Tänään: 14.07.2024

Toimittaja

Hevosista monipuolinen harrastus tai jopa elämäntapa

hevoset

Annina Niskanen ja Pate, jonka Niskanen on itse kasvattanut. (Kuva: Teemu Kylmä)

 

Annina Niskasella on pieni kotitalli (Tmi Nispi) Vihdissä. Siellä asustavat Niskasen kaksi omaa hevosta, yksi siitosleasing-hevonen ja kolme hoitohevosta. Niskasen hevosharrastus alkoi 9-vuotiaana.

-Siskoni vei minut silloin ratsastuskouluun ja sen jälkeen ei ole ollut hevosetonta aikaa. Siskoni oli tuolloin jo 20-vuotias, joten hankimme yhteisen hevosen, Niskanen kertoo.

Nyt hän on itse 29-vuotias, joten hevosten parissa on vierähtänyt 20 vuotta.

-Juniorina kilpailin, mutta aikuisena tämä on muuttunut harrastuspainotteisemmaksi. Pienimuotoista kasvatustoimintaakin on. Vuonna 2010 syntynyt Pate on oma kasvattini. Aikoinaan kilpailin sen emällä. Tällä hetkellä Lätty on tiineenä ja varsa on tulossa kesällä, Niskanen esittelee hevosiaan.

Hevoset ovat pysyneet harrastuksena, ja päivätyökseen Niskanen toimii liikenneopettajana. Niin hän haluaa asian olevan jatkossakin. Hevosharrastus on vienyt Niskasen mukanaan monestakin syytä.

-Hevosten kanssa voi oppia aina jotain uutta. Myös ihmiset tämän harrastuksen parissa ovat mukavia. Tämä on sosiaalista, moniulotteista ja vuorovaikutuksellista, esimerkiksi jalkapallo ei kertoisi minulle mitään toisin kuin hevonen, Niskanen vertaa.

Lätty on tiineenä, ja varsan arvioitu syntymäaika on kesäkuun puolivälissä. (Kuva: Annina Niskanen)

 

Valjakkoajoa, vikellystä, hiihtoratsastusta…

Hevosharrastuksen monipuolisuus aukeaa, kun Niskanen luettelee sen eri ulottuvuuksia. Hän on itsekin kokeillut suurinta osaa mainitsemistaan lajeista.

-Ratsuhevospuolella on valjakkoajo, jossa hevonen vetää kärryä niin kuin ravihevosetkin. Raveissa juostaan rahaa, mutta valjakkoajo on enemmän harrastus. Koulu- este- ja kenttäratsastuksessa voi kilpailla. Vikellys taas on voimistelua hevosen selässä. Yksi pitää hevosesta kiinni ja hevonen juoksee häntä ympäri. Yksi tai useampi muu tekee samalla voimisteluliikkeitä hevosen selässä. Hiihtoratsastusta harrastetaan aina, kun on keliä. Siitä on kilpailujakin, muttei paljon Suomessa. Ratsastaja ohjaa hevosta ja toinen tulee suksilla tai lumilaudalla perässä. Siinä voi tehdä mm. kaikenlaisia hyppyjä. Lisäksi on esimerkiksi hevosvaellusta ja paljon tallien omia tapahtumia.

Harrastuksen kokonaisvaltaisuutta on myös se, että hevosesta pitää huolehtia esimerkiksi ennen estetuntia sekä sen jälkeen. Siinä lapset ja nuoretkin oppivat mm. vastuuntuntoa, toisesta huolehtimista, sosiaalisia taitoja ja aikataulutusta. Niskasesta tosin tuntuu, että kiireinen ja tehokkuutta korostava nykymaailma näkyy myös hevosharrastuksen parissa.

-Nykyään käydään enemmän vain ratsastamassa, eikä muu hevosen kanssa tekeminen kiinnosta niin paljon. Toisaalta tietoisuus hevosen luonnosta on kasvanut ja siitä puhutaan enemmän.

Hän kertoo, että viimeisen parinkymmenen vuoden aikana hevosharrastus on muuttunut muutenkin.

