Neuropsykiatrisiin piirteisiin kannattaa suhtautua rauhallisesti ja kokonaisuuteen huomiota kiinnittämällä, mutta hakea rohkeasti apua siinä vaiheessa, kun omat konstit ovat loppumassa.

Lohjalla avattiin marraskuun alussa Nepsy-neuvontapuhelin. Siihen voi soittaa, jos mielessä on jokin neuropsykiatrisiin vaikeuksiin liittyvä kysymys tai pulmatilanne. Neuvonta on tarkoitettu kaikille alle 18-vuotiaille lohjalaisille lapsille, nuorille ja heidän perheilleen sekä työntekijöille.

Neuropsykiatriset vaikeudet voivat aiheuttaa ongelmia jokapäiväiseen elämään esimerkiksi sosiaalisessa vuorovaikutuksen, kielellisen tai ei-kielellisen viestinnän, tunteiden sääntelyn ja oman toiminnan ohjauksen osalta. Neuropsykiatriset vaikeudet eivät ole kuitenkaan yksinkertainen ja suoraviivainen kokonaisuus.

Lastenneurologi Niki Lindblom toteaa, että neuropsykiatriset haasteet ovat olleet lastenneurologian keskiössä jo kymmenen vuotta. Viime vuosina ne ovat nousseet entistä enemmän myös suuren yleisön tietoisuuteen. Neuropsykiatrisille vaikeuksille ei kuitenkaan ole virallista määritelmää, eikä niitä pystytä mittamaan ja käyttämään diagnosoinnissa esimerkiksi laboratoriotutkimuksia.

–Diagnosointi perustuu havainnointiin ja kyselyihin. Koko nepsy-diagnostiikka on uudistumassa. Esimerkiksi asperger katoaa siitä.

Lindblom kertoo, että neuropsykiatrisissa vaikeuksissa on sekä aivoperäisiä että psykiatrisia oireita, jotka voivat tuottaa haasteita ihmisen käyttäytymiseen ja olemiseen arkisissakin tilanteissa. Yleisimmät neuropsykiatriset vaikeudet liittyvät keskittymisen ja tarkkaavaisuuden haasteisiin sekä autismin piirteisiin. Kyse on kuitenkin kokonaisuuksista, eikä niinkään yksittäisistä oireista.

–Neuropsykiatriset oireet ovat todella yleisiä. Lähes kaikilla on sellaisia piirteitä. Voi tapahtua jumittumista tai sosiaalisten tilanteiden lukeminen voi olla vaikeaa. Oireiden hankaluusaste vaihtelee. Toisessa päässä ovat ihmiset, jotka eivät jumitu lainkaan, vaan ovat äärimmäisen suoraviivaisia, toisessa taas autismin piirteitä omaavat henkilöt, jotka jumiutuvat kaikesta, mikä ei mene omien ajatusten mukaan.

–Mitä enemmän näitä piirteitä sattuu yhteen ihmiseen, sitä enemmän hän alkaa muistuttaa jonkin diagnoosin kuvausta, Lindblom tiivistää.

Hän toteaa, että diagnoosi on olennainen lähinnä itseymmärryksen lisäämisen kannalta. Aina diagnoosi ei ole edes tarpeen.

–Tietyt piirteet eivät välttämättä tarkoita vielä sitä, että niistä kannattaa tehdä diagnoosia. Se kannattaa tehdä sitten, jos oireet haittaavat lapsen tai nuoren kehitystä.

Suojaavat tekijät ja hyvin jäsentynyt arki voivat auttaa lasta tai nuorta paljon, vaikka hänellä olisikin neuropsykiatrisia haasteita. (Kuvituskuva)

Suojaavat tekijät voivat kompensoida haasteita

Vaikka tiettyjä neuropsykiatrisia piirteitä löytyisi, ne eivät välttämättä muodosta riskiä lapsen tai nuoren kehitykselle.

–Tämä on vahvuuksien ja haasteiden summapeliä. Vaikka lapsella tai nuorella olisi neuropsykiatrisia piirteitä, vahvuudet voivat kompensoida niitä arjen tilanteissa. Tässä tasapainotellaan suojaavien ja korjaavien asioiden sekä riskiä aiheuttavien piirteiden välillä, Lindblom avaa.

–Jos esimerkiksi ympäristö on todella hyvin jäsentynyt ja vanhemmat osaavat pitää kiinni säännöllisestä arjesta, ei piirteistä kannata tehdä sen suurempaa asiaa.

Lindblom toteaa, että ulkopuolista apua kannattaa hakea siinä vaiheessa, jos kotona, koulussa tai päiväkodissa alkaa ilmetä toistuvasti käyttäytymisen, keskittymisen tai sosiaalisen vuorovaikutuksen haasteita, eivätkä kotikonstit ja esimerkiksi opettajan kanssa keskustelu enää auta. Esimerkiksi autismi voi vaikeuttaa sosiaalisten tilanteiden lukemista. Merkkinä siitä lapsi voi kokea vuorovaikutustilanteen hyvin erilaisena, kuin minkälaiseksi se on tarkoitettu. Kun lapsi kärsii tilanteesta, voi se myöhemmin vaikuttaa myös mielialaan.

