Kevät on oivaa aikaa hoitaa metsää. Käännetäänpä siis katseet kuusten juurille ja koivujen latvoihin ja kysytään metsäalan kuulumisia.

–Istutuskausi on juuri käynnissä, kertoo metsäasiantuntija Edvard Olin Stora Ensosta.

Suomi on rakennettu metsistä saadulla puulla. Näin saamme lukea historiankirjoista, mutta mikä metsätalouden merkitys on nykypäivän Suomelle.

–Metsätalouden vientitulot ovat Suomelle todella tärkeät. Jossain vaiheessa oli sen suuntaisia puheita, että metsäteollisuus on auringonlaskun ala, mutta niin ei ole enää, vaan uusia tuotteita kehitetään koko ajan. Esimerkiksi kartongin käyttö on lisääntynyt verkkokaupan kasvun myötä. Muutos on iso. Tavallista A4-paperia tehdään entistä vähemmän, mutta kartonkia enemmän. Parissa tehtaassa on vaihdettu laitteitakin tämän muutoksen myötä. Elintarvikkeissa käytetään aina uutta kartonkia, mutta sen jälkeen kartongin voi kierrättää ja käyttää uudelleen seitsemän kertaa, kertoo metsäasiantuntija Taina Sairio Srora Ensosta.

–Myös puurakentaminen on lisääntynyt. Sitä ei kokeilla vain pienessä mittakaavassa, vaan puusta rakennetaan isoja kerrostaloja, kouluja ja päiväkoteja. Suomi seisoo edelleen vahvasti puujalalla, Sairio jatkaa.

Puurakentaminen on kasvava ala, sillä sisäilma-asiat ovat olleet viime vuosina vahvasti tapetilla, ja puu on hengittävä materiaali. Olin toteaa, että enää ei myöskään valmisteta vain paperia ja lautaa, vaan puun käyttö on monipuolistunut huimasta. Kiertotalous on päivän sana.

–Koko metsätalous liittyy nykyään kiertotalouteen. Innovaatioita tehdään, kun on aito halu ja tarve korvata muovia uusiutuvilla materiaaleilla. Kaikkea voi tehdä kohta puusta. Kahvikupin kannen vaihtaminen voi tuntua pieneltä asialta, mutta maailman mittakaavassa se on iso kasa muovia, Olin sanoo.

–Ajatuksena on, että kaikki mikä tehdään nyt fossiilisista raaka-aineista, voidaan tehdä tulevaisuudessa puusta. On iso juttu, jos esimerkiksi muovipullot saataisiin pois meristä kellumasta. Ennen leikkuulaudat tehtiin muovista, mutta nyt niitä tehdään myös biokomposiitista, jossa on enää 2% muovia. Aito halu kehittää ja hyödyntää tämä loistava materiaali, on tuonut virtaa metsäalalle, Sairio toteaa.

Melkoisesta tiheiköstäkin saadaan harventamalla vielä hyvä metsä. (Kuva: Taina Sairio)

Taimia ei kannata jättää oman onnensa nojaan

Metsänomistajien ajatukset ja odotukset omasta metsästä vaihtelevat. Lisäksi mm. puuston ikä ja puulajit vaikuttavat siihen, mitä metsälle kannattaa tehdä. Sairio toteaa, että osalle metsänomistajista luontokohteiden säilytys on tärkeintä, toisille taas taloudellinen näkökulma. Usein on kuitenkin niin, että metsän eri osissa toteutetaan erilaisia toimenpiteitä sen mukaan, mikä mihinkin kohtaan parhaiten sopii.

–Räätälöimme suunnitelmia tilakohtaisesti, Sairio tiivistää.

Mitä metsälleen sitten haluaakaan tehdä, ainakaan sitä ei kannata jättää oman onnensa nojaan. Ihmisten metsänhoitointo kuitenkaan vaihtelee. Toiset seuraavat tarkasti metsäsuunnitelmaa, toiset eivät niinkään.

