Teija Oikkosen ja Viola Karvisen näyttely Muutama muuttuva tekijä on esillä Galleria Lutsissa 14.11. saakka. Karvinen ja Oikkonen tapasivat toisensa yli 20 vuotta sitten Helsingissä taidekäsityöliike Okrassa. Tuolloin Karvinen puhalsi lasia ja Oikkonen muotoili savea. Kun Karvinen sammutti Billnäsin lasihytin vuonna 2010 ja irtautui samalla Okrasta, heidän tiensäerkanivat joksikin aikaa. “Kiemuraiset polut”, kuten he sanovat, yhtyivät kuitenkin jälleen joitakin vuosia sitten. Tuolloin tavattiin, istuttiin alas ja kerrottiin kuulumiset. Mietittiin, miksi luovuudesta on tullut niin suorittamisen makuista ja voitaisiinko tekemistä lähestyä toisin, ei niin vakavasti. Pintaan nousivat sanat; ilo, alkulähde, nollapiste, keveys ja lapsen luovuus. Karvinen ja Oikkonen tapasivat epäsäännöllisen säännöllisesti ja tekivät toisilleen “luovuustehtäviä”.

–Aloimme lähestyä uudella tavalla näyttelyn tekemistä ja leikittelimme luovuudella. Halusimme löytää uudelleen sen luovan prosessin, joka hukkuu helposti työnteon alle. Kun tekemisen iloon pääsee kiinni, liikkeelle lähtee jotain paljon syvempiä asioita, Oikkonen kertoo.

He leikkasivat lehdistä sanoja ja kuvia, laittoivat niitä sattumanvaraiseen järjestykseen ja keksivät niille uusia merkityksiä.

–Kirjoitimme vasemmalla kädellä lyhyen tarinan, vaihdoimme tekstejä, piirsimme jne. Olimme monesti itse hyvin hämmästyneitä siitä, mitä alitajunnasta nousee kun ei pakota sitä ja toimii “antaa mennä vaan” -mentaliteetilla, he kertovat.

Teija Oikkonen (vas) ja Viola Karvinen haluavat tuoda näyttelyllään väriä ja iloa ihmisille.

Paluu juurille

Vaikka Oikkonen ja Karvinen ovat tunteneet toisensa pitkään, esillä on nyt heidän ensimmäinen yhteinen näyttelynsä. He ovat kumpikin palanneet myös juurilleen taiteen tekemisessä. Oikkoselta on esillä mm. raku-keramiikkaa.

–Pidin ensimmäisen oman näyttelyni 20 vuotta sitten. Käytin silloin japanilaista raku-tekniikkaa, jossa keramiikka poltetaan kaasu-uunissa. On aina yllätyksellistä, millainen värimaailma teoksiin muodostuu. Jokainen kappale on uniikki, Oikkonen kertoo.

Karvinen puolestaan löysi uusia ulottuvuuksia lasiteoksiinsa. Näyttelyssä hän hyödyntää lasia, jonka keräsi aikoinaan sammutetusta lasihytistä.

–Olen ennen ollut niin konservatiivinen, että kuvat pitää saada lasiin polttamalla, jotta ne eivät lähde koskaan pois. Nyt ajattelen, että kuvia voi myös liimata lasin taakse. Tässä on mukana myös kierrätysajatus, sillä saman lasin voi esimerkiksi sulattaa välillä tai värjätä erilaiseksi seuraavaan näyttelyyn. Kuvat voi myös liottaa pois ja vaihtaa uusiin, Karvinen kertoo.

–Olemme kumpikin alkaneet työstää uudella tavalla töitämme. Se on ollut hieno prosessi ja tekemisen ilo on löytynyt, Oikkonen iloitsee.

Karvinen ja Oikkonen toivovat, että heidän leikkisyytensä heijastuu myös katsojille.

–Haluamme tarjota ihmisille väriä ja iloa näinä tautisina ja ankeina aikoina, Karvinen sanoo.

Lisäksi he muistuttavat, että jokaisessa ihmisessä on luovuutta.

–Luovuuden ilo on löydettävissä. Tuttujakin asioita voi katsoa eri kulmasta. Se on tärkeä viesti, pohtii Oikkonen.

–Asiat voi nähdä uudella tavalla myös silloin, kun ihminen muuttuu, lisää Karvinen.

SMS