Diakonian viran päivää vietettiin eilen 1.9. Sen vuoksi nostamme esille, millaista apua seurakunnan diakoniatyö tarjoaa Lohjalla.

Lohjan seurakunnan diakoniatyö tarjoaa apua monenlaisissa haasteissa, joita elämä ihmisten eteen heittää. Ympäri Lohjaa on tarjolla keskusteluapua, ryhmiä, ohjausta, neuvontaa, taloudellista apua, retkiä, leirejä ja diakoniaruokailuja.

–Meillä on Lohjalla yhdeksän toimipistettä. Tarkoitus on olla lähellä ihmisiä eikä keskittää toimintoja. Se on merkittävä asia. Pyrimme tavoittamaan ihmisiä, jotka ovat eri tavoin avun tarpeessa, jäämässä yksin tai putoamassa systeemistä, kertoo diakoniatyöntekijä Eija Alatalo.

Diakoniatyöntekijöiden lisäksi toiminnassa on mukana vapaaehtoisia. Tuuli Linteri ryhtyi vapaaehtoiseksi eläkkeelle jäätyään.

–Olin voimieni tunnossa, kun jäin eläkkeelle. Täällä oli silloin seniorikerho ilman ohjaajaa ja minua pyydettiin vetämään sitä. He olivat aiemmin kokoontuneet keskenään. Olin työelämässä äidinkielenopettajana, joten eläkkeellä vaihdoin nuoret ikäihmisiin, Linteri naurahtaa.

Hän kertoo saaneensa itsekin paljon vapaaehtoistoiminnasta.

–Tämä on ollut minulle hirmu tärkeää. Olen saanut niiltä ihmisiltä paljon ja oppinut heidän elämäntarinoistaan ja kokemuksistaan mm. elämän kunnioitusta. Jokaisen elämä on merkityksellinen. Olen myös kokenut, että minustakin on vielä johonkin tärkeään, Linteri sanoo.

Linteri on ollut pidetty ohjaaja.

–Kerholaiset ilahtuvat, kun Tuuli tulee ja haluavat kertoa hänelle kaiken, Alatalo sanoo.

Diakoniatyön asiakkaana

34-vuotias, lohjalainen kolmen lapsen äiti kertoo saaneensa diakoniatyön kautta paljon apua. Kutsumme häntä tässä jutussa Anneksi. Hän sai tapaturman vuoksi pysyvän hermovaurion, jonka vuoksi hän on ollut pitkään sairaslomalla ja kuntoutustuella.

–Olen ollut jo monta vuotta pois työelämästä. Se on ollut kova paikka, koska olen aina tehnyt töitä, olen sosiaalinen ja rakastan asiakaspalvelutyötä. On puuduttavaa istua yksin neljän seinän sisällä. Kuntoutan kyllä itseäni, mutta hermovauriota ei voi poistaa, Anne kertoo.

Hän toivoo pääsevänsä vielä joskus takaisin työelämään, mutta oman haasteensa sille luo nykyajan työelämä, jossa pitäisi pystyä tekemään täyttä työviikkoa. Siihen Anne ei tule pystymään, mutta pari työvuoroa viikossa voisi olla mahdollista.

Työelämästä pois joutuminen johti taloudellisiin vaikeuksiin ja muitakin ongelmia tuli eteen. Kokonaisuus paisui liian suureksi.

–Asuimme omakotitalossa, jossa oli todella korkea vuokra. Sitten isäni kuoli ja kaikki kasaantui. Olin hukassa ja pulassa ja laskuvuori oli korkea, Anne summaa.

Ensimmäinen avuntarve koski lasten harrastuksia.

–Tytöt harrastivat akrobatiaa, mutta minulla ei ollut varaa siihen. Voimisteluklubi Lohjan kautta kerrottiin, että harrastukseen on mahdollista saada tukea, Anne kertoo.

Harrastustukea myöntää Tukikummit, mutta seurakunta on mukana välittämässä apua.

–Meidän oma budjettimme on lähinnä kriisitilanteissa auttamista varten, mutta välitämme paljon myös muiden tahojen keräämää apua. Seurakunta on monille säätiöille luotettava kumppani, jolla on kontakteja apua tarvitseviin ihmisiin, Alatalo kertoo.

Anne sai lastensa harrastusten lisäksi apua moneen muuhunkin asiaan.

–Olin ylivelkaantunut ja muutimme. Sain ruokakortteja ja apua laskujen priorisoimiseen, jotta saisin raha-asiani vielä joskus kuntoon. On soitettu velkaneuvojalle, siirretty eräpäiviä ja neuvottu, mitä hakemuksia kannattaa täyttää. Joulupuu-keräyksestä (Nuorkauppakamarit) saimme joululahjoja. Olen saanut apua myös esimerkiksi lukiokirjojen ja keittiökalusteiden hankintaan, Anne kertoo.

