Klassikkotarina Ihmemaa Oz kutsuu Lohjan Teatteriin sekä tarinan uusia faneja sekä vanhempaa väkeä, joille tarina on tuttu ehkä jo omasta lapsuudesta saakka.

Variksenpelätin – Markku Oksanen, Vinkkelisotilas – Nea Weckström, Peltimies – Joni Pitkonen, Vinkkelisotilas – Iida Koskinen, Leijona – Petri Puttonen, Toto-koira – Maisa Pitkonen, Laura – Taika Tenhunen ja Länsinoita – Aivar Andrejev. (Kuva: Sari Niinikoski)

 

L. Frank Baumin alkuperäistarinaan perustuva tarina herää henkiin Lohjan Teatterin lavalla tänä keväänä. Ohjaaja Sari Niinikoski on käsikirjoittanut tarinasta oman version Lohjan Teatterille. Hän vakuuttaa, että uusien yksityiskohtien lisäksi siitä löytyvät vanhat, tututkin elementit ja juonen käänteet.

-Monet suuret klassikot ovat aika vanhoja, joten niitä päivitetään hieman tähän päivään. Tästäkin tarinasta on tehty ympäri maailmaa erilaisia sovituksia. Haluamme myös tehdä juuri tämän talon näköistä teatteria. Siinä myös säästää, kun ei ota valmista tekstiä, Niinikoski kertoo.

Niinikoskella on pitkä historia kyseisen tarinan parissa. Hän on aiemmin näytellyt Dorothya ja Länsinoitaa sekä ohjannut Ihmemaa Ozin myös Savonlinnan Teatterille

-Koin, etten sen jälkeen pysty tekemään enää parempaa, mutta nyt kun aikaa on kulunut, mielikuvitus lähti taas lentoon. Tämä on hieno satu, jota olemme harjoitelleet tammikuun lopusta, Niinikoski sanoo.

Ensi-iltansa näytelmä sai 6.4. Lohjanversiossa päähenkilö Dorothy on muuttunut Lauraksi ja variksenpelätin puhuu Turun murretta. Lohjan versiossa avataan myös tätinsä ja setänsä luona asuvan Lauran taustatarinaa. Lauraa näyttelee Taika Tenhunen. Lohjan versio ei ole musikaali, mutta musiikkia ja tanssia on silti luvassa. Tanssin kautta kuvataan mm. myrskyä, välillä taas ollaan discotunnelmissa. Koreografiat ovat suunnitelleet Niinikoski ja Sofia Lintula. Tunnelmia luodaan myös Aivar Andrejevin suunnittelemilla erikoisefekteillä, joiden avulla päästään mm. kuumailmapallolennolle. Huumoria ja hullutuksiakin on luvassa.

-Noita esimerkiksi liikkuu sellaisella taikahärpäkkeellä, jota täällä ei ole ennen nähty, paljastaa Niinikoski.

Teatterilta kerrotaan, että puolet lipuista oli varattu jo ennen ensi-iltaa.

-Koulut lähtevät usein hyvin mukaan lastennäytelmiin, Niinikoski sanoo.

Herra-OZ – Janne Järvelä ja Laura – Taika Tenhunen. (Kuva: Sari Niinikoski)

 

Tarina rohkeudesta ja yhteistyön voimasta

Seikkailu alkaa, kun Laura joutuu pyörremyrskyn mukana Ihmemaahan. Siellä tapaamiensa uusien ystävien avulla hän yrittää päästä takaisin kotiin. Lauralla on hukassa tie kotiin, mutta jotain on hukassa monella muullakin.

-Linnunpelätin etsii aivoja, peltimies sydäntä ja leijona rohkeutta, Niinikoski avaa tarinan hahmoja.

Lavalla seikkaileekin monenmoista kulkijaa, kuten maiskisia, kimalaisia, unikoita, myrskytanssijoita, Vinkkeleitä, noitia, Toto-koira ja toki myös itse Herra Oz. Seikkailun pyörteiden lomasta löytyy kuitenkin myös syvempi sanoma.

