laatuun huolettoman luottavaisesti. Haja-asutusalueilla asuvan ja mökkeilevän osalta käyttövesitilanne on toisenlainen. Puhtaan ja turvallisen veden saanti on aivan yhtä tärkeää, mutta useimmiten ollaan oman kaivon ja oman aktiivisuuden varassa. Mökkiläisyyskin on viime aikoina kovasti muuttunut. Valtaosa mökeistä alkaa olla talviasuttavia ja siksi monilla myös ympärivuotisessa käytössä. Etätyökulttuurin yleistymisen myötä vapaa-ajan asunnoissa vietetään yhä enemmän aikaa, myös arkena etätöitä tehden.
Hyvästä kaivosta tulee yleensä hyvää vettä
Hyvin rakennetun kaivon vesi koostuu yksinomaan maaperän läpi suodattuneen sade- ja sulamisveden muodostamasta pohjavedestä. Pohjaveden ja näin ollen myös kaivoveden laatuun vaikuttavat monet alueelliset ja paikalliset tekijät: pohjavesiesiintymän geologinen rakenne, virtausolosuhteet, maa- ja kallioperän laatu, vuodenajat, meren läheisyys sekä ihmisen toiminta. Kaivon oikea sijainti, huolellinen suunnittelu ja rakentaminen sekä säännöllinen huolto ja ylläpito takaavat sen, että kaivon vesi pysyy puhtaana. Kaivo, johon pääsee suoraan pintavesiä rakenteen tai sijainnin takia, on altis monenlaiselle saastumiselle.
Halutessasi turvata kaivostasi nostettavan veden laadun, sinun tulee huolehtia paitsi itse kaivon kunnosta myös kaivon ympäristön kunnosta, kaivoveden säännöllisestä tutkituttamisesta sekä mahdollisesti tarpeen olevista vedenkäsittelytoimenpiteistä seurantoineen. Tämä saattaa kuulostaa työläältä, vastuulliselta ja tyyriiltäkin, mutta kannattaa muistaa, että useimpien kaivojen osalta tämä ei tarkoita muuta kuin vuosittaista kaivon katselmointia sekä muutamien vuosien välein tapahtuvaa vesitutkimusta ilman, että vedenkäsittelytarpeita ja vedenlaatuongelmia edes esiintyy. Toki aina välillä joillakin on ”kaivoarpajaisissa” oikeinkin huonoa tuuria.
Hyvin sijoitetun, rakennetun ja suojatun rengas- tai porakaivon kunnossapitotoimet pitävät sisällään kaivon rakenteiden ja tiiviyden vuosittaisen katselmoinnin sekä mahdollisten puutteiden korjaamisen. Myös kaivon ympäristö on pidettävä siistinä ja vältettävä muun muassa päästämästä vahvajuurista kasvillisuutta liian lähelle kaivoa. Kaivoveden puhtautta uhkaavien ulkoisten tekijöiden läsnäolon ja riskien arviointi ansaitsee niin ikään jokavuotisen pohdintansa. Vuosittaisia katselmointeja ja kunnostustoimia harvemmin, mutta silti säännöllisesti, suoritettavia toimia ovat kaivoveden laadun tutkituttaminen muutamien vuosien välein sekä kaivon pesu. Rengaskaivon pesua hiekanvaihtoineen suositellaan noin viiden vuoden välein. Porakaivolle pesua suositellaan puolestaan 10–15 vuoden välein.
Kaivovesien tavalliset laatuongelmat
Pintavesien mukanaan tuomien mikrobien ja kemiallisten lika-aineiden ohella kaivoveden laatua tyypillisimmin heikentäviä tekijöitä ovat liiallinen happamuus (etenkin rengaskaivoissa) sekä liuenneiden aineiden, kuten raudan, mangaanin ja fluoridin sekä porakaivoissa myös arseenin, radonin ja uraanin, pitoisuudet. Meren saaristoissa ja rannikoilla kaivonomistajan kiusana saattaa olla myös suola, jonka aiheuttamista ongelmista suurin lienee veden syövyttävyyden lisääntyminen. Kaivovesien laatua heikentämään saattaa kulkeutua myös typen yhdisteitä eli lähinnä nitraattia ja ammoniumtyppeä etenkin aktiivisilla maatalousalueilla. Liiallinen humuspitoisuus voi puolestaan olla etenkin suoalueiden tai järvien välittömään läheisyyteen sijoitetuissa kaivoissa.
