Karkkilalainen Toni Rinne ajatteli ensin, että kiipeily on tylsä laji.

–Se ei kiinnostanut minua yhtään. Yksi kaveri kuitenkin ruinasi minua mukaan monta kertaa, Rinne kertoo.

Viimein hän antoi periksi ja lähti kaverinsa matkaan.

–Hän raahasi minut paikan päälle, ja laji puraisi heti. Huomasin, että tämähän on siistiä hommaa ja varaa kehittyä on paljon. Kiipeilyssä haasteet eivät lopu, vaan niitä riittää varmaan koko eliniäksi, Rinne kertoo.

Hänestä tuli innokas kiipeilyn harrastaja. Niin innokas, että harrastaminen alkoi jo käydä rankaksi matkojen kannalta. Kiipeilyhallia ei nimittäin kotikulmilta löytynyt. Niinpä Rinne päätyi perustamaan sellaisen itse pari vuotta sitten. Niin sai alkunsa Nummelan kiipeilyverstas Kantti. Nimi kiipeilyverstas juontaa juurensa siitä, että Rinne rakentaa kiipeilyseiniä myös muiden toimijoiden ja harrastajien tiloihin.

–Harrastajat joutuivat ennen ajamaan pääkaupunkiseudulle asti. Edellinen työnikin alkoi tuntua vähän tylsältä ja halusin kokeilla jotain uutta. Ajattelin, että alanpa yrittäjäksi. Kiipeily tuntui mukavalta lajilta, josta minulla on myös tietoa. Halusin jakaa niin siistin lajin myös muille.

Hän kertoo, että lajista innostuneita riittää kiitettävästi.

–Kyllä harrastajia on paljonkin ja lajin suosio kasvaa koko ajan. Se kertoo kysynnästä, että uusia kiipeilyhalleja perustetaan koko ajan.

–Kiipeilyverstaalla käy myös kouluryhmiä alakoululaisista lukiolaisiin. Järjestämme koulun jälkeen opastettua harrastustoimintaa. On ollut hienoa nähdä, miten lapset ja nuoret kehittyvät kiipeilijöinä, Rinne iloitsee.

Kun lajista oikein innostuu, voi talvet kiipeillä sisällä ja ylläpitää lihaskuntoa ja siirtyä kesällä ulos lohkareille ja kallioille.

–Kun sisältä on kerätty tietty varmuus, taso ja kunto, voi lähteä ulos. Sinne otetaan mukaan patjat, joiden päälle putoaa, jos niin sattuu käymään. Ulkoa löytyy hienoja paikkoja, kun menee ristiin rastiin Suomea ja vähän ulkomaitakin, Rinne kertoo.

Reittejä eritasoisille kiipeilijöille

Kantissa harrastetaan boulderointia eli ilman varmistusköyttä tapahtuvaa kiipeilyä alle 4,5 metriä korkeilla seinillä. Lattialta löytyy turvamatto, joka ottaa kiipeilijän vastaan, jos ote sattuu lipeämään. Kanttiin ovat tervetulleita kaikenikäiset kiipeilijät alakoululaisista eläkeläisiin. Sopivia reittejä löytyy niin aloittelijoille kuin kokeneemmillekin kiipeilijöille.

–Mitä vaikeampi reitti on, sitä enemmän vaaditaan sormivoimia, kehonhallintaa ja vaikeampia liikkeitä, Rinne kertoo.

Uudet lajin harrastajat voivat vain saapua kiipeilyverstaalle sen aukioloaikoina.

–Paikalle voi vain pölähtää ja sanoa tiskillä, että on ensimmäistä kertaa kiipeilemässä. Opastamme aina uusia tulokkaita, jotta he pääsevät mukavasti liikkeelle. Kerromme, millaisia reittejä on tarjolla, millaisia otteita on ja miten tiputaan. Tippua kannattaa aina jaloilleen, vaikka ihminen yrittääkin luonnostaan ottaa käsillä vastaan. Tippumista voi harjoitella hyppäämällä pari kertaa vähän korkeammalta, Rinne avaa.

Mukaan kiipeilyverstaalle ei tarvita kuin liikuntaan sopivat joustavat vaatteet ja vesipullo. Kiipeilykengät saa verstaalta. Rinne muistuttaa, että pitkien kynsien kanssa ei kannata lähteä liikenteeseen, etenkään rakennekynnet eivät sovellu kiipeilyseinälle. Ohjaajia ensikertalaisille riittää, joten sen suhteen ei tarvitse arkailla.

–Harrastajapiiri on sellainen, että kaikki auttavat toisiaan ja neuvovat. Moni on saanut uusia kavereitakin kiipeilyn parista, Rinne kertoo.

Lihaskuntoa ja itsensä ylittämistä

Rinne kuvailee kiipeilyä mukavaksi ja koukuttavaksi lajiksi, joka tarjoaa treeniä koko keholle. Fyysisten haasteiden lisäksi seinällä pääsee haastamaan myös mielensä. Kiipeilystä saa onnistumisen tunteita ja niitä siitä myös haetaan.

–Liikunnan lisäksi myös pääkopan kanssa saa tehdä töitä, että osaa lukea reittiä oikein. Henkistäkin puolta vaaditaan. Pelon pääsee voittamaan, kun uskaltaa tehdä korkealla jonkin epävarman liikkeen, Rinne sanoo.

Hän kertoo, että Kantin myötä moni nummelalainen on innostunut kiipeilystä.

–Monella ei ole ollut mitään kiipeilytaustaa, vaan he ovat vain päättäneet tulla kokeilemaan ja jääneet koukkuun. Kaikkein koukuttavinta on se, kun jokin reitti jää pienestä kiinni. Mietin itsekin välillä kotimatkalla, mitä olisi pitänyt tehdä. Sitten saatan joskus yömyöhään keksiä, mikä liike toimisi ja kokeilen sitä seuraavalla kerralla. Sitä haluaa saada aina vähän vaikeamman reitin suoritettua, Rinne kertoo.

SMS