YK:n Köyhyyden ja syrjäytymisen vastainen päivä on 17.10. Sen vuoksi nostamme nyt asunnottomuuden esille, sillä se koskee myös osaa lohjalaisista. Lohjan seurakunnan johtava diakoniatyöntekijä Anna Helenius kertoo, että tuoreimmat asunnottomuustilastot ovat vuodelta 2018. Tuolloin koko Suomessa oli 5 482 asunnotonta, heistä Uudellamaalla 3 408 ja Lohjalla 34. Asunnottomuuteen voivat johtaa erilaiset elämän ongelmat. Usein taustalla on erilaisten vaikeuksien kasautuminen samalle henkilölle.

–Esimerkiksi avioero ja työpaikan menettäminen samaan aikaan voivat johtaa asunnottomuuteen. Voimakas päihteiden käyttö voi johtaa asunnon menettämiseen ja siihen, että uutta asuntoa on vaikea saada. Kaikki sellaiset asiat, jotka vaikeuttavat vuokran maksamista, ovat ne sitten oman elämän hallintaan liittyviä tai sitten itsestä riippumattomia tekijöitä, voivat kasautuessaan vaikeuttaa asunnottomuutta. Uutta vuokra-asuntoa on vaikea saada, jos on menetetyn asunnon vuokria maksamatta. Elämän moninaisuus näkyy myös asunnottomien elämäntarinoissa. Asunnottomuuden syitä on paljon, Helenius kertoo.

Yhden asunnottoman tarina

Niina Rissanen päätyi asunnottomaksi sisäilmaongelmien vuoksi.

–Altistuin sisäilmaongelmille ensimmäisen kerran jo lapsuudenkodissani 25 vuotta sitten ja sairastuin astmaan. Ensimmäisen kerran olin asunnoton vuosina 2006–2007 ja asuin ystävieni luona. Silloin tilanne saatiin vielä ratkaistua astmalääkkeillä.

Kun Rissanen opiskeli, hänellä oli hyvä opiskelija-asunto, mutta siitä piti luopua, kun opinnot valmistuivat. Sen jälkeen Rissanen ei ole löytänyt kotia, jossa pystyisi astmansa vuoksi olemaan. Vaikka ihmiset ajattelevat joskus, että sisäilmasairaudet johtuvat ainakin osin korvien välistä, oireet voivat olla hyvin voimakkaita.

–Kyse ei ole siitä, että vähän yskittää ja silmiä kutisee, vaan hengenahdistus ja yskä voivat olla niin pahat, että on vaikea puhua, vedet valuvat silmistä, ihminen voi oksentaa, romahtaa lattialle ja raahautua viimeisillä voimillaan ulos hengittämään. Taju voi lähteä. Ei pelkkä huolissaan olo aiheuta tällaisia oireita, vaan nämä ihmiset ovat usein monisairaita, Rissanen kuvailee.

Hänen mielestään asunnottomuuden syyllä ei pohjimmiltaan ole edes väliä, vaan ainoastaan ihmisen hädällä.

–Kaikkien pitäisi olla yhdenvertaisia. Ratkaisuja olisi, kun asiaan paneuduttaisiin, mutta yhteiskunnassa on ääniä, jotka sivuuttavat tämän asian.

Ratkaisuja pitäisi löytyä. Rissasen ja muiden sisäilmakodittomien kohdalla se tarkoittaisi esimerkiksi sisäilmaesteettömiä asuntoja. Sisäilmaongelmien kohdalla on kyse homeista, mutta myös monista muistakin tekijöistä.

–On todella yleistä, että kun asunto laitetaan vuokralle, tehdään pientä pintaremonttia. Sisäilmasairaat eivät kuitenkaan välttämättä kestä esimerkiksi maalien hajua. Asunnoissa voi myös haista tupakka tai siellä on voitu käyttää ärsyttäviä pesuaineita. Joskus kiinteistönvälittäjä saattaa avata ovet ja ikkunat ennen näyttöä, ettei talossa haisisi mikään.

–Tarvittaisiin sisäilmaesteetöntä uudisrakentamista ja kaavoitus, jossa sisäilmaesteettömyys huomioidaan. Tietyillä kaavoitusalueilla tulee käyttää esimerkiksi tietynlaisia ulkomaalisävyjä, mutta juuri niistä maaleista ei välttämättä löydy sisäilmaystävällistä vaihtoehtoa. Pitäisi voida käyttää erilaisia rakennusmateriaaleja, kuten hirttä, ja tonttialue pitäisi kaavoittaa niin, ettei alueella olisi esimerkiksi paljon katupölyä, Rissanen sanoo.

Esteetöntä rakentamista toteutetaan muillekin erityisryhmille, joten Rissanen ei näe syytä, miksei myös sisäilmaesteettömyyttä voisi huomioida rakentamisessa. Haittaa siitä ei nimittäin ole kenellekään, vaikkei itsellä olisikaan sisäilmasairautta. Kokonaisen asuinalueen kaavoitus on iso asia, mutta aivan pienistäkin teoista on apua.

