Matti Pirhosen Kuin japanilaisia kivipuutarhoja Kopparnäsissä -valokuvanäyttely tarjoilee katsojalle uudenlaisen näkökulman Kopparnäsin maisemiin. Näyttely on esillä Mäntynummen kirjastossa 28.1. saakka.

–Inkoon Kopparnäsissä ei ole yhtään japanilaista kivipuutarhaa. Koko näyttelyni perustuu kuvan kykyyn valehdella edemmän kuin tuhat sanaa. Kuvissa on kivimuodostelmia, ruohoa, vesialtaita ja puita, jotka voisivat mielestäni olla japanilaisista kivipuutarhoista. Kopparnäsissä kasvava yksittäinen mäntykin näyttää japanilaiselta bonsaipuulta, Pirhonen avaa.

Näyttelyn kuvat ovat hyvin pelkistettyjä sommitelmia.

–Materiaali ja tila ovat siellä sopivassa suhteessa, Pirhonen tiivistää.

Kuvia ei ole käsitelty muuten kuin sävyjä säätämällä.

–Juju on kameran kyvyssä rajata kuvaksi vain osa ympäristöstä. Ja tämä osa on kuvaajan valitsema pala todellisuudesta. Nämä kuvat ovat kuvaajan valintoja, jotka perustuvat kuvaajan omiin mielikuviin japanilaisista kivipuutarhoista. Samalla tapaa jokainen muukin valokuva on kuvaajansa tekemä valinta, pala kaikesta. Kamera on väline, jolla tuo mielikuva tallennetaan muidenkin nähtäväksi. Ennen valokuvauksen keksimistä tuo valinta tallennettiin joko piirtämällä tai maalaamalla, Pirhonen sanoo.

–Inkoon Kopparnäsissä ei ole yhtään japanilaista kivipuutarhaa. Koko näyttelyni perustuu kuvan kykyyn valehdella edemmän kuin tuhat sanaa. Kuvissa on kivimuodostelmia, ruohoa, vesialtaita ja puita, jotka voisivat mielestäni olla japanilaisista kivipuutarhoista, Pirhonen avaa näyttelyään. (Kuva: Matti Pirhonen)

Kopparnäs uusin silmin

Ajatus näyttelystä syntyi, kun Pirhonen oli kaverinsa kanssa retkellä Kopparnäsissä viime syksynä.

–Ajattelin, että tämähän on ihan kuin jossain japanilaisessa puutarhassa. Ajattelin, että taidankin tehdä tästä näyttelyn.

Pirhonen jatkoi kuvaamista ja palasi Kopparnäsiin vielä uudelleenkin kameransa kanssa. Kopparnäs oli Pirhoselle jo ennestään tuttu paikka, missä hän on käynyt monet kerrat. Alueessa kiehtoo esimerkiksi sen historia.

–Kopparnäs on siitä erikoinen paikka, että se on hyvin luonnonmukainen huolimatta erittäin runsaasta ihmisen vaikutuksesta. Se oli osa Neuvostoliiton vuokra-aluetta eli Porkkalan parenteesia vuosina 1944–1956 ja toimi silloin Neuvostoliiton tykistön maalialueena. Siksi alueen kallioissa on vieläkin kranaattien jälkiä ja joitain asemien jäänteitä on edelleen olemassa. Maalialueena ollessaan koko alue paloi, samalla Kopparnäsin kartano. Kun Suomeen suunniteltiin ensimmäistä ydinvoimalaa, oli palanut metsäalue meren rannassa hyvä ehdokas. Myöhemmin Kopparnäsissä kokeiltiin tuulivoimaa, minkä jäljiltä on enää pari tuulivoimalan jalustaa. Nyt Kopparnäs on suosittu ulkoilupaikka oltuaan vuosikymmeniä luonnontilassa.

Japanilaiselta puutarhalta Kopparnäs ei kuitenkaan ollut aiemmin näyttänyt, vaikka Pirhonen olikin käynyt siellä monta kertaa.

–Ehkä maltoin nyt katsoa rauhassa, miltä mikäkin näyttää, hän arvelee.

Uusia projekteja ja kursseja Hiiden Opistossa

Pirhosen on viime aikoina ottanut aiempaa enemmän luontokuvia. Tulevaisuudessa suunnitteilla olevat kuvausprojektit eivät kuitenkaan koske luontoa, vaan ihmisiä. Seuraava näyttely on tulossa esille Lohjan pääkirjastoon ensi huhtikuussa. Tuolloin Pirhosen kuvat tarjoavat uuden näkökulman Lohjaan.

–Dronekuvat esittelevät lohjalaisia paikkoja näkökulmasta, josta niitä ei yleensä nähdä.

Pirhonen on tullut aiemmin tutuksi mm. suurnopeusvalokuvistaan ja pitämistään Tylsän valokuvauksen työpaja -kursseista. Hänen vetämiään kursseja on Hiiden Opiston ohjelmassa myös tänä vuonna. 26.1. alkaa Sommittelulla kiinnostavuutta kuviin -kurssi, maaliskuussa Taidetta kameralla -kurssi ja toukokuussa Lähelle kasveja ja öttiäisiä makrokuvauksella -kurssi.

Matti Pirhonen sai ajatuksen näyttelystä ollessaan retkellä Kopparnäsissä. (Kuva: Matti Pirhonen)

Sopiva sekoitus taidetta ja tekniikkaa

Pirhonen on valokuvannut jo 40 vuoden ajan. Kaikki sai alkunsa, kun Pirhonen oli 10-vuotias. Tuolloin syntymäpäivälahjapaketista paljastui pokkarikamera.

–Aloin kuvata silloin. Jossain vaiheessa se kamera ei enää riittänyt ja ostin divarista neuvostoliittovalmisteisen Smenan. Se oli melkein käyttökelpoinen; kamera piti korjata ennen kuin sitä pystyi käyttämään. Sillä kameralla opin kuitenkin paljon esimerkiksi valotuksesta. Sen jälkeen ostin järjestelmäkameran, Pirhonen kertoo.

Hän ei anna juuri arvoa kuvankäsittelylle.

–Jo se on manipulaation ensimmäinen aste ja valinta, kun ottaa kameran käteensä ja suuntaa sen jotain kohti. Kuvien jälkikäsittelystä en kuitenkaan pidä, enkä käsittele kuviani yleensä muuten kuin säätämällä vähän sävyjä.

Vuonna 2012 Pirhonen suoritti valokuvauksen ammattitutkinnon. Hän ei koe kuvissaan ikuistavansa jotain tiettyä hetkeä tai asiaa, vaan luovansa kuvista sellaisia kuin haluaa. Nykyään itse kamerat eivät ole hänelle tärkeitä, vaan lopputulos.

–Kuvausvaiheessa on kiva tehdä lopputulokseen vaikuttavia asioita ja nähdä sitten, millainen valokuvasta tuli.

Entä, mikä Pirhosta kiehtoo juuri valokuvauksessa?

–Valokuvaus on sopiva sekoitus taidetta ja tekniikkaa, hän tiivistää.

SMS

Kommentoi kirjoitusta