–Aina pitää olla jotain syvempääkin, kuten tässä oleva kasvutarina. Näytelmä kertoo mm. rohkeudesta, rakkaudesta ja niistä voimavaroista, joita itsestä löytyy, kun niille antaa mahdollisuuden ja uskaltaa käyttää niitä, Niinikoski avaa.

Tarinasta nousevat esille mm. erilaisuuden hyväksyntä ja yhteistyön voima. Hahmoilla on yhteinen tehtävä, jonka toteuttamiseen tarvittava rohkeuskin löydetään yhdessä.

–Tarinan matkalaiset ovat hyvin erilaisia hahmoja, mutta se ei estä heitä tekemästä matkaa yhdessä, kun on yhteinen tavoite, sanoo variksenpelätintä näyttelevä Markku Oksanen.

–Jokainen on yksin itsessään, mutta kun tullaan yhteen, ollaan enemmän. Siinä on voimaa, pohtii puolestaan peltimiestä näyttelevä Joni Pitkonen.

Näytelmän ikärajasuositus on 5 vuotta, sillä pienet lapset voivat pelätä esimerkiksi rooliasuja tai hämärää teatteria. Toisaalta teatteri voi olla hyväkin paikka harjoitella pienen pelon kohtaamista.

-Mikä olisi parempi paikka totutella jännitykseen kuin vanhemman vieressä teatterissa. Asioista voi myös jälkeen päin keskustella kotona, pohtii Oksanen.

-Sadut käsittelevät vaikeitakin asioita ja voivat avata keskustelun niistä, lisää Niinikoski.

Ihmemaa Oz vie yhteiseen seikkailuun koko joukon erikoisia hahmoja.

 

Klassikot tekevät vaikutuksen sukupolvesta toiseen

Osalle näyttelijöistä Ihmemaa Ozin tarina on entuudestaan tuttu, toiset taas tutustuivat siihen nyt ensimmäistä kertaa. Pitkoselle ja Oksaselle tarina oli tuttu ja selvää oli myös se, että he haluavat näytellä juuri peltimiestä ja variksenpelätintä.

-Toivoin saavani variksenpelättimen roolin, kun kuulin, että tämä näytelmä tulee Lohjan Teatteriin. Tarinan kohtauksia on jäänyt mieleen omasta lapsuudesta. Muistan merkillisen fantasiamaailman ja jännittävät hahmot, kertoo Oksanen.

–Tämä on niitä ykkösfantasiajuttuja, josta olin vaikuttunut jo lapsena, Pitkonen sanoo.

Myös Petri Puttonen on varsin tyytyväinen leijonan rooliinsa.

-Tämä on paras rooli sitten Kapteeni Koukun. Tässä saa hassutella, hän riemuitsee.

Aikuisetkin näyttelijät heittäytyvät mielellään täysillä tekemään lastennäytelmää.

-Lastennäytelmän ovat juuri parhaita, koska sen rehellisempää yleisöä ei ole. Lapset ovat niin aitoja ja reaktiot tulevat heti, kertoo Länsinoitaa näyttelevä Andrejev.

Mukana on siis koko joukko kokeneita näyttelijöitä, mutta tavalliseen tapaan lavalle astuu nyt joku myös ensimmäistä kertaa. Heti reippaaksi teatterilaiseksi osoittautunut Noora Tukiainen on aiemmin kerännyt esiintymiskokemusta kanteleen soiton myötä. Teatterimaailma puolestaan on hänelle tuttu kummitädin kautta.

-Kummitätini on näytellyt, joten olen ollut hänen mukanaan teatterilla ja katsonut esityksiä, Tukiainen kertoo.

Ensimmäisen näytelmän harjoitukset ovat menneet hyvin, ja Tukiainen suhtautuu lavalle astumiseenkin melko rauhallisesti.

-Jännittää, mutta todella kivaa on ollut, hän kertoo.

Myös lavasteiden ja puvustuksen osalta on jälleen pistetty parasta, sillä näytelmää varten on luotu parikin satumaailmaa ja melkoinen määrä upeita roolivaatteita.

SMS