Frances Hodgson Burnettin klassikkosatuun perustuva Pikku Prinsessa sai ensi-iltansa Lohjan Teatterissa 30.3. Kyseessä on koko perheen satunäytelmä, joka sopii nimestään huolimatta mainiosti myös pojille.

–Kyseessä ei ole prinsessasatu, vaan tarinassa isä sanoo tytärtään pikku prinsessaksi, avaa Lohjan Teatterin johtaja-ohjaaja Sari Niinikoski.

Hän on ohjannut ja dramatisoinut klassikkosadusta teatterin lavalle jännittävän version, josta löytyy niin ajankohtaisuutta kuin alkuperäisestä tarinastakin tuttu perussanoma. Näytelmän koululaiset nähdään nykypäivän lapsen silmiin ehkä vanhanaikaisissa koulupuvuissa, mutta tätä päivää tarjoilevat mm. viittaukset viihdeohjelma Putoukseen.

Pikku Prinsessan hellyttävä ja hauskakin tarina on säilyttänyt lumonsa yli sata vuotta ja kirjasta on tehty useita elokuva- ja tv-versioita. Lähes 50 lastenkirjaa kirjoittaneen, Manchesterissa 1849 syntyneen Frances Hodgson Burnettin muita tunnettuja teoksia ovat Salainen puutarha ja Pikku lordi.

–Olen aina halunnut ohjata tämän tarinan. Vanhojakin tarinoita on hyvä tuoda ihmisille, koska eivät kaikki tunne niitä, sanoo Niinikoski.

–Olen aina halunnut ohjata tämän tarinan. Vanhojakin tarinoita on hyvä tuoda ihmisille, koska eivät kaikki tunne niitä, sanoo Niinikoski.

Huumoria, jännitystä ja ystävyyttä – Pikku Prinsessa vetoaa kaikenikäisiin

Pikku Prinsessassa päähenkilö Sara, kapteeni Crewen tytär (Sofia Lintula), asuu väliaikaisesti neiti Minchinin (Merja Hukkanen) ja hänen veljensä (Maisa Sinisalo) johtamassa sisäoppilaitoksessa, kun Saran isä (Risto Silvola) lähetetään Afrikkaan taistelemaan. Kun Sara saa yllättäen uutisen isänsä kuolemasta, ilkeät sisarukset pakottavat Saran muuttamaan huoneestaan alas kylmään ja pimeään kellariin ja työskentelemään talossa palvelijana. Kostea kellari saa mielikuvituksen lentämään ja luo tarinaan jännitystä.

–Sitä ennen Saraa on kohdeltu kuin pientä prinsessaa. Tyttökoulun oppilaat alkavat hiippailla kellariin ja ilkeät sisarukset löytävät heidät sieltä. Apua, mitä sitten tapahtuu? Naapuriin muuttaa myös intialainen mies, jonka marakattikin hipsii kellariin, Niinikoski paljastaa.

Lohjan Teatterin versiossa naapurikopissa asuu HiiliHarryksi kutsuttu palvelija (Rasmus

Kärkkäinen), jonka kanssa Sara ystävystyy. Alkuperäisessä tarinassa Sara ystävystyy tytön kanssa, mutta roolin sukupuolta muuttamalla tarinaan saatiin lisää huumoria sekä pientä teini-ihastumistakin. HiiliHarry puhuu näytelmässä murteella.

–Rasmuksen puhe kuulosti oikealta jo heti lukuharjoituksissa, puhe oli kuin vanhasta, englantilaisesta elokuvasta, Niinikoski kertoo.

Vanhanajan klassikkosatu herää henkiin upeassa lavastaja Jyrki Kakon kartanokoululavastuksessa pimeine kellareineen ja puvustaja Kati Heikkisen puvustuksessa kauniine koulutyttöasuineen. Saran intialainen tausta tuo mukanaan upeita intialaisia tansseja ja jopa akrobatiaa apinan (Lia Weckström) esitellessä temppujaan. Lisäksi kuullaan paljon musiikkia. Lohjan Teatterin satunäytelmät ovat tunnettuja siitä, että myös aikuiset viihtyvät niissä, jopa ilman lapsia.

–Aina on joku sanoo, että anteeksi, kun hänellä ei ole lapsia mukana, mutta silti oli pakko tulla katsomaan, naurahtaa intialaista palvelijaa Aivar Andrejev.

–Eri ikäiset katsovat eri asioita. Pikku Prinsessa sopii hyvin niin lapsille, teineille kuin aikuisillekin, Niinikoski sanoo.

Mukana on jälleen koko joukko näyttelijöitä, joista nuorin on 9-vuotias. Uutena tulokkaana teatterin lavalla nähdään 14-vuotias Milja Sivula.

–Näytteleminen on ollut superkivaa. Tässä pääsee irtautumaan arjesta ja olemaan joku muu. Teatterilla on myös mahtava porukka, Sivula kertoo.

Pääosaa näyttelevällä Sofia Lintulalla on kokemusta jo useammasta näytelmästä.

–Haasteena on ollut nyt itseäni nuoremman näytteleminen. En myöskään itse ollut 15-vuotiaana yhtään sellainen kuin hahmoni on, 21-vuotias Lintula kertoo.

Satujen avulla lapsi pystyy käsittelemään vaikeitakin asioita

Pikku prinsessa -tarina on hieno ylistys mielikuvituksen ja ystävyyden voimasta. Mielikuvitus on lahja, johon kaikkein köyhimmilläkin on varaa, tuntuu kirjailija Frances Hodgson Burnett sanovan. Näytelmässä Sara muuttaa kuvitelmillaan maailman toisenlaiseksi – ja joskus kuvitelmat myös toteutuvat.

–Mielikuvitus on selviytymistapa vaikeissa oloissa, tiivistää Niinikoski.

Mukana on isoja teemoja, kuten kiusaaminen, eriarvoisuus ja anteeksianto.

–Lastennäytelmissä on usein nämä samat teemat. Satujen avulla lapsi pystyy käsittelemään vaikeitakin asioita. Paha muuttuu vähemmän pahaksi ja vaikeita asioita on helpompi ymmärtää, sanoo Niinikoski.

Vaikeistakin teemoista huolimatta Pikku Prinsessa on hauska ja viihdyttävä ja huumoria on kirjoitettu mukaan alkuperäistä romaania enemmän.

–Se on hyvää viihdettä, niin kuin sunnuntain elokuva. Perimmäinen sanoma on antaa toivoa ja pitää yhdessä hauskaa, Niinikoski tiivistää.

Lippuja on yhteensä noin 3 000 ja niistä on myyty jo noin 1 300. Esitykset jatkuvat 11.5. asti. Väliajalla voi tutustua kahviossa Anttilan koulun oppilaiden teoksiin.