Kauniit talvipäivät houkuttelevat ihmisiä luonnonjäille ulkoilemaan. Valitettavasti vuosittain tapahtuu myös hukkumisia jäihin putoamisen seurauksena. Yksi vaaranpaikka syntyy, kun heikon jään päälle sataa paksu lumikerros, eikä jää pääse vahvistumaan.

Viime vuonna jäihin hukkui 28 ihmistä. Se on 22 enemmän kuin vuonna 2019. Suurin osa jäihin hukkumisista tapahtui alkuvuodesta. Kukaan menehtyneistä tuskin suunnitteli itselleen sellaista kuolemaa, vaan jäihin putoaminen yllättää yleensä aina. Koronavuosi osoittautuikin petolliseksi jäällä liikkujille, sillä pandemia lisäsi luonnossa liikkumista, mutta samaan aikaan vietettiin mittaushistorian lämpimintä vuotta, mikä heikensi jäitä.

Kuluvakaan talvi ei ole tuonut mukanaan vahvoja jäitä, päinvastoin. Ympäri Suomea on kuultu jo surullisia uutisia jäihin pudonneista ja myös menehtyneistä. Lohjanjärven osalta jäätilanne vaihtelee, mikä vaikeuttaa sen kestävyyden arviointia. Osa järvestä sai jääkannen ennen viime viikon lumisateita, joten paksu lumikerros satoi ohuen jää päälle. Kirpeäkään pakkanen ei juuri jäätilannetta kohenna, jos jään päällä on monta kymmentä senttiä lunta. Osa alueista taas lainehti vapaana vielä ennen loppuviikon pakkasia.

–Jään päälle satanut lumi, hidastaa jäätymistä. Se eristää ja pitää veden lämpimänä, jolloin jää ei pääse paksuuntumaan. Tilanteen ei pitäisi nyt antaa hämätä, sillä kovakaan pakkanen ei tarkoita yhtään mitään, kun jään päällä on tuollainen lumipeite. Ihmisiä voi hämätä se, että lumi näyttää kuivalta. Lumi voi myös painaa jäätä, jolloin syntyy railoja. Niihin muodostuu kohvajäätä, joka ei ole niin vahvaa kuin teräsjää, sanoo Meriturvan pelastautumiskouluttaja ja Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliito ry:n asiantuntija Heikki Hämäläinen-Voima.

Suomen ympäristökeskuksen sivuilta selviää, että jäätä on nyt jopa kymmeniä senttejä keskiarvoa vähemmän. Esimerkiksi Hiidenvedellä jäätä on niin vähän, ettei sen paksuutta ole päästy vielä edes mittaamaan. Sama tilanne on monilla muillakin Etelä-Suomen järvillä. Se ei ole kuitenkaan estänyt ihmisiä menemästä jäälle.

–Jäihin putoamisia on ollut nyt paljon. Ehkä se on tämä ulkoilubuumi, kun on koko kesä ja syksy rampattu metsässä. Jäille ei osata varautua, arvelee Hämäläinen-Voima.

Vaikka jää todettaisiin kestäväksi, varusteiden tulee joka tapauksessa olla kunnossa, sillä jää voi aina pettää oli jäätilanne mikä tahansa.

–Jäällä liikkuessa on aina olemassa se mahdollisuus, että jäästä mennään läpi. Jos siitä selviää, se kasvattaa maalaisjärkeä, mutta on eri asia, selviääkö, tiivistää Hämäläinen-Voima.

Tutustu jäätilanteeseen

Tietoa jäätilanteesta löytyy mm. Ilmatieteenlaitoksen ja Merivartioston verkkosivuilta, mutta jokaisen jäällä liikkujaa tulisi miettiä myös itse oman vesistön tilannetta. Kannattaa esimerkiksi seurata liikkuuko jäällä muita ihmisiä ja kysyä vaikka pilkkimiehiltä jäätilannetta. Lisäksi kannattaa miettiä, millainen talvi on ollut säiden puolesta.