–Kannustamme ihmisiä metsänhoitoon, jotta metsästä saisi mahdollisia tuottoja ja tukkipuuta. Metsää pitää hoitaa, jotta se tuottaa, Sairio sanoo.

Toiset pistävät metsänsä nurin rahapulan iskiessä, toiset suunnitelmallisemmin. Sairio näkee hyvänä sen, että metsän säilyttäminen pelkkänä pankkina on vähentynyt sitä mukaan, kun tietoisuus metsänhoidon tärkeydestä on kasvanut.

Puulajista riippuen aikaa kuluu 50–80 vuotta, että taimet kasvavat tukkipuiksi.

–Metsänhoito on pitkäjänteistä työtä. Ensin maa muokataan ja istutetaan jalostetut taimet. Viiden vuoden kuluttua tehdään taimikon varhaisperkaus ja 15 vuoden kuluttua taimikonhoito raivaussahalla. Ensimmäinen harvennushakkuu, josta saa jo tuloa puukaupasta, tehdään 25–35 vuoden kuluttua, Olin avaa.

Metsänhoito maksaa, mutta jos sitä ei tee, metsä ei tuota toivotusti. Olin muistuttaa, että etenkin varhaisperkauksen voi tehdä hyvin itsekin, jos taitoa löytyy. Entä, jos taimet käy istuttamassa, mutta unohtaa metsänsä sen jälkeen?

–Siitä tulee risukkoa ja pusikkoa. Puut eivät kasva kunnolla. Energiapuuhakkuulla voidaan ehkä pelastaa vielä jotain, mutta turha sellaisesta kohteesta on tukkia odotella, Sairio sanoo.

Edvard Olin ja Taina Sairio kertovat, että kiertotalous on päivän sana ja metsäalalla kehitetään kovaa vauhtia uusia tuotteita korvaamaan fossiilisista raaka-aineista valmistettuja. (Kuva: Ari Mäkirinne)

Avohakkuita vai jatkuvapeitteistä kasvatusta?

Viime vuosina on käyty keskustelua uudistavan hakkuun ja jatkuvapeitteisen kasvatuksen välillä. Sairio ja Olin toteavat, että perinteisesti avohakkuuna tunnettu menetelmä on nopein ja tuottavin tapa hoitaa metsää. Jatkuvapeitteisen kasvun menetelmässä uudistushakkuuta ei tehdä kerralla ja istuteta sen jälkeen uusia taimia, vaan metsässä on aina puustoa. Äkkiseltään ajateltuna tuntuu hyvältä ajatukselta, että metsässä on aina puita ja sieltä poimitaan välillä muutama joukosta pois. Sairio ja Olin näkevät asiassa kuitenkin ongelman.

–Jos metsästä käydään korjaamassa puita parin vuoden välein, voi tulla enemmän korjuuvaurioita ja laho-ongelmia. Etenkin Etelä-Suomessa talvet ovat mitä ovat, joten maapohjan vauriot ovat mahdollisia, jos metsässä käydään usein, Sairio pohtii.

Viime talvi oli puunkorjuun näkökulmasta hyvä, mutta sellaiset talvet ovat vähentyneet. Sula maa ei kestä kaikkialla painavia koneita. Pehmeiden maiden ongelmaan pyritään vastaamaan konekantaa kehittämällä.

Avohakkuualue ei näytä mukavalta. Siitä ei pääse mihinkään, kummallakin tavalla on kuitenkin puolensa ja paikkansa. Olin muistuttaa, että avohakkuuvaihtoehdossakin on paljon erilaisia variaatioita ja silloinkin pystyyn jätetään aina mm. lahopuita ja huomioidaan esimerkiksi puroalueet.

–Suomessa tämä menetelmä on todella hyvin hiottu. Olemme edelläkävijöitä, Olin tiivistää.

