Helsinkiläistaiteilija Anna Mäkelän näyttely Maalauksia on parhaillaan esillä Lohjalla Galleria Lutsissa. Suurin osa näyttelyn teoksista on öljyvärimaalauksia, mutta joukossa on myös pari akvarellimaalausta. Kaksi teoksista kuvaa maisemaa, loput ovat kukka-aiheisia.

–Näyttely on kokoelma tyypillisistä töistäni. Maalausteni lähtökohtana on usein kukka. Kukka on hyvä aihe, koska se voi ilmaista niin paljon muutakin kuin vain kukkaa. Kukan ja taustan suhde on se juttu, ei kukka itsessään. Joskus maalauksissani on esineitäkin, jos niissä on jotain salaperäistä, Mäkelä avaa.

–Työhuoneellani on pöytä, jolle olen asetellut kuivattuja kukkia, tulppaaneja, ruusuja ja liljoja. Joskus ikkunasta lankeaa pöydälle kaunis valo ja yhtäkkiä jokin kukista ikään kuin syttyy elämään. Se alkaa tavoitella valoa kohti, valo muotoilee kukan ja sen ympäristön, luo siihen varjoja ja syvyyttä. Tämä on kuin maaginen hetki, jolloin tulevan maalaukseni aihe näyttäytyy minulle.

–Maalatessa jokin olemassa oleva lähtökohta on minulle tärkeä. Se antaa maalaamiselleni ikään kuin kehykset, joiden sisällä liikkua. Tällainen lähtökohta minulle voi olla kukka, maisema tai joskus myös ihminen. Maalauksen edetessä saatan osittain kadottaa ensimmäisen mielikuvani ja jotain uutta tulee tilalle. Silti lähtökohta nähdystä valosta on maalaukseni taustalla, Mäkelä avaa.

Hän kertoo, että joskus teokset löytävät oman uransa heti, mutta usein on toisin.

–Työstän monia töitäni hyvin pitkään. Saatan laittaa maalauksen sivuun ja jatkaa sitä myöhemmin, kun tiedän, mitä teen sille. Pyrin töissäni rauhaan ja tasapainoon niin, että lopputulos olisi harmoninen ja silmä voisi levätä siinä.

Hiljainen hetki.

Tulevaisuus taiteilijana oli selvää jo lapsena

Mäkelälle on ollut lapsesta saakka selvää, että hän tekee isona jotain taiteen parissa.

–En ole oikein koskaan tehnyt valintaa tästä asiasta, vaan se on ollut lapsesta saakka selvää. Seitsemänvuotiaana istuin kesällä saaristossa omassa huoneessani ja luin äidiltä saamaani Pieni taidekirjasto -kirjasarjaa. Inspiraatio on saanut silloin alkunsa ja päätös syntynyt, vaikkei se niin tietoinen ole ollutkaan.

Teini-iässä Mäkelä oli kiinnostunut myös luonnosta. Muut ihmiset puolestaan kyselivät, lähteekö hän teatterialalle, kuten vanhempansa, mutta se ei tuntunut omalta, sillä Mäkelä ei halunnut olla niin esillä kuin lavalla ollaan. Mäkelän tie veikin taideopintojen pariin ja hän valmistui vuonna 1989 Kuvataideakatemiasta. Sen lisäksi hän on opiskellut mm. Göteborgin taidekorkeakoulussa. Ammattitaiteilijana Mäkelä on tehnyt mm. muotokuvia ja teatterijulisteita sekä opettanut kuvataiteen harrastajia. Vapaa-aikanaan Mäkelä kävelee mielellään metsässä.

–Vanha havumetsä on kuin suuri katedraali, jonka pimeään ja silti valontäyteiseen syliin on ihana astua. Puiden oksien väleistä siivilöityvä valo luo salaperäisen tunnelman. Valo ikään kuin maalaa maiseman, luo siihen tummia hämyisiä syvänteitä ja kirkkaita, silti utuisia valokohtia. Jotakin tästä elämyksestä yritän maalatessa tavoittaa, Mäkelä kertoo.

Sinisessä.

Vaikka Mäkelä asuu Helsingissä, myös Lohja on hänelle tuttu paikka.

–Lohja on miellyttävä kaupunki. Tykkään kävellä pienissä kaupungeissa, koska niissä on erilaista rauhaa kuin Helsingissä. Kaverini kesämökki on Lohjalla, ja olemme retkeilleet ja käyneet kesätorilla Lohjalla.

Hän kokee, että Galleria Lutsissa on hyvä ja sympaattinen henki. Taide tuntuu kiinnostavan ihmisiä.

–Kun olin ripustamassa näyttelyä, moni kurkkasi ikkunasta sisälle galleriaan. Korona-aikana ei ole voinut mennä juuri minnekään, mutta taidenäyttelyyn voi, Mäkelä sanoo.

Näyttelyn purkupäivänä 12.2. klo 12.00–14.00 järjestetään taiteilijatapaaminen Galleria Lutsissa. Mäkelä on tuolloin tavattavissa ja hänelle voi esittää kysymyksiä. Tapaaminen järjestetään, jos koronatilanne sen sallii. Näyttely on avoinna 12.2. asti ti-pe klo 14.00–18.00, la klo 10.00–14.00.

SMS

Peikkometsä.