Pitkä kylmäjakso, jolloin kovaa pakkasta on vuorokauden ympäri, kasvattaa mukavasti jääkerrosta. Olennaista on seurata kuitenkin myös lumisateita, kuten aiemmin totesimme. Jäätilanne muuttuu jatkuvasti jonkin verran myös sulamisen ja jäätymisen myötä. Keväällä ilmiö korostuu, kun jää puikkoutuu/pilliytyy. Tuolloin pakkasyön jälkeen voi pystyä kävelemään jostain kohdasta, josta iltapäivän puolella putoaa puolimetrisenkin jään läpi veteen. Jääpuikkojen välissä kulkee vesi, joka jäädyttää yöpakkasella puikot kiinni toisiinsa. Iltapäivän aurinko saa veden jälleen liikkeelle. Jos jäällä on vettä, sinne ei pidä mennä. On hyvä muistaa myös, että tuulella syntynyt jää on hauraampaa kuin tyynellä säällä syntynyt. Lisäksi merijää on hauraampaa kuin makean veden jää.

Teräsjää on kirkasta ja kovaa. 5 cm sitä riittää todennäköisesti kantamaan yksittäisen ihmisen, mutta turvallisempaa on odottaa, että teräsjäätä on 10 cm. Tilanne kuitenkin muuttuu, jos kyseessä onkin kohvajää. Sitä tarvitaan kaksinkertainen määrä teräsjäähän verrattuna, jotta se kantaa. Kohvajää on valkeaa ja huokoista jäätä, jossa on lumen ja loskan sekainen osa.

Jäällä liikutaan kävelyn lisäksi myös mm. mönkijöillä, moottorikelkoilla, mopoilla ja autoilla. Esimerkiksi moottorikelkalla ajoon tarvitaan vähintään 15 cm teräsjäätä koko ajoreitin pituudella. Mitä isompi tai useampi kulkuneuvo liikkeellä on, sitä enemmän ajo aiheuttaa jään alle aaltoliikettä, joka voi muuttua vaaralliseksi etenkin rantaa lähestyttäessä. Rantojen läheisyydessä tulisikin ajaa hiljaa, sillä aaltoliike voi rikkoa paksunkin jään. Autolla jäällä pitäisikin ajaa vain virallisia jääteitä pitkin. Niiden alussa lukee, kuinka kovaa jäätiellä saa ajaa ja kuinka painavalla autolla tielle voi mennä. Jos auton kanssa uppoaa jäihin, ikkunoita ja ovia ei saa paineen vuoksi auki ennen kuin auto on täyttynyt vedellä.

Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliiton (SUH) ennakkotilastoista (2010–2019) selviää, että 36 % jäihin hukkuneista oli vajonnut veteen moottoriajoneuvolla. Aineisto kattaa kaikkiaan 152 jäihin hukkunutta. Heistä 25% oli kävelijöitä ja 18% pilkkijöitä tai verkkokalastajia. Loput 21% olivat liikkeellä luistellen, hiihtäen tai esimerkiksi potkukelkalla.

Tiedosta vaaranpaikat

Syksyllä jää voi varoittaa rutisemalla tai painumalla, mutta keväällä mitään ennakkovaroitusta ei useinkaan tule, vaan jää pettää kerrasta. Vaarallisen ohutta jäätä löytyy mm. siltojen läheisyydestä, salmista, joista, järvien kapeikoista, karikoista, niemenkärjistä ja jokien ja purojen suistoista, kaupunkien puhdistetun jäteveden purkualueilta ja teollisuuslaitosten vesiprosessien purkualueilta. Purkualue voi löytyä kilometrinkin päästä rannasta. Keväällä vaarallisia ovat myös esimerkiksi karikkojen ja laiturien lähialueet sekä kaislikot, kun aurinko pääsee lämmittämään niitä.

Jäähän muodostuu myös railoja. Jääkentän liikkeistä ja alueen muodosta johtuen ne sijaitsevat usein suunnilleen samoissa paikoissa talvesta toiseen. Lohjanjärvessä niitä muodostuu esimerkiksi Isoselälle. Todellinen vaaranpaikka syntyy, kun railoon muodostuu ohut jää, jonka päälle sataa lunta. Tuolloin railoa ei näe. Samoin voi käydä, jos jäällä on vettä ja vedenpinta heijastaa niin, ettei railoa näy lainkaan. Myös pienemmät halkeamat heikentävät jään kantavuutta, vaikka ne eivät yltäisi jään läpi.

