Merihelena Leskinen kipparoi s/y Irma Esmeraldaa 30 vuoden ajan (1982-2011). -Olin 22-vuotias, kun minusta tuli sen kippari. Miehestäni tuli ”Esmiksen” taitava perämies. Vähitellen siirrymme mieheni kanssa taas seilaamaan merelle ihan koko kesäksi. Matkapurjehdus on elämäntapa, joka koukuttaa eliniäksi, Merihelena Leskinen kertoo.

 

Lohjalainen Merihelena Leskinen on purjehtinut koko ikänsä, sillä ensimmäisen kerran hän on ollut purjeveneessä vauvana.

-Kiersimme silloin Ahvenanmaan. Purjeveneet olivat vaatimattomia 1960-luvulla, mutta olin tyytyväinen vauva veneen hytin turkin päällä (eli lattialla) äitiyspakkauksesta saadussa pahvilaatikossani, Leskinen kertoo.

Purjehtiminen on kulkenut vahvasti suvussa, sillä Leskisen isä ja isoisä purjehtivat koko elämänsä. Myös Leskisen lapset viihtyvät vesillä purjeveneen kyydissä.

Leskinen on viettänyt kaikki kesät purjehtien.

-Nyt vuorossa on 58. kesä. Kymmenen vuoden ajan vietin joka kesä merellä 11 kuukautta putkeen. Ulkoluodoilla elämä on vapaata, on todella avaraa ja vain taivas kattona. Ei sieltä ollut mitään kiinnostusta tulla takaisin ruuhkiin ja pakokaasuihin, mutta syksyllä lapset piti tuoda kouluun, kertoo aiemmin pääkaupunkiseudulla asunut Leskinen.

Paras hetki purjehtiessa on satamasta lähtö, kun köydet päästetään irti ja matka alkaa.

-Se on juhlaa! Kellumisen tunne on hieno, kun ei ole enää missään kiinteässä kiinni, Leskinen iloitsee.

 

Elämää purjeveneessä

Leskinen viihtyy etenkin Itämeren aalloilla mainiosti. Mieluisia ovat olleet monet

ylityspurjehdukset Hangosta Gotlantiin sekä Ahvenanmeren, Merenkurkun ja Suomenlahden

ylitykset.

–Saaristomeren saaristo on ainutlaatuinen, sellaista ei ole missään muualla. Aamulla on kiva herätä ja syödä aamupala ulkona. Purjehtiessa ollaan aina ulkona, Leskinen sanoo.

Pelkkää nautiskelua purjehtiminen ei silti ole. Päivittäiset rutiinit vievät sen verran voimia, että uni tulee illalla varmasti.

-Aamupalan jälkeen tiskataan, pedataan sängyt ja laitetaan tavarat kuntoon. Aamu alkaa reittisuunnitelman tekemisellä, sitten lähdetään liikkeelle. Aamulla purjeet nostetaan, matkalla niitä löysätään ja kiristetään kurssin mukaan ja illalla ne lasketaan, kääritään ja laitetaan peitteet päälle. Tekemistä on koko ajan. Merellä on myös pitkät ateriavälit, laihduin nuorena likkana kymmenen kiloa kesässä. Illalla kuunnellaan tuulitiedotteet ja valitaan niiden perusteella suojaisa paikka. Satamassa purjeet lasketaan ja laitetaan ruokaa. Sen jälkeen on ihan poikki. Veneessä on myös paljon putsaamista ja huoltamista, tekemistä riittää, Leskinen kuvailee purjehtijan päivää.

Veneen perusmuonaan kuuluvat erilaiset säilykkeet, kuten hernekeitto ja säilykelihapullat, sekä makaroni. Kaupassa käydään yleensä joka toinen päivä täydentämässä varastoja tuoretuotteilla. Välillä voi pysähtyä satamien ravintoloihinkin.

-Kaikki ruoka maistuu ulkona hyvältä. Jos veneessä on uuni, voi tehdä vaikka pizzaa ja makaronilaatikkoa.

Saunaanhan suomalaisen on totta kai myös päästävä.

-Saunassa käydään melkein joka päivä. Se on saunasta saunaan ja kaupasta kauppaan purjehtimista, Leskinen tiivistää.

Entä, miten perhe-elämä sujuu, kun esimerkiksi keittiö on puolen neliön kokoinen.

-Hyvin se toimii. Veneen tilat on järjestetty osastoittain ja tavaroiden pitää olla aina paikoillaan. Lapset tekivät esimerkiksi omiin peteihinsä majoja, Leskinen kertoo.

Hän vinkkaa myös, että koska televisiota ei vesillä välitä katsoa, kirjoja on hyvä pakata mukaan.

Näkymiä purjeveneen sisältä.

 

Purjehduskausi kestää syksyyn saakka

Alkukesä merellä on valoisa, eikä muita purjehtijoita ja huviveneilijöitä vielä näy paljon.