-On tultu enemmän kohti luonnonmukaista ja hevosystävällistä harrastamista.

Hevosharrastuksella on myös terapeuttinen puolensa. Niskanen on käynyt sosiaalipedagogisen hevostoiminnan kurssin. Sen myötä hän voisi auttaa esimerkiksi syrjäytymisuhan alla olevia nuoria.

-Minulla olisi nyt puitteet miettiä tätäkin puolta hevosharrastuksesta. Hevostoiminnan kautta nuori voi esimerkiksi ymmärtää, että hänen pitää huolehtia itsestäänkin ihan niin kuin hevosestakin. Hevonen on suoraan ihmisen peili. Esimerkiksi, jos sitä kohtelee huonosti, se antaa takaisin. Yleensä terapiassa pitää puhua, mutta hevosen kanssa ei tarvitse, vaan voi vain nauttia hetkestä ja huolehtia toisesta. Siinä saa oma itse luvan jäädä lepoon, eikä tarvitse miettiä koko ajan, mikä itseä vaivaa, Niskanen pohtii.

Hiihtoratsastusta Iines-hevosella. Hanna Kuronen (ratsailla) ja Eetu Kuronen (suksilla) ovat harjoittelemassa ensimmäisiä kertoja. Iineksestä on tarkoitus kouluttaa monipuolinen lastenratsu. (Kuva: Annina Niskanen)

 

Turvallista harrastamista

Hevonen on iso eläin, joten turvallisuus tulee muistaa.

-Hevonen on lauma- ja pakoeläin, joka ei uhan kohdatessaan hyökkää, vaan pakenee. Nämä asiat pitää tiedostaa turvallisuuden vuoksi, mutta niitä voi myös hyödyntää koulutuksessa. Jos esimerkiksi hevonen pelkää ojan ylitystä, voi viedä ensin toisen hevosen siitä yli niin toinenkin seuraa perässä, koska ne ovat laumaeläimiä, Niskanen avaa.

Kun muistaa muutaman turvallisuusseikan pärjää jo pitkälle.

-Lähtökohta on, että mukana on joku kokenut henkilö, kun harrastuksen aloittaa. Hevosen koulutus on tärkeää, sillä kokemattomalle ratsastajalle ei voi antaa kokematonta hevosta. Lisäksi pitää olla ratsastajan turvavarusteet eli kypärä, hanskat, turvaliivi ja kengät, joissa on turvakärki siltä varalta, että hevonen astuu jalan päälle.

 

Hevoset vievät mennessään

Kaiken kaikkiaan hevosharrastus on voimissaan. Sekä talleja että harrastajia riittää hyvin mm. Vihdistä Lohjalta ja Kirkkonummelta. Niskanen arvelee, että aikuisena harrastuksen aloittavia saattaa olla nykyään enemmän kuin ennen. Hänelle itselleen hevoset ovat elämäntapa.

-En heräisi aamulla tuntia aiemmin esimerkiksi lenkille, mutta hevosia ruokkimaan kylläkin. Toiset tämä harrastus vie täysin mennessään. Kun menen tallille, ei tarvitse miettiä mitään muuta, niin vahvasti siihen hetkeen hevoset vievät, kun niiden kanssa on. Muut asiat palaavat mieleen sitten, kun tulee alas hevosen selästä tai lähtee pois tallilta. Tämä on minulle henkireikä ja se oma juttu, josta oikeasti tykkään, Niskanen kertoo.

Hän on myös oppinut paljon hevosten parissa.

-Kärsivällisyyttä ja sanatonta kommunikointia esimerkiksi. Olen oppinut katsomaan, miltä toinen näyttää oli se sitten hevonen tai ihminen. Sanatonta ympäristöä ja ilmapiiriä oppii seuraamaan.

Hän rohkaisee muitakin hevosten pariin.

-Ehdottomasti kannattaa mennä rohkeasti tallille, jos tämä harrastus kiinnostaa vähänkin. Siihen voi jäädä koukkuun. Hevosissa on paljon eri persoonia, kilteille ihmisille löytyy kilttejä ja vikuroiville vikuroivia, Niskanen naurahtaa.

SMS