Yksi vähemmän tunnettu vaaranpaikka on tuuliavanto. Se voi syntyä muutaman kymmenen metrin päähän rannasta kohtaan, jossa jäälle tuulee metsän tai kallion takaa. Tuuliavanto syntyy kohtaan, jossa tuuli tavoittaa vedenpinnan ja aiheuttaa siihen pyörteitä. Pyörteet pitävät veden liikkeellä. Jos avanto jäätyy, jää on siinä paljon heikompaa kuin ympärillä.

Myös maaston pinnanmuotoihin on hyvä kiinnittää huomiota, sillä jään paksuus voi vaihdella veden syvyyden muuttuessa. Alueen pinnanmuodot jatkuvat usein samanlaisina veden alla kuin vedenpinnan yläpuolellakin. Esimerkiksi harjanne maastossa jatkuu luultavasti myös veden alla. Matalat kohdat aiheuttavat virtauksia, jotka heikentävät jäätä.

Mitä ihmiselle tapahtuu jäihin pudotessa?

Paniikki iskee herkästi, kun joutuu yllättäen hyytävään veteen. Kun jääkylmä vesi osuu ihmisen kaulalle ja kasvoille, seuraa kylmäsokki, joka hankaloittaa järkevää toimintaa ja pelastautumista.

Kurkunkannen spasmin vuoksi henki ei kulje tai hengityskontrolli on todella huono. Silloin ei pysty huutamaan apuakaan. Tahaton hengen haukkominen aiheuttaa myös sen, että vettä vetää helposti henkeensä. Siitä seuraa yskimistä, joka vain voimistaa spasmia. Kyseessä on refleksi, jolla keho yrittää estää mitään ylimääräistä joutumasta hengitysteihin, mutta jäihin pudotessa se voi kääntyä itseään vastaan. On yksilöllistä, kuinka voimakkaana refleksi kenellekin tulee. Avantouintia harrastamalla voi kokeilla, kuinka kauan itsellä menee ennen kuin hengitys tasaantuu sekä totuttaa kehoaan jonkin verran kylmään veteen.

Hyvin yksilöllistä on myös se, kuinka kauan vedessä voi olla ennen kuin hypotermia iskee. Sitä nopeammin jäähtyminen kuitenkin tapahtuu, mitä pienempikokoinen ihminen on. Talvella kyse on minuuteista. Hypotermian oireita ovat mm. huonovointisuus, puhumattomuus, väsymys, sammaltava puhe, huonotuulisuus ja sekavuus sekä lopulta tajuttomuus ja sydämen vakava rytmihäiriö.

Varusteilla on iso merkitys

Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliiton ohjeiden mukaan jäällä liikkujan vähimmäisvarustukseen kuuluvat kaulalla käyttövalmiina ja vaatteiden päällä roikkuvat jäänaskalit sekä jääsauva, jolla jään kestävyyttä voi tutkia. Suksi- tai kävelysaunat eivät sovi tarkoitukseen, koska ne joustavat, eikä isku kohdistu jäähän oikealla tavalla. Jos jääsauva menee jäästä läpi, tulee kääntyä takaisin tulosuuntaan. Mukana tulee olla myös reppu, jossa on vesitiiviisti pakattuna vaihtovaatteet. Tavallinen muovikassi sopii tarkoitukseen, kunhan se on ehjä. Vesitiivis pakkaus kelluttaa jäihin pudonnutta, kunhan reppu on kiinni myös lantiovyöllä. Vesitiiviiseen pussiin kannattaa pakata myös varakännykkä siltä varalta, että toinen kastuu. Hätäkeskukseen pystyy soittamaan ilman sim-korttiakin, kunhan kännykkä on ladattu, joten tarkoitukseen sopii esimerkiksi vanha kännykkä, jota ei enää muuten käytä. Mukaan on hyvä ottaa myös pilli sekä kevyt hypotermiapussukka, jolla voidaan estää lisäjäähtyminen jäihin vajoamisen jälkeen.

