ToimittajaHalloween on monelle tuttu, mutta kotimainen kekri ehkä vieraampi juhla. Kekri on nimittäin suomalaisten oma sadonkorjuujuhla ja näin syksyllä on sen aika. Kekrin juuret ulottuvat kauas maatalouskulttuuriin ja sadonkorjuujuhliin. Maa- ja kotitalousnaiset on elvyttänyt kekriperinnettä jo usean vuoden ajan. Kekrin keskiössä ovat kotimainen ruoka, yhdessäolo ja elinvoimaisen maaseudun arvostaminen.
–Nykyajan kekri voi olla vaikka mökin talvikuntoon laitto porukalla, jonka jälkeen nautitaan kekriherkkuja, tai haravointitalkoiden jälkeinen juhla, ehdottaa järjestöpäällikkö Helena Velin Maa- ja kotitalousnaisten Keskuksesta.
Kekrijuhlat voi helposti järjestää kotona. Tunnelmaan pääsee valitsemalla tarjottavaksi perinteisiä tai nykypäivään tuunattuja kekriruokia, koristelemalla pöytä luonnonmateriaaleilla ja käyttämällä vaikka säkkikangasta tai vanhoja pitsilakanoita pöytäliinana.
–Kaikki vanhat eriparisetkin astiat sopivat kattaukseen. Vieraat voivat myös pukeutua vanhaan tyyliin. Erilaiset lyhdyt ja ulkovalot tuovat kekriin sopivaa tunnelmaa ja valaisevat pimeää syksyä. Kirpputorilta voi tehdä löytöjä omiin kekrijuhliin, sanoo Velin.
Viljatuotteet ovat ennen olleet ruokavaliomme perusta. Maakuntien perinteiset leivät sopivatkin hyvin kekrijuhliin. Juurekset, kaalit ja sipuli ovat omiaan höystämään liharuokia. Hyvän lisän raaka-ainevalikoimaan tuovat marjat ja sienet. Itse tehdyt makkarat ovat hieno lisä kekripöydässä. Raaka-aineet ja jatkojalosteet kannattaa mahdollisuuksien mukaan ostaa läheltä.
Velin ehdottaa nykypäivään sopivaksi kekrimenyyksi seuravaa; alkuruoaksi nautitaan juures-sieniseljankaa ja pääruoaksi tarjotaan ylikypsää possun kasleria punajuuri-ohralaatikon ja raikkaan kaalisalaatin kera. Kekrin jälkiruokana maistuu kurpitsakakku.
Tänä vuonna kekriviikkoja vietetään 17.10–6.11., joten oman juhlan ehtii vielä laittaa pystyyn.
”Herrain joulu ja talonpojan kekri”
Ennen kekrijuhlissa vieraili nurin käännettyyn turkkiin pukeutunut kekripukki, joka vaati kestitystä uhkaillen esimerkiksi kaataa uunin. Joissain osin maata on poltettu kekritulia. Uudempaa kekriviettotapaa edustaa risuista ja oljista tehty kekripukki, joka illan päätteeksi poltetaan ulkona.
Kekrissä juhlittiin maatalouden ja sadonkorjuuta, mutta myös esi-isiä ja vainajia muistettiin hyvän onnen takaamiseksi. Lisäksi kekri oli vuodenvaihteen juhla ja siten myös palkollisten lomaviikko. Kekrin tärkeää asemaa maatalousyhteiskunnassa kuvaa sanonta ”herrain joulu ja talonpojan kekri”. Tämän päivän monet joulun ja uudenvuoden tavat juontavat juurensa kekriperinteeseen.
–Meillä on Suomessa omintakeisia vanhoja perinteitä, kuten kekri, jotka on syytä opettaa nuoremmillekin polville, Velin summaa.
Lähde: Maa- ja kotitalousnaiset