Tapauskohtaisesti voidaan käyttää kumpaakin menetelmää. Maisema-arvojakin ajatellaan.

–Esimerkiksi mökkitontin vieressä voidaan käyttää jatkuvapeitteisen kasvatuksen menetelmää, Sairio sanoo.

Entä luontoarvot, kiinnitetäänkö niihin nykyään enemmän huomiota kuin ennen.

–Luontoarvoja on mietitty aina, mutta nyt niistä puhutaan enemmän. 1990-luvulla ympäristöasioista nousivat enemmän esille ja alettiin puhua esimerkiksi säästöpuista. Eri ikäpolvien välillä ei näy kuitenkaan eroa siinä, miten metsää hoidetaan, sillä joka polvesta löytyy kaikenlaisia metsänomistajia, Sairio toteaa.

Hän näkee myös, etteivät ympäristön hyvinvointi ja metsätalous ole ristiriidassa keskenään, kun luontoarvot huomioidaan.

Kevät on hyvää aikaa hoitaa metsää ja istuttaa taimia. (Kuva: Stora Enso)

Metsät ovat ihmisille tärkeitä

Metsällä on monelle muutakin kuin rahallista arvoa.

–Kotimetsä liittyy usein paljon muutakin kuin puhdasta rahaa, Olin toteaa.

Metsä ylipäätään on suomalaisille tärkeä.

–Kyllä metsä on hirmu tärkeä. Jos suvulta on tullut metsää perintönä, siitä halutaan pääosin pitää kiinni. Etätyö voi jopa lähentää ihmisten metsäsuhdetta, Sairio pohtii.

Koronapandemia on saanut yhä useamman suomalaisen kiinnostumaan kotimaansa luonnosta ja retkeilystä. Sairio sanoo, että metsänomistajien suunnitelmissa pandemian vaikutukset eivät vielä näy mainittavasti, mutta tulevaisuudessa asialla saattaa olla vaikutusta.

–Vaikutukset voivat tulla viiveellä, jos ihmiset innostuvat viettämään enemmän aikaa mökillä metsätilan vieressä.

Koronan myötä metsäalallakin on tehty digiloikka, joka monipuolistaa metsänomistajien palvelemista. Sekä Sairio että Olin ovat sitä mieltä, että juuri ihmisten tapaaminen on parasta heidän työssään, mutta joskus verkkotapaaminenkin on hyvä vaihtoehto.

–Jos omistaa kymmenen hehtaaria metsää Suomen toiselta puolelta, ei tarvitse tulla sen takia paikan päälle, vaan asia voidaan hoitaa etänä, Olin toteaa.

Metsät hiilinieluina

Ilmastonmuutoksesta puhuttaessa keskusteluun nostetaan usein Suomen metsät hiilinieluina. Olin muistuttaa, että hiilivarastona toimiminen ei lopu siihen, kun puu kaadetaan.

–Puu siirtyy esimerkiksi kerrostaloon hiilivarastoksi. Samaan aikaan hakkuuaukkoon voidaan istuttaa uudet taimet, jotka sitova jälleen hiiltä.

Sairio toteaa, että tällä hetkellä Suomen metsissä on enemmän puuta kuin koskaan aiemmin, kiitos hyvän metsänhoidon. Jokaisen kaadetun puun tilalle istutetaan neljä uutta. Metsänomistajan kukkaron lisäksi myös hiilensidonnan kannalta metsiä kannattaa hoitaa hyvin tulevaisuudessakin.

–Metsän pitää olla kasvukunnossa. Jos kasvua ei ole, puu ei sido hiiltä, Olin tiivistää.

–Käykää katsomassa metsiänne, mitä niille kuuluu. Apua saa, jos oma osaaminen tai jaksaminen ei riitä. Meille voi soittaa matalalla kynnyksellä, Sairio sanoo.

–Sitä varten me olemme täällä, vahvistaa Olin.

SMS