Lohjalla järjestettiin nuorille suunnattu Kesäduunileiri. Leirin tarkoitus oli tarjota nuorille arvokasta työkokemusta ja mahdollistaa nuorelle kesätyö, mikäli hän ei ollut muualta sitä saanut. Aluksi leirin ajankohdaksi suunniteltiin ihan kesäkuun alku, mutta nykyisen tilanteen vuoksi leiriä päätettiin lykätä. Kesän alussa oli vielä epäselvää, voidaanko leiriä edes järjestää. Lopullinen ajankohta oli 27.7.–7.8.

Aikaisempina vuosina leirille on otettu noin puolet vähemmän nuoria, kuin tänä vuonna, mutta hakijoiden onneksi järjestäjät saivat avustuksen, jotta pystyivät tarjoamaan leirin useammalle nuorelle. Leiristä ei suoranaisesti makseta palkkaa, vaan leirille osallistumisesta myönnetään stipendi.

Normaali leiripäivä eteni joka päivä samalla, hyväksi havaitulla tyylillä. Leiriläiset ja ohjaajat kokoontuivat kahden viikon ajan joka arkiaamu klo 9.00 Lohjan Harjulassa, jossa alkoi heti työnjako ja ohjeiden anto. Tästä lähdettiin reippaasti työkohteisiin, heti kun töihin tarvittavat välineet oli haettu varastosta. Klo 12.00 kokoonnuttiin jälleen Harjulassa, tällä kertaa ruokatauolle. Iltapäivällä työnteko jatkui ja kotiin pääsi klo 15.00.

Leiriläiset ovat muun muassa olleet auttamassa Lohjan Teatterilla, maalaamassa Harjun urheilukentän katsomoa, leikkipuistojen telineitä, pukukoppeja ja Harjulan graffitiseinää. Tämän lisäksi joka päivä kaksi nuorta jäi Harjulan keittiöön ja kaksi jäi auttamaan Harjulan siivouksessa, esimerkiksi pesemään ikkunoita.

Monen leiriläisen ykköstoive oli päästä teatterille ja osa toivoi pääsevänsä keittiöön auttamaan. Onneksi ohjaajat tekivät ryhmäjaot reilusti ja nuorten mielipiteitä kuunnellen. Jokainen pääsi siis vuorollaan siivoamaan ja maalaamaan milloin mitäkin, sillä maalattavia pintoja kyllä riitti.

Työntekoon suhtauduttiin vakavasti ja annetut tehtävät hoidettiin niin hyvin kuin mahdollista. Tämä ei kuitenkaan onneksi tarkoittanut sitä, että leirillä olisi ollut tylsää. Leirillä oli hyvä yhteishenki ja kaikki tulivat toistensa kanssa toimeen. Töiden lomassa juteltiin, tutustuttiin uusiin ihmisiin ja naurettiin. Kaikilla oli hyvä asenne ja jokainen oli tullut leirille oppimaan.

Työkohteisiin siirryttiin kävellen tai ohjaajan kyydillä. Henkilö- tai pakettiautolla kuljettiin usein, sillä kohteita oli monta ja ne sijaitsivat ympäri Lohjaa. Nälköönlammella käytiin maalaamassa pukukoppeja, samoin Virkkalassa pesäpallokentällä. Leiriin kuului ilmainen ruoka, joka oli vain plussaa tietenkin. Leiriläiset olivat yhtä mieltä siitä, että leirillä tehdyt ruoat olivat erittäin hyviä: “Paljon parempaa, kuin kouluruoka!”.

Nuoret hakivat leirille saadakseen työkokemusta ja stipendin. Monet nuoret mainitsivat myös haluavansa lisää merkintöjä ansioluetteloihinsa. Painava syy oli myös saada kesälomalla jotain tekemistä ja rutiinit kuntoon kesälläkin. Leirin nuorten mielestä parasta leirillä oli erilaiset työtehtävät, uuden oppiminen, kaverit ja ryhmässä toimiminen.

Korona vaikutti leirin ajankohdan muuttumiseen, mutta myös leirin sisäisiin toimintatapoihin. Käsidesiä käytettiin vähän väliä, turvavälejä noudatettiin ja työtehtävät pyrittiin hoitamaan pienemmissä ryhmissä. Leirille ei tietenkään ollut mitään asiaa, jos oli vähänkin kipeä olo.

Leiriläisen näkökulmasta leirin ajankohta oli hyvä, sillä pääsi jo totuttelemaan arkirutiineihin takaisin. Ensimmäisenä aamuna herääminen oli kuulemma ollut kamalaa, kun on saanut nukkua rauhassa koko kesäloman, eikä ole tarvinnut herätä herätyskellon ääneen. Leirin päätyttyä suurin osa ehtiikin onnekseen nauttimaan vielä muutamasta vapaapäivästä ennen koulun alkua, mutta osalla alkoi ammattikoulu jo 6.8. Tauotkin käytettiin hyvin, yhdessä pelleillen, jutellen ja ryhmähenkeä kohottaen. Tiktokista @nuorilohja löytyy maistiaisia tästä.

Teksti: Aino Kangasmaa. Hän oli mukana Lohjan kaupungin nuorisotyön järjestämällä keskustan Kesäduunileirillä.