Jäihin pudonneen tulisi puristaa vaatteensa kuiviksi tai lainata mahdollisesti mukana olevilta kavereiltaan kuivia vaatteita, jos omia vaihtovaatteita ei ole matkassa. Toisen auttamiseksi repun sivutaskusta on hyvä löytyä köysi tai heittoliina, jonka toinen pää on valmiiksi sidottu kiinni reppuun. Paljon jäällä liikkuvien kannattaa satsata myös kuivapukuun, joka pitää veden varaan joutuneen kuivana ja pinnalla.

Järjestäytyneet retkiluisteluporukat huolehtivat usein hyvin turvallisuusasioista. Varusteet ovat kunnossa, eikä jäälle lähdetä yksin. Retkiluistelukursseilta voi saada hyviä oppeja turvalliseen jäällä liikkumiseen. Hyvä varautuminen kannattaakin, sillä retkiluistelijat lähtevät jäälle usein alkutalvesta, jolloin jää on vielä melko ohutta.

Ylös jäistä

Kun jäihin putoaa, kannattaa levittää kädet sivuille, jotta ei uppoaisi kokonaan. Jäistä pääsee helpommin ylös, jos saa nostettua jalkansa niin, että keho on vedenpinnan suuntaisesti. Esimerkiksi kumisaappaat voi joutua riisumaan, jotta jalat saa nousemaan pintaa kohti. Myös sukset jalassa jäistä on vaikea päästä, joten ne tulisi pystyä ottamaan pois. Vedessä käännytään ja noustaan jäälle tulosuuntaan, jossa jää kesti. Naskalit irrotetaan toisistaan, vedetään niiden narusta lisää pituutta, isketään naskalit jäähän ja vedetään niiden avulla kehoa jään päälle. Samalla jaloilla potkitaan vettä, kuten uidessakin. Kun on päästy jäälle, ryömitään vatsallaan ja kontataan niin kauan, kunnes jää kestää seisomaan nousemisen. Kun ollaan turvallisilla jäillä, vaihdetaan vielä kuivat vaatteet päälle. Soitto hätäkeskukseen kannattaa aina, sillä vaikkei itse enää tarvitsisi apua, on hyvä ilmoittautua, jotta turhia etsintöjä ei tehdä sivullisten ilmoitusten pohjalta.

Jäistä pelastautumista testaamassa

Toimittaja testasi pari vuotta sitten, miltä jäihin putoaminen tuntuu ja miten sieltä pääsee ylös. Näin korona-aikana ei uutta testiä lähdetty tekemään, joten muistellaanpa aiempaa kokemusta. Meriturvan Ojamon toimipisteessä toteutetun testitilanteen aikana ei ollut paniikkia eikä edes kylmä, sillä tilanne oli hallittu ja pelastuspuku piti hyytävän veden tehokkaasti ulkopuolellaan. Lisäksi se kellutti ja nosti jalatkin pelastautumisen kannalta oikeaan asentoon. Jonkinlainen tuntuma jäästä ja pelastautumisesta kuitenkin muodostui.

Ensinnäkin jäistä ei niin vain nousta, sillä jää hajoaa sitä mukaan, kun sen päälle yrittää päästä. Ensin on siis löydettävä riittävän kestävä kohta. Toiseksi pelastautuminen ilman jäänaskaleita olisi melko epätoivoista puuhaa, sillä liukkaasta jäästä ei saa minkäänlaista otetta ilman niitä. Kolmanneksi, vaikka jäistä pääsee kerran ylös, voi päätyä pian uudelleen veden varaan, jos nousee liian pian ylös, eikä malta ryömiä kestävämmälle jäälle.

Tositilanne olisi huomattavasti haastavampi, koska jääkylmä vesi kastelisi talvivaatteet hetkessä ja tekisi ne raskaiksi. Kengät painaisivat jalkoja pohjaa kohti ja niitä voisi olla vaikea nostaa ylös uintiasentoon. Kylmäsokki voisi salvata hengityksen pahimmillaan niin pahasti, ettei se kulkisi ollenkaan ja kuolema seuraisi jo sen vuoksi. Paniikkikin vaivaisi melko varmasti. Pian kylmä vesi myös tekisi liikkumisesta vaikeaa. Ylös jäälle olisi päästävä pian, mutta toisaalta räpiköiminen hukkaisi lämpöä entisestään.

SMS

Lähde: Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliitto ry