–Tarvitaan välittämistä. Jos kadulla tulee vastaan yksikin ihminen, joka hymyilee, sillä voidaan estää jopa itsemurhia. Ihminen pitäisi nähdä ihmisenä, vaikka hänen tilanteestaan ei ymmärtäisikään kaikkea. Ei tämä maailma tule koskaan valmiiksi, vaan aina on jotain, mitä emme ymmärrä, Rissanen sanoo.

Sisäilmakodittomat-kampanjan tunnuskuvana on riippumatto.

Asunnottomuus syrjäyttää

Miltä tuntuu olla koditon?

–Syrjäyttävältä se tuntuu. En ole syrjäytynyt omasta tahdostani, eikä varmaan kukaan mukaan. Minulla on kaksi korkeakoulututkintoa ja menestynyt ura, mutta sitten sairastuin väärällä tavalla. Se on pysäyttävää. Asunnottomuuteen voi liittyä myös häpeää, mutta itselläni sitä ei ole, koska tämä ei ole omaa syytäni. Yksinäistä puuhaa tämä silti on ja jään monesta asiasta ulkopuolelle, Rissanen kertoo.

Kodittomuus voi olla vaikeaa henkisesti, mutta se tuo mukanaan myös monia käytännön ongelmia.

–Järjestelmässä on aukkoja, eikä kaikki toimi asunnottomien kohdalla. Esimerkiksi yrityslupien, henkilöpaperien, kännykkä- ja nettiliittymien ja postinkulun kanssa voi olla ongelmia. Myös sosiaali- ja terveyspalvelujen kanssa voi tulla ongelmia. Minulla täytyy olla osoite, jotta saan esimerkiksi pitää astmalääkärini.

Tämä tuottaa piiloasunnottomuutta, kun kodittomallakin on oltava osoite jossain. Monilla se on esimerkiksi sukulaisten tai ystävien luona, niin Rissasellakin. Heidän luonaan myös asutaan, mutta se ei ole sama asia kuin oma koti.

–Joku muu päättää, mitä jääkaapissa on, etkä voi kutsua vieraita luoksesi, kun haluaisit. Se rajoittaa sosiaalista elämää. Omat tavarasi ovat kasassa jossain ja elät toisten elämää, Rissanen sanoo.

Myös työnteko voi vaikeutua, jos asiakkaat eivät voi tulla kotiin vastaanotolle. Rissanen on itse tulkki, mutta hän ei pysty tekemään työtään, sillä tulkit käyvät monenlaisissa tiloissa, eikä hän pysty olemaan niissä.

Sisäilmakodittoman kohdalla voi olla niinkin, että ihminen omistaa jopa useamman asunnon, mutta ei pysty asumaan niistä missään. Asunnoista voi olla edellisiä lainoja, jotka hankaloittavat uuden asunnon hankkimista.

–Ihmiset voivat olla köyhiä menetettyään kaiken jo moneen kertaan, Rissanen tiivistää.

Vaikka rahoitus olisi kunnossa, ongelmia riittää.

–Olen itse käynyt läpi tuhansia asuntoja monissa eri kaupungeissa, Rissanen huokaa.

Enää hän ei etsi aktiivisesti asuntoa, vaan tonttia, jolle voisi rakennuttaa sisäilmaesteettömän talon. Rahoitus tuottaa silti edelleen ongelmia.

–Ne sisäilmakodittomat, jotka ovat saaneet kodin, ovat useimmiten pariskuntia, joista toinen käy töissä, saa lainan ja pystyy rakennuttamaan talon. Yksinhuoltajat taas ovat vaikeimmassa tilanteessa, koska heillä on itsensä lisäksi lapset huolettavinaan. Minulla on silti kova tahtotila saada vielä joskus esteetön koti ja katson luottavaisin mielin tulevaisuuteen, Rissanen sanoo.

Niina Rissasen sisäilmaesteettömän rakentamisen testimökki.

Mistä apua asunnottomuuteen?

Helenius kertoo, että Lohjalla ei ole yhtä tahoa, joka keskittyisi asunnottomien auttamiseen. Asunnoton voi saada tukea ja ohjausta tilanteeseensa aikuissosiaalityöstä, mielenterveys- ja päihdepalveluista, seurakunnan diakoniatyöstä ja erilaisilta järjestöiltä. Lohjalta puuttuu hätämajoitus, mutta kaupungilla on tukiasuntoja, joista voi olla apua esimerkiksi päihdekuntoutujalle matkalla kohti omassa vuokra-asunnossa asumista. Rissanen muistuttaa, että vaikka hätämajoitusta olisikin tarjolla, siitä ei välttämättä olisi apua kaikille.

–Hätämajoituksessa olisi tärkeää olla päihteetön puoli erikseen, jotta lapsetkin voisi ottaa mukaan. Jos lapsia ei voi ottaa mukaan, saattaa seurata huostaanottoja, jotka voivat aiheuttaa traumoja ja vaikeuttaa asioita entisestään. Paikan pitäisi olla myös sellainen, ettei siellä ole väkivallanuhkaa ja nainenkin voi mennä sinne turvallisin mielin. Lisäksi paikka voisi olla sisäilmapuhdas.

Sisäilmakodittomat-kampanjaa voi seurata Twitterissä ja Facebookissa (sisäilmalupaus) lauantaihin 17.10. saakka sekä Sisäilmakodittomat-verkkosivulla.

SMS

Kommentoi kirjoitusta