61-vuotias Marjaana Hukkanen-Heiskanen on ekspressionistitaiteilija. Voimakkailla väreillä sekä ainutlaatuisilla siveltimenvedoilla maalattuihin teoksiin liittyy usein mystiikkaa tai kertomuksia Kalevalasta. Hukkanen-Heiskanen hallitsee akryylimaalien lisäksi öljyvärien, akvarellien sekä tussien käytön.

“Kun maalaan, olen flow-tilassa”

Hukkanen-Heiskanen kertoo, että inspiraatiota on turha jäädä odottamaan. On siis tartuttava rohkeasti siveltimeen ja kokeiltava, mitä kankaalle ilmestyy. 

– Minulla ei ole koskaan ollut puutetta siitä, mitä maalaan. Aika ei oikeastaan riitä kaikkiin ideoihin ja suunnitelmiin, Hukkanen-Heiskanen naurahtaa. 

Hän kertoo löytäneensä innostuksen Kalevala-aiheisia maalauksia kohtaan sattumalta: – Aloin maalata isolle taulupohjalle ja yhtäkkiä Väinämöinen ilmestyi siihen. 

Hukkanen-Heiskanen on aina ollut kiinnostunut eri mytologioista ja saduista. Ei ole siis yhtään ihme, että hän kokee ekspressionismin omana taiteentyylinään. Siihen liittyvät vahvat värit, puhuttelevat aiheet sekä jonkinlainen mystisyys. 

– Kun maalaan, olen flow-tilassa, hän kertoo innoissaan. 

Kritiikki on tärkeää

Hukkanen-Heiskanen korostaa palautteensaannin tärkeyttä. Hän on toiminut seitsemän vuotta opettajana Hiidenopistossa ja huomannut, että kritiikkiä omista töistään on aina välillä hyvä saada. 

– Kannattaisi kokoontua paikkoihin, joissa on samanlaisia ihmisiä, ja jotka maalaavat, hän kertoo.

Heiltä saa uusia ideoita ja parannusehdotuksia. Tällöin oppii ja harjaannuttaa omaa tekniikkaa. Hukkanen-Heiskanen kuitenkin huomauttaa, että luovuutta ei voi taidekoulussakaan oppia. 

– Se on kiva nähdä, miten opiskelijat kehittyy, hän kertoo opettajana työskentelemisen hyvistä puolista. – Se on todella antoisaa. 

“Olen ajatellut monesti, että poltan kaikki”

Hukkanen-Heiskanen kertoo, että yleensä maalaukset eivät mene kaupaksi – oli sitten näyttely tai taiteilija mikä tahansa. Pelkän maalaamisen avulla on siis lähes mahdotonta yrittää elättää itseään.

– Olen ajatellut monesti, että poltan kaikki, hän naurahtaa. – Kuuluisatkin taiteilijat ovat vetäneet työnsä roihuksi. 

Hän haluaisi aloittaa maalaamisen täysin puhtaalta pöydältä, tehdä kaiken kuin uudestaan. 

– Mutta voisin lahjoittaakkin maalauksia, hän kertoo. 

Hukkanen-Heiskanen ei pidä maalaajien luokittelusta ammattitaiteilijoihin ja harrastajiin. Se ei hänen mukaansa kerro vielä osaamisesta mitään. 

– Monet ammattilaisten töistä kalpenevat harrastelijoiden teoksille, hän vakuuttaa. 

Myös runot onnistuvat

Kuvataiteen lisäksi Hukkanen-Heiskanen hallitsee runojen kirjoittamisen. Hän pitää erityisesti ympärillään ja elämässään tapahtuvien asioiden kuvailusta. 

– Yks, kaks lausetta, eikä mikään pitkä fraasi, hän sanoo. – Lyhyt ja ytimekäs. 

Hän haluaisi luoda uudenlaisia runoja ja sanoituksia, jotain nykypäivän lyriikoista poikkeavaa.

– Samaa jankutusta, Hukkanen-Heiskanen kuvailee nykyajan lauluja. 

Koirakin on mukana

Hukkanen-Heiskasella on oma pieni ateljee erään kerrostalon varastotilassa. Siellä hän maalaa kirkkaan valaisimen hohdossa teoksiaan. Hukkanen-Heiskanen vaikuttaa siltä, että lyhyt maalaustauko saattaa olla pian ohitse ja teoksia alkaa jälleen syntyä. 

Hän kertoo koirankin olevan aina mukana seuraamassa maalaamista.

Hukkanen-Heiskanen sanoo tekevänsä teoksensa valmiiksi useimmiten yhdellä kerralla. Se tuntuu hänestä luontevimmalta tavalta toimia.

– Ota itsellesi maalaus, Hukkanen-Heiskanen naurahtaa. – Tila ei meinaa enää riittää.

Hukkanen-Heiskanen esittelee maalaustaan. 

AK