Vuoden 2018 Venetsian arkkitehtuuribiennaalissa ihastuttanut Mind-Building-kirjastonäyttely jatkaa kiertuettaan suomalaiskirjastoissa. Lohjan pääkirjan Linderinsalissa se on esillä 27.11. asti. Näyttelyn on tuottanut Arkkitehtuurin tiedotuskeskus Archinfo. Näyttely on arkkitehti Tuomas Siitosen ja graafikko Johannes Niemisen suunnittelema sekä arkkitehtuurikriitikko ja -tutkija Anni Vartolan kuratoima. Se esittelee suomalaisen kirjastoarkkitehtuurin kehittymistä ryhmittelemällä 17 eri aikakausien kirjastorakennusta eri teemojen alle. Myös Lohjan pääkirjasto on mukana näyttelyssä.

–Näyttely tehtiin Venetsian arkkitehtuuribiennaalia varten. Kyseessä on maailman merkittävin ja suurin arkkitehtuurinäyttely, joka järjestetään joka toinen vuosi. Vuonna 2018 teemana oli Freespace. Nopeasti päädyttiin siihen, että näyttelyä lähdetään työstämään Suomen kirjastoista ja kirjastoarkkitehtuurista, Vartola kertoo.

–Meillä oli jo silloin tuntuma, että kirjastolaitos on Suomessa erityisen arvostettu ja siinä on jotain sellaista, mikä poikkeaa monen muun maan kulttuurista, hän jatkaa.

Kirjastolla on ollut tärkeä rooli Suomessa hyvin pitkään.

–Suomalaisilla on poikkeuksellisen läheinen suhde kirjastoihinsa. Kirjastoilla on ollut Suomen kulttuurihistoriassakin merkittävä rooli. Ne ovat olleet suomalaisen kulttuurin tyyssija ja kirjojen ja kirjailijoiden tuki.

Kirjastoista onkin tullut merkittävä osa suomalaisten arkea.

–Joissain maissa kirjasto mielletään edelleen paikaksi, jonne mennään, jos kirjoja ei ole varaa ostaa. Meillä Suomessa kirjastoa käytetään paljon ja kaikki tuntevat sen enemmän tai vähemmän omakseen, koska kirjastot ovat avoinna kaikenlaisille ihmisille, Vartola toteaa.

Suomen kirjastot keräävät kehuja maailmalla

Suomen yleisten kirjastojen korkeaa arkkitehtonista laatua kehutaan ympäri maailmaa. Miksi laatu on niin korkea juuri Suomessa?

–Meillä Suomessa kulttuurielämän ja valtiovallankin suhde kirjastoihin on ollut historiallisesti läheinen ja kiinteä jo pitkään. Kirjastot nähtiin jo suomalaisuusaatteen aikaan kansan sivistystason ja lukutaidon kohottamisen kannalta olennaisena osana siinä, että Suomi saadaan rakennettua sellaiseksi kansallisvaltioksi, jota tavoiteltiin. Tilannehan muuttui, mutta kansan yhtenäisyyden rakentamisella kirjastojen avulla on selkeä juonne kirjastojen historiassa jo 1700-luvun puolelta, Vartola avaa.

Kirjastorakennuksista on tehty arvokkaan näköisiä. Perusta tälle löytyy jo Suomen lainsäädännöstä, jossa linjataan, että kirjaston tulee sijaita tarkoituksenmukaisissa tiloissa.

–Kirjastoa on pidetty koko kansakunnan kuvana kertomassa siitä, kuinka edistyneitä olemme kansana ja valtiona ja että arvostamme myös henkistä pääomaa, Vartola sanoo.

–Kirjastoista on myös haluttu tehdä viihtyisiä ja kutsuvia, että ihmiset tulisivat niihin.

Yksi merkittävä tekijä on myös se, että Suomessa julkisten rakennusten suunnittelusta järjestetään usein arkkitehtuurikilpailu.

–Meillä on vahva arkkitehtuurikilpailujen perinne. Esimerkiksi Lohjan pääkirjaston kilpailuun tuli noin 190 ehdotusta. Se on valtava määrä. Oodin kansainvälisessä kilpailussa ehdotuksia tuli lähemmäs 600 ympäri maailmaa. Arkkitehdit haluavat näyttää parastaan. Monessa muussa maassa tähän asiaan ei niin panosteta, mutta meillä Suomessa pienenkin kaupungin kirjasto voi olla erittäin tunnetun arkkitehdin suunnittelema. Monessa maassa ei edes ole samanlaista julkisten kirjastojen verkostoa. Meillä verkoston on tiheä ja kirjastot on toteutettu pieteetillä ja rakkaudella.

Myös Lohjan pääkirjasto on hyvä esimerkki kirjastosta kaupunkikuvaa kohottavana ja paikallisylpeyttä herättävänä kulttuurirakennuksena. Vuonna 2006 valmistuneen kirjaston on suunnitellut Arkkitehtitoimisto Lahdelma & Mahlamäki, jossa pääarkkitehtina oli Ilmari Lahdelma.

–Lohjalla oli tavoitteena kulttuurikampuksen rakentaminen. Kirjaston lähellä on kouluja, kirkko ja Laurentius-sali, sanoo Vartola.

Mutta, mitä merkitystä arkkitehtuurilla ylipäätään on?

–Se antaa ilmiasun niille tavoitteille, joita olemme asettaneet esimerkiksi kirjastoille, ja luo edellytykset toteuttaa näitä tavoitteita. Jos haluamme, että kirjastot ovat kulttuurilaitoksia, kuten teatterit ja museot, niille tulee antaa sellainen asu, josta ne tunnistetaan arvokkaiksi paikoiksi. Taustalla on myös se vanha ajatus, että kirjaston pitää olla kutsuva, Vartola tiivistää.

Näyttelyä on kiertuetta varten muokattu erilaisiin tiloihin sopivaksi, mutta kaikki alkuperäisen näyttelyn kirjastot ovat mukana, samoin kuin biennaalinäyttelyä varten tilatut ääni- ja videoteokset. Näyttelyseinien tekstit ovat englanniksi, sillä niitä ei kustannussyistä ole lähdetty kääntämään. Suomenkielisetkin tekstit ovat silti saatavilla. Lohjan-näyttelyn mahdollistaa Suomen Kulttuurirahaston Uudenmaan rahasto.

SMS