Helena Hartmanin Kaikella on aikansa -taidenäyttely on täyttänyt Galleria Lutsin seinät suurilla, värikkäillä maalauksilla. Ihailtavana on yhteensä kymmenen maalausta.

–Suurin osa on isoja maalauksia, mutta on joukossa pari pienempääkin. Maalaukset ovat orgaanisia, kukkamaisia ja hyvin värikkäitä. Olen pohtinut paljon aikaa ja ikää niitä maalatessani. Pohdintaa on myös tekstinä taulun vieressä, Hartman kertoo.

Hartmania kiinnostavat matematiikka, aika ja taide sekä niiden yhdistäminen.

–Olen pohtinut paljon esimerkiksi suhteita ja lukujonoja. Myös aika on abstrakti ja filosofinenkin käsite. Maalausten omakohtaisuus näkyy ikääntymisen ja elämässä koetun pohdintana. Koettu aika määrää paljon elämässämme. Toisaalta aika ei ehkä ole niin eksakti käsite kuin usein ajatellaan, vaan fysiikassakin on vaihtelunsa, Hartman pohtii.

Myös aikakäsityksiä on erilaisia.

–Jos aikaa ajattelee viivana, jossa on menneisyys, nykyhetki ja tulevaisuus, se tuntuu vilahtavan nopeasti ohi. Näyttelyssäni pohdin ajan syklisyyttä, aikaa ympyränä. Ensin voi olla esimerkiksi siemen, josta tulee kukka, hedelmä ja jälleen siemen. Myös päivä ja yö vaihtelevat. Se on ajatuksena mukavampi kuin että aika menee vain ohi.

Nykyään painotetaan paljon tässä hetkellä elämisen hienoutta ja tärkeyttä. Hartman toteaa, että tärkeä taito se onkin, muttei yksin riitä

–Tässä hetkessä elämistä pidetään ihanteena. Hyvä tavoite se onkin, mutta vain niin ei voi elää. On hyvä tiedostaa myös se puoli, että aikamme on rajattu. Tulee ottaa vastuuta ja miettiä, miten aikansa käyttää arvokkaasti ja viettää sitä esimerkiksi läheisten kanssa, Hartman pohtii.

Taiteilijaksi viimein

Hartman valmistui taiteilijaksi 20 vuotta sitten, mutta tuolloin hänen tiensä vei taiteilijan uran sijaan kuvataideopettajaksi.

–Teen nyt sen, mitä en valmistuessani uskaltanut. Ajattelin silloin, että minun pitää ryhtyä opettajaksi, koska siitä saa palkkaa, Hartman kertoo.

Samalla hän päätti lähteä opiskelemaan matematiikkaa Åbo Akademiin.

–Olen aina tykännyt matematiikasta. En tiedä liittyikö se ikäkriisiin, kun kolme vuotta sitten aloitin sen opiskelun. Halusin näyttää, että pystyn siihen vielä. Aikaisemmin halusin myös arkkitehdiksi. Siinä olisivat yhdistyneet matematiikka ja visuaalisuus.

Tällä hetkellä hän käy Aalto-yliopistossa sivuaineopintoja, joissa matematiikka ja taide kohtaavat.

Toivoa ja iloa taiteesta

Hartman haluaa nostaa teoksillaan esille kauniita ja hienoja asioita.

–Olen vähän idealisti. Eivät meidän jälkemme jää tänne elämään, vaikka kuinka yritän olla vegaani ja minimalisti, mutta yritän elää niin, että voin vaikuttaa tässä hetkessä. Värien käytöllä haluan antaa ihmisille toivoa. Maailmassa on tarpeeksi taidetta, jossa käsitellään pahuutta, vääryyttä ja tuskaa. Sitäkin tarvitaan, mutta itse haluan näyttää jotain, mikä tuo toivoa ja on kaunista.

Väri todella näkyy, sillä pinkki loikkaa gallerian ikkunasta kadulle saakka.

–En maalatessakaan juuri suunnittele ja laskelmoi, vaan teen ekspressiivisesti ja intuitiivisesti niin, että vapaus ja ilo näkyvät, Hartman sanoo.

Näyttely on esillä 22.10. saakka.

SMS