Lindblom korostaa kokonaisuuksien hahmottamisen tärkeyttä.

–Ei pidä siivilöidä yksittäisiä oireita, vaan tarkkailla kokonaisuutta ja toimintakykyä. Pitää ymmärtää, että monella ihmisellä on esimerkiksi jonkin verran aistiyliherkkyyttä. Jos tilanne on kuitenkin se, että lapsen elämän eri osa-alueilla alkaa olla systemaattisesti toistuvia tapoja, jotka voivat uhata hänen kehitystään, kannattaa hakea apua. Ongelmat voivat olla esimerkiksi jumiutumista, sopeutumiskyvyttömyyttä, levottomuutta tai vaikeuksia vuorovaikutuksessa tai keskittymiskyvyssä.

Lievätkin oireet voivat olla iso riskitekijä siinä kohtaa, jos suojaavat tekijät puuttuvat. Merkitystä on esimerkiksi sillä, muodostuuko lapselle ja nuorelle ystävyyssuhteita.

–Suojaavissa tekijöissä on paljon sellaisia, jotka eivät ole ihmisen omissa käsissä.

Joskus asiat voivat olla pienestä kiinni.

–Yksikin ymmärtävä sukulainen tai naapurin mummo voi olla ratkaiseva.

Lindblom painottaa myös harrastusten ja varhaiskasvatuksen merkitystä.

–Kaikilla lapsilla ja nuorilla pitäisi olla mahdollisuus mielekkääseen harrastamiseen ja subjektiivinen oikeus varhaiskasvatukseen.

Lindblom muistuttaa myös, että oli lapsella neuropsykiatrisia haasteita tai ei, samat säännöt pätevät.

–Positiivinen palaute, lapsen kanssa puuhailu ja läsnä olo ovat kaiken a ja o.

Lindblom toteaa, että neuropsykiatriset piirteet eivät ole ohimeneviä, vaan ihmisen ominaispiirteitä, jotka näkyvät myös aikuisena. Esimerkiksi ADHD ja autismi ovat myös periytyviä.

–Ihmiset syyttävät välillä itseään siitä, että ovat tehneet jotain väärin. Geenejään kukaan ei voi kuitenkaan valita, eivätkä nämä ole yleensä pelkästään kasvatuksellisia asioita, Lindblom muistuttaa.

Varhaisella tuella voidaan kuitenkin lisätä ihmisten itseymmärrystä ja sitä kautta vähentää myös aikuisena ilmeneviä mielenterveyden haasteita.

Neuvontapuhelimesta apua oman tilanteen pohdintaan

Neuvontapuhelimeen soittamalla lapsensa tilannetta pääsee pohtimaan ammattilaisen kanssa. Nuoret voivat soittaa myös itse mieltään askarruttavista asioita.

–Neuvontapuhelin on uusi, lähellä kansalaista oleva palvelumuoto. Ammattilaisen kanssa voi miettiä, onko nuoren tai lapsen tilanne sellainen, että ulkopuolista apua tarvitaan, Lindblom sanoo.

Hän toteaa, että mahdollisia toimenpiteitä mietitään oirekuvan vaikeuden mukaan. Tutkimustieto siitä, mikä olisi tehokkain kuntoutusmuoto, on tosin keskeneräistä. Joka tapauksessa tuen oikea-aikaisuus on tärkeä.

–Lievemmissä tilanteissa kannattaa jutella opettajien, koulukuraattorien ja -psykologien sekä varhaiskasvattajien kanssa. Myös perhekeskukseen ja toimintaterapiaan voi olla itse yhteydessä, jos ongelmat ovat hieman isompia.

Jos lapsen kehitykselle muodostuu suuria riskejä, voidaan kokeilla neuropsykiatrista kuntoutusta ja toimintaterapiaa.

–Hysterisoida ei kannata, mutta apua on hyvä hakea matalalla kynnyksellä silloin, kun sitä tarvitsee, eikä enää pärjää arkijärjellä, neuvonnalla ja ympäristöä muokkaamalla.

Lasta voidaan auttaa myös vanhempien kautta. Esimerkiksi sopeutumisvalmennuksen avulla pyritään helpottamaan arjen sujuvuutta, jäsentämään arkea ja tuomaan siihen rutiineja.

–Arkea pyritään helpottamaan tietoisuutta ja ymmärrystä lisäämällä sekä toimintatapoja muokkaamalla.

Jos arjen pyörittämisessä on haasteita ja perheessä useampi lapsi, voi apua saada myös perhetyöntekijän kautta.

Neuvontapuhelimeen (044 369 1244) voi soittaa tiistaisin klo 15.00–16.00.

SMS