–Silloin on paljon vesilintuja, jotka pyörivät veneen ympärillä. Se on vähän haikeaa, kun niitä ei loppukesästä enää ole. Purjehtiessa on niin lähellä luontoa, että sen kiertoa on helppo seurata, Leskinen kertoo.

Kesään mahtuu monenlaisia säitä ja välillä pitää hakeutua saariin suojaan myrskyjä.

Heinäkuussa alkaa ruuhka. Leskinen seurailee sitä usein sivummalta ulkoluodoilta. Kun heinäkuu ja ruuhka ovat ohi, rauha palaa merelle, mutta samalla saariston kioskit ja kaupat sulkevat ovensa. Kesän seikkailujen jälkeen syksyllä on haikea tunnelma, kun purjehduskausi loppuu, mutta silloin ajatukset käännetään jo seuraavaan kevääseen.

S/y Minni odottaa vesille laskua. -Se on uljas, pieni retkipursi ja kesäkotimme, jossa on neljä punkkaa, keitin ja wc, Merihelena Leskinen kertoo.

 

Muutoksia purjehduskulttuurissa

Leskinen kertoo, että elintason nousu näkyy hyvin toimeentulevien eläkeläisten määrän kasvuna ja yhä useampina ihmisinä, jotka purjehtivat koko kauden toukokuusta jopa marraskuulle saakka. Toisaalta nuorten purjehdusinto ei arjen kiireiden keskellä ole entisellä tasolla. Myös veneiden koot ovat kasvaneet, joten pienille, käytetyille purjeveneille ei enää tahdo löytyä ostajia. Leskinen kertoo myös, että ennen saaristossa oli kalastajia, joilta saattoi ostaa kalaa, mutta enää ei ole. Yksi muutos liittyy luontoon.

-Tuulet ovat lisääntyneet. Välillä tulee niin paljon, että ihan kyllästyttää ja mies on hakenut minut mereltä välillä kotiin lomalle kovista tuulista, Leskinen kertoo.

Vapaus löytyy mereltä

Purjehtiminen on Leskiselle selvästi hyvin rakasta, mutta mikä häntä siinä kiehtoo?

–Täydellinen vapaus ja meren avaruus. Purjehtimalla voi mennä minne vain ja juuri sitä vauhtia kuin haluaa tai mitä tuuli vie, Leskinen sanoo.

Purjehtiessaan Leskinen on myös oppinut, miltä meri näyttää niin tyynenä kuin myrskyävänäkin. Näkymät siirtyvät siveltimen välityksellä kankaalle.

-Olen purjehtinut yli 40 000 merimailia. Se matka riittäisi pari kertaa maapallon ympäri. Olen oppinut maalaamaan merta katselemalla sitä, Leskinen kertoo.

Leskinen päätti jo 9-vuotiaana, että hän maalaa isona vain merta. Päätös syntyi merellä keskellä 9 boforin syysmyrskyä A-vene Elisen keikkuvassa istumalaatikossa.

–Olimme isäni kanssa purjehtimassa. Kun katselin vieressäni myrskyävää merta, päätin, että haluan maalata sitä isona, koska se on niin kaunis.

 

Purjeet ylös Lohjanjärvellä

Leskinen kertoo, että nykyään Lohjanjärvellä liikkuu muutamia purjeveneitä. 1970-luvulla veneitä oli kymmeniä, mutta sen jälkeen purjeveneiden koko on kasvanut liian isoksi Lohjanjärvelle. Leskisen mielestä Lohjanjärvelle on hyvä purjehtia pienellä retkipurjeveneellä.

-Purkkarillani (veneelläni) menee 4-5 tuntia purjehtia järven toiselle puolelle. Lohjanjärvi on niin kaunis, että sitä pitää maalatakin paljon.

Lohjanjärvikään ei ole vain pieni, harmiton lätäkkö mereen verrattuna.

-Lohjanjärvelläkin on ihan kunnollisen kokoisia aaltoja ja tuulet ovat teräviä, äkäisiäkin. Useamman kerran on käynyt myös niin, että ukkonen on Isoselällä lähestynyt kolmelta suunnalta samaan aikaan, mutta aina se on väistänyt meidät. Ukkonen väistää isoa järvenselkää, Leskinen kertoo.

Pari viime kesää hän on purjehtinut enimmäkseen Lohjanjärvellä, mutta nyt on taas meren vuoro.

-Lähdemme saaristomerta tutkimaan. Tulevaisuudessa on tarkoitus ostaa isompi matkavene ja olla taas paljon enemmän merellä, Leskinen sanoo.

SMS

-Lohjanjärvi on upea, kertakaikkiaan mykistävä. Isoselkä on suosikkini, koska siellä on oikea karikkokin (Pottenperi). Karkalinniemi on upea ja siellä on hieno valo. Lohjanjärveltä puuttuu mielestäni vain majakka, Merihelena Leskinen kertoo.