Galleria Lutsissa on parhaillaan esillä Miia Elisa Westerlundin näyttely Kaikki siat ovat mustia pimeässä. Nimestään huolimatta näyttely ei kerro sioista.

–Kaikki lähti siitä, kun korona pamahti silmille. Hämmennyin siitä kasvottomuudesta, joka oli vastassa esimerkiksi kaupoissa. Pipot olivat syvällä päässä ja ihmiset juoksivat melkein karkuun toisiaan. En meinannut edes tunnistaa tuttuja. En ollut ymmärtänyt, että kasvot ovat minulle niin tärkeitä, Westerlund kertoo.

–Ajattelin, että jos maalaisin perinteisiä muotokuvia ja kokeilisin, mitä niille tapahtuu, kun olennainen osa puuttuu. Paljonko silmät valehtelevat, kun ihmisen ilmettä ei näe muuten?

Westerlund pohti myös sitä, miten asioihin on suhtauduttu aiemmin. Nyt maskeista ja koronatilanteesta muutenkin käytiin kiivasta keskustelua puolin ja toisin. Myös sanat ja suomen kieli ovat tärkeitä Westerlundille.

–Aloin tutkia vanhoja suomalaisia sananlaskuja ja selvittää, mitä niissä sanotaan hymyistä. Löysin kuitenkin sivutolkulla sananlaskuja sioista, joten näyttelyn nimi tuli siitä.

Westerlund lisäsi sananlaskuja myös maalauksiinsa.

–Halusin tuoda ärsyttävällä tavalla esille sen, miten teksti muuttaa ja sekoittaa tulkintaa. Kasvoista näkyvät vain silmät ja teksti sekoittaa tulkintaa vielä entisestään. Esimerkiksi se ei ole niin yksiselitteistä kuin luulisi, itkeekö vai nauraako ihminen.

Akryylimaalausten henkilöt ovat taiteilijan ystäviä, tuttuja ja vähän vieraampiakin ihmisiä. Galleria Lutsissa Westerlundin työt ovat esillä 20.11. asti.

–Teokseni sopivat hyvin näin pieneen ja intiimiin galleriaan. Ne tulevat päälle seiniltä, Westerlund toteaa.

–Katsojat voivat tulkita töitäni vapaasti, miten haluavat. Taide herättää eri ihmisissä erilaisia tulkintoja jokaisen omien lähtökohtien mukaan, hän jatkaa.

Miia Elisa Westerlund tarkastelee teoksissaan sitä, miten ilmeettömyys vaikuttaa, kun ihmisestä näkee vain silmät.

Ihmiset kiinnostavat erakkoa

Westerlund käsittelee teoksissaan usein ihmisiä ja yhteiskunnallisia aiheita. Hän tunnustautuu erakoksi, mutta kiinnostus ihmistä ja ihmisyyttä kohtaan on silti kova.

–Minulla ei olisi ongelmaa olla yksin autiolla saarella. En ole ihmisten seuraan hakeutuvaa tyyppiä, enkä ahdistu yksin ollessani. En pystyisi olemaan jatkuvassa vuorovaikutuksessa toisten kanssa, mutta ihmiset kiinnostavat minua älyttömästi. Rakastan esimerkiksi valokuva-albumeja ja luon mielessäni tarinoita kuvien ihmisille. Mietin, miten he ovat tulleet elämässään siihen kohtaan, missä nyt ovat.

Westerlund muistuttaa, että monille taiteilijoille yksin olo on tärkeää.

–Kakofoninen yhteiskunta sotkee silloin, kun mielessä on paljon ajatuksia, hän naurahtaa.

SMS