Tuula Lilja on tehnyt monille nukeille uudet vaatteet, sillä vanhat ovat kadonneet tai olleet huonokuntoisia. Joukossa on myös nukkeja, jotka ovat säilyneet alkuperäisessä kunnossa, kuten vasemmassa laidassa vaunuissa oleva nukke, joka on 1800-luvun lopulta.

 

Lohjan Museon Maailman ihanin nukke -näyttely esittelee nukkeja yli sadan vuoden ajalta. Esillä on koko joukko erilaisia nukkeja, joista suurin osa on lohjalaisen nukkekeräilijä ja -harrastaja Tuula Liljan kokoelmasta.

-Saimme vinkin lohjalaisesta henkilöstä, jolla on paljon nukkeja ja toiveen, että niitä saisi näytille. Kävimme sitten Leena-Maija Halisen (museoamanuenssi) kanssa katsomassa Tuulan kokoelmaa. Olihan niitä nukkeja tosiaan paljon. Noin 80 näyttelyn nukeista on Tuulan kokoelmasta, noin 20 museon omia ja muutamia on vielä lainattu muualta, kertoo museoamanuenssi Iiris Kankaapää.

Liljalla on yhteensä toista sataa nukkea, joista vanhimmat näyttelyssä esillä olevat ovat 1800-luvun lopulta. Monet nuket ovat 1920- ja 1930-luvuilta. Nukkeja on monenlaisia, kuten italialaisia lenci-nukkeja, jotka on valmistettu prässätystä huovasta, ja sveitsinnukkeja, joissa käytetään Sveitsissä kehitettyä trikookangasta.

Esillä on myös Marja Mellinin komea nukketalo, nukenvaunuja sekä paperinukkeja. Näyttely on avoinna 3.6.2018 asti.

Tuula Liljan kokoelmista löytyy toista sataa nukkea.

 

Nuket taitavan käsityöihmisen harrastuksena

Lilja alkoi kerätä nukkeja 1990-luvun alussa. Sen jälkeen niitä onkin kertynyt. Nukkeja on mm. tullut tutuilta lahjaksi ja löytynyt kirpputoreilta. Joskus löytyy pelkkä pää, jolle Lilja tekee vartalon ja vaatteet. Ihmiset ottavat myös yhteyttä Liljaan, koska tietävät hänen keräävän nukkeja.

-Nukkeja keräilevät muutkin, ja niitä on nyt vaikea löytää kirpputoreilta, mutta antiikkimessut ovat hyvä paikka, jos haluaa keräillä ihan tosissaan, Lilja tietää.

Keräilyn lisäksi Lilja tekee nukkeja itse. Hän on ammatiltaan ompelija, joten käsityöt sujuvat taitavasti harrastusmuodossakin. Hän tekee mm. repronukkeja eli tarkkoja jäljennöksiä vanhoista nukeista. Käsityötaitoa tarvitaan myös vanhoja nukkeja ehostaessa, sillä monet niistä ovat päässeet käytössä huonoon kuntoon.

-Ajattelen, että niitä nukkeja on rakastettu kovasti, jotka ovat kuluneita. Joskus mietin myös esimerkiksi, montako omistajaa yhdellä nukella on ollut, Lilja kertoo.

Vähintään uudet vaatteet täytyy useimmiten tehdä, mutta löytyy Liljan kokoelmasta sellaisiakin nukkeja, jotka ovat säilyttäneet asunsa aina 1800-luvulta saakka.

-Nukeilla on harvoin vaatteita, koska lapset tykkäävät riisua ne, mutta eivät enää viitsikään pukea toisia, hymähtää Kankaapää.

Ei haittaa, vaikka vaatteet olisivat matkan varrella kadonneetkin, sillä niiden teko onnistuu kyllä Liljalta. Vaatteet syntyvät vanhojen mallien mukaan vanhoilla menetelmillä.

-Yhden maatalon rouvalta sain palan paperikangasta. Sota-aikana sitä käytettiin, mutta ei sitä enää mistään saa, Lilja kertoo.

-Minulla on himo vaatteiden tekoon. Olen myös voittanut ensimmäisen palkinnon kansallispukukilpailussa. Nukkejen tekemisen suola onkin siitä, että pitää tehdä pientä, tarkkaa ja siistiä jälkeä, Lilja sanoo.

Aina vaatteiden teko ei riitä, joskus täytyy esimerkiksi maalata kasvot uudelleen tai tehdä paperimassasta käsi. Liljan käsissä syntyy nukkejen lisäksi myös esimerkiksi keppihevosia ja isoja jäniksiä.

Lilja kertoo, että tilanpuute rajoittaa nykyään nukkejen keräilyä, mutta jos aarre sattuu eteen, täytyyhän se hankkia. Näyttelyssä Lilja pääsee myös itse ihailemaan nukkejaan.

-Ne näyttävät täällä ihan erilaisilta, kun ne on laitettu hienosti esille. Eivät ne minulla kotona mahdu olemaan näin, hän ihastelee.

Nukkejen historia yltää Suomessa satojen vuosien taakse.

 

Nukkejen historiaa Suomesta

Nuken historia leikkikaluna on hyvin vanha, jopa kivikautinen, ja se yltää Suomessakin satojen vuosien taakse. Lapset ovat kuitenkin olleet keskenään hyvin eriarvoisessa asemassa, eikä 1800-luvulla hienoja, posliinipäisiä nukkeja ollut kuin säätyläis- ja porvarislapsilla. 1900-luvun puolella maalaislapsetkin saivat nukkeja, kun saatavilla oli edullisempia guttaperkka-nukenpäitä, joille äiti ompeli vartalon. Kansakouluissa valmistettiin myös mollamaijoja.

1700-luvun nuket olivat puusta valmistettuja aikuisnukkeja, joiden vartalo oli maalattu. Vanhimmat säilyneet suomalaiset nuket taas olivat kankaasta ja sahanpurusta tehtyjä riepunukkeja. Paperimassaa alettiin käyttää 1800-luvun alussa. Hieman myöhemmin alettiin käyttää myös yhä enemmän posliinia, kun sen hinta laski. Synteettisestä kumista valmistetut lelut saavuttivat Suomen 1930-luvulla.

-1900-luvun alussa merimiesten mukana tuli paljon nukkeja Saksasta, kertoo Kankaanpää.

Suomessa nukkeja valmisti vuonna 1908 perustettu Turun Martta-Nukketeollisuus. Nukkeja on tehty lähelläkin, sillä Dollytex toimi Vihdissä vuosina 1953-1975.

Kankaanpää ja Lilja arvelevat, että nukeilla ei ole enää niin suurta suosiota lasten keskuudessa kuin ennen, sillä niin maailma kuin lasten leikitkin ovat muuttuneet. Enää ei leikitä yhtä paljon leikkejä, joissa äiti hoitaa vauvaa. He arvelevat sen johtuvat siitä, että tyttöjen suurin unelma ei ole enää yksin äitiys, vaan haaveissa on monta muutakin asiaa, kuten ura. Nuketkin ovat muuttuneet; vauvanukkejen lisäksi saatavilla on mm. Barbie- ja Bratz-nukkeja. Lisäksi pehmolelut ovat nostaneet suosiotaan nukkejen kustannuksella.