Mikrobiologinen puhtaus edustaa minimilaatua, jonka varmistamiseksi tutkitaan vähintään koliformiset bakteerit. Escherichia colin esiintyminen talousvedessä on osoitus ulosteperäisestä saastumisesta, jolloin veden nauttiminen voi olla terveydelle haitallista. Vaikka tavallinen E. coli ei itsessään ole kovin merkittävä taudinaiheuttaja, sen esiintyminen lisää riskiä vakavien ulosteperäisten taudinaiheuttajien, kuten salmonellan ja kampylobakteerin, esiintymiselle. Tästä syystä talousvesilainsäädännössä on nollatoleranssi E. colille. Ympäristöperäisten koliformien esiintyminen kielii puolestaan talousveden yleisestä likaantumisesta useimmiten lähinnä pintaveden mukanaan tuomien mikrobien ja muiden haitta-aineiden muodossa. Yksittäisten kotitalouksien kaivovedessä ympäristöperäisten koliformien enimmäissuositusarvo on 100 pmy/100 mL (pmy = pesäkkeitä muodostava yksikkö).
Vesilaitosten jakamassa vedessä ympäristöperäisiäkään koliformeja ei käytännössä sallita lainkaan. Hyvä mikrobiologinen laatu takaa sen, ettei vedestä saa akuuttia vatsatautia. Pelkästään sen perusteella ei voida sanoa, etteikö vesi voisi silti sisältää joitakin terveydelle haitallisia aineita.
Laboratorio lausuu veden laadusta vain niiden ominaisuuksien osalta, joita kyseisellä kerralla on tutkittu. Kattavan perustutkimuksen osalta voidaan sanoa, että vesinäytteestä annettu lausunto on sitä lyhyempi mitä parempilaatuista vesi on. Nimittäin sen lisäksi, että lausunnossa kerrotaan, miltä osin vesi täyttää talousvedelle asetetut vaatimukset ja suositukset, siinä otetaan kantaa kaikkiin niihin tutkittuihin ominaisuuksiin, joiden osalta kriteerit eivät täyty.
Missä tilanteissa ja kuinka usein kaivoveden laatu tulee tutkituttaa?
Kaivovesi pitäisi tutkituttaa säännöllisesti, sillä veden laatu ei välttämättä pysy samana vuodesta toiseen rengas- tai porakaivossa. Säännöllisten tutkimusten lisäksi kaivovesi tulisi tutkittaa aina, jos vedessä huomataan muutoksia. Myös esimerkiksi mökkikauppoja tehdessä kannattaa varmistaa, että kiinteistön kaivo on kunnossa. Suodattimien ym. vedenpuhdistus- ja käsittelylaitteiden käyttöönotto ja asennus vaativat aina tuoreet tutkimustulokset suodatettavien aineiden pitoisuuksista, jotka vaikuttavat soveltuvien menetelmien valintaan ja laitteiston tehon mitoitukseen.
Kaivoveden laatuun voivat lisäksi vaikuttaa kaikki kaivolle suoritettavat toimenpiteet, ku¬ten kunnostukset, pumpun vaihdot ym., joiden jälkeen vähintään mikrobiologinen laa¬tu olisi hyvä tutkituttaa. Säännöllisen ja riittävän tiheän tutkituttamisen merkitys koros¬tuu myös niissä kaivovesissä, joista tiettyjä aineita vedenkäsittelymenetelmin poistetaan. Näin pysytään perillä käsittelyn tarpeesta ja mitoituksesta sekä onnistumisesta.
Kaisa Korteniemi ja Raisa Autio
Kirjoittajat ovat LUVYLabin ja LUVYn asiantuntijoita
Kuva Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry:lle
Linda Saukko-Rauta / Redanredan Oy.
