Vaahterateatterissa valmistellaan kovaa vauhtia syksyn näytelmää. Mika Waltarin vuonna 1945 kirjoittama klassikkonäytelmä ”Gabriel, tule takaisin” saa nimittäin ensi-iltansa jo vajaan parin viikon päästä lauantaina 29.10.

Näytelmä kertoo vanhoille päivilleen saakka yhdessä eläneistä sisaruksista Ulriika ja Kristiina Angerista, joiden elämän hurmaava kapteenijohtaja Gabriel Lindström saapuu sekoittamaan. Parisuhdemarkkinoilla kokemattomat sisarukset ovat helposti pyöriteltävissä, niin kova on rakkauden kaipuu. Sisarentytär Raili sen sijaan ei ole yhtä hyväuskoinen, vaan näkee Gabrielin pelaaman pelin läpi, kuinka tämä käyttää hänen tätejään hyväkseen.

–Sisarukset ovat asuneet aina yhdessä ja heidän elämänsä on ollut varsin muuttumatonta. Heillä on valtava rakkauden nälkä, mutta Gabriel tavoittelee vain rahaa. Ehkä hänkin tarvitsisi kuitenkin rakkautta, Minna Pitkonen kertoo.

Juuri rakkauden nälkä altistaa ihmiset hyväksikäytölle.

–Jokaisella ihmisellä on rakkauden ja yhteyden kokemisen tarve, Tuula Kleiman toteaa.

Waltari on itse kutsunut näytelmää sydämettömäksi komediaksi ja siltä se todella vaikuttaakin.

–Waltarin sanaleikki kuvaa hyvin näytelmää, sillä tässä rakkaudessa ei sydäntä ole, Pitkonen tiivistää.

Vaahterateatterille näytelmän ohjaa Riku Kemppinen. Rooleissa nähdään Marja Koski (Ulriika Anger),Tuula Kleiman (Kristiina Anger),Minna Pitkonen (Raili) ja Mikko Kotiaho (Gabriel Lindström). Muut heistä ovat Lohjalla ennestään tuttuja kasvoja, mutta tammisaarelainen Kleiman saattaa olla uudempi tuttavuus, tosin hänetkin on aiemmin nähty Sammatin Sampomäen lavalla.

–Ensi-ilta lähenee. Tämä koko projekti on jännä. Näytelmä on mielenkiintoinen, samaan aikaan vanha, mutta myös niin tuore, Kleiman sanoo.

–Auervaaroja riittää nykyään netissä. Usein he esittävät olevansa esimerkiksi lääkäreitä ja armeija miehiä, Koski toteaa.

–Waltari on osannut luoda todella hyvät ihmishahmot. On mielenkiintoista seurata, miten ihmiset tuntevat, kokevat ja toimivat. Erittäin hyvä näytelmä, sekä traaginen että koominen, Pitkonen tiivistää.

Sydämettömästä aiheesta huolimatta huumoriakaan ei siis puutu.

–Harjoituksissa nauramme välillä ihan katketaksemme, Kleiman kertoo.

–Tässä on mustaa huumoria ja paljon kyllä ihan valkoistakin, Kemppinen sanoo.

Mikä saa ihmisen käyttämään toisen rakkautta hyväkseen?

Rakkauden ja sen kaipuun lisäksi näytelmästä löytyy ikävämpiäkin tunteita ja ajatuksia. Mikä saa ihmisen huijaamaan toista ja hyväksikäyttämään hänen rakkauttaan?

–Jokin vamma hänet saa näin käyttäytymään. Taustalla voi olla kostamistakin, koettuja pettymyksiä ja äidin rakkauden kaipuuta, Kotiaho raottaa Gabrielin mielenmaisemaa.

–Miksi maailmassa on ihmisiä, jotka pettävät ja alistava toisia? Jokin heissä on vinksallaan. Asetelma voi olla kumminpäin tahansa, myös naiset huijaavat, muistuttaa Kleiman.

–Taustalla voi olla huonoa kohtelua lapsuudessa, pohtii Pitkonen.

Sekin on mielenkiintoinen näkökulma, miksei huijattu halua nähdä huijausta, vaikka siitä olisi selviä merkkejä havaittavissa?

–Tämänkin näytelmän sisaruksilla on niin kova kaipuu sitä rakkautta kohtaan, josta he ovat jääneet paitsi, etteivät he halua nähdä merkkejä. Huijarit ovat myös taitavia manipuloijia, Kemppinen sanoo.

Kleiman muistuttaa, että huijaukseen voi kyllä haksahtaa, vaikka parisuhteista olisikin kokemusta. Lähtökohtaisesti ihmiset kai haluavat uskoa hyvää toisesta, eikä huijaaminen tule ensimmäisenä mieleen. Lisäksi moni kokee itsensä yksinäiseksi, jolloin kaipuu vain voimistuu. Pitkonen taas pohtii sitä, pystyykö rakkauden ja välittämisen tunteita todella näyttelemään niin hyvin, ettei toinen huomaa mitään. Kuinka mahtaa olla?

–Tässä ollaan isojen asioiden äärellä, Koski tiivistää.

–Uskon, että katsojissa on jotain liikahtanut, kun he ovat tämän nähneet, Kleiman sanoo.

Näytelmän tarinalla on myös tiettyä tosi pohjaa, sillä Helsingin Sanomat oli vasta uutisoinut naisia huijaavasta Aurvaarasta, kun Kansallisteatteri tilasi Waltarilta kyseisen näytelmän.

–Kansallisteatterilla varmaan nähtiin tämä aihe tärkeäksi ja haluttiin käsitellä syitä, miksi ihmiset joutuivat Auervaaran pauloihin, Kemppinen toteaa.

Waltarin näytelmätekstistä on tehty myös elokuva- ja oopperaversiot. Työryhmä vakuuttaa, että Puu-Anttilaan kannattaa tulla oli tarina ennestään tuttu tai ei. Mukaan tarinaan pääsee kyllä ja uusiakin ajatuksia voi syntyä.

–Eri ohjaajat nostavat esille vähän erilaisia asioita, Pitkonen sanoo.

–Näytelmässä on hauskuutta, koskettavuutta ja yleisinhimillisiä tunteita, jotka koskevat kaikkia katsojan iästä riippumatta, Kemppinen tiivistää.

–Hahmot ovat samaistuttavia, sillä kaikilla ihmisillä on sama tarve tulla rakastetuiksi, Pitkonen tiivistää.

Esitykset jatkuvat Puu-Anttilassa 7.12. saakka. Väliajalla voi poiketa Kahvila Liisaan ja Olut- ja viinihuone Nordeniin. Molempiin voi tehdä ennakkotilauksen.

SMS