Taloudellinen apu tulee Kotimaanavusta, jonne yksityiset ihmiset voivat lahjoittaa rahaa.

–Seurakunnan työntekijät voivat tehdä Kotimaanapuun ilmoituksen avuntarpeesta, johon seurakunnan oma budjetti ei riitä, Alatalo avaa.

Hän muistuttaa, että asiakas ei saa rahoja tililleen, vaan esimerkiksi huonekaluliike voi lähettää laskun seurakunnalle tai seurakunnan työntekijä voi käydä liikkeessä maksamassa laskun. Asiakkaan tilit myös tarkastetaan, jotta apu ohjautuu sitä todella tarvitseville. Anne sanoo, että taloudellisen huolet ovat raskaita myös henkisesti.

–Tuntuu hirmu pahalta, kun raha-asiani eivät ole kunnossa ja tulee ”huono äiti -fiilis”, kun en voi tarjota lapsilleni kaikkea sitä, mitä muidenkin lapset saavat. Sitten lapset sanovat, että mikset mene töihin.

Anne on saanut myös henkistä tukea ja apua. Esimerkiksi ahdistusta on käsitelty terveydenhuollon palveluissa, mutta myös seurakunnaan väki on tehnyt osansa.

–Oli ihanaa, kun diakoniatyötekijä soitti välillä ja kysyi kuulumia. Välittämistä on ollut paljon.

Apua kannattaa hakea, vaikka se tuntuisi vaikealta

Monella on korkea kynnys hakea ja ottaa vastaan apua. Niin Annellakin.

–En ollut ikinä aiemmin hakenut apua. Se oli kova paikka, kun olen tottunut hoitamaan asiani ja hankkimaan rahani itse.

Saamastaan avusta Anne on todella kiitollinen.

–Arvostan paljon sitä apua, jonka olen saanut. Siitä on ollut iso apu. Ulkopuoliselle ihmiselle, joka ei muuten kuulu elämääni, on helppo puhua, koska hän ei tuomitse. Jos minulla on joskus mahdollisuus, vien itse lahjoja Joulupuu-keräykseen ja hankin ruokakasseja niitä tarvitseville.

Hän toivoo, että myös muut hakisivat ajoissa apua.

–Minullakin on tuttuja, jotka eivät ole hakeneet apua, kun olisivat sitä tarvinneet, vaan ajaneet rekan alle. Apua pitäisi hakea.

Myös Alatalo rohkaisee hakemaan apua.

–Kannattaa ottaa rohkeasti yhteyttä, hän kannustaa.

Apua voi hakea esimerkiksi, kun elämässä tulee vastaan ihmissuhdeongelmia, päihde- tai mielenterveysongelmia tai taloudellisia haasteita. Seurakunnan diakonia ei pysty auttamaan kaikessa, mutta yhdessä asioita miettiessä voi löytyä reitti avun luo. Palvelunohjausta tehdäänkin paljon. Jo pelkästään tilan saaminen omille asioille auttaa samaan otteen asioiden järjestämisestä. Ryhmä toiminta taas tarjoaa vertaistukea mm. senioreille, läheisensä menettäneille sekä tunteiden käsittelyyn. Ryhmät tarjoavat myös olohuonetyylisiä kokoontumispaikkoja.

Diakonia työ on kristilliseen rakkauteen perustuvaa avustustyötä, joka on tarkoitettu kaikille asiakkaan maailmankatsomuksesta riippumatta.

–Perustana ovat kristillinen usko ja Jumalan välittäminen meistä. Toivo tässä ajassa ja siitä ikuisuuteen. Se on se iso horisontti työn takana, vaikka tekeminen onkin hyvin arkista, Alatalo sanoo.

Uskonnollinen puoli ei kuitenkaan korostu arkisessa auttamisessa.

–Niistä asioista voidaan mainita, mutta on ihanaa, ettei niitä tuputeta. Minun on vaikea sanoa, mihin itse uskon, Anne sanoo.

Hänen tilanteensa on parantunut avun kautta ja hankaluuksista huolimatta hän haluaa nähdä valoa elämässään.

–Haluan tehdä parhaani kaikesta huolimatta ja yritän nähdä paremmat puolet, enkä haaskata elämääni ainaiseen stressiin ja pahaan mieleen. Elämä on liian lyhyt sellaiseen, mitä vain voi sattua, hän toteaa.

SMS