Tänä kesänä tulee kuluneeksi jo 10 vuotta siitä, kun Vaahterateatteri oli tuottamassa ensimmäistä kesäteatterinäytelmäänsä Sampomäellä. Vuosien varrelle on mahtunut monenlaisia näytelmiä ja monet näytelmävalinnoista ovat pohjautuneet Paikkarin oman pojan Elias Lönnrotin suomalaisen kirjallisuuden perintöön; teatterilla on pidetty kunnia-asiana tehdä Sampomäellä merkittäviä kotimaisten kirjailijoiden näytelmiä ja teatteritekoja. Kantaesityksensä ovat saaneet mm. Ihmisten puheet (Huovinen 2010), Louhi (Kalevala 2011) ja Lohja-sarja (Joenpelto 2016-2018).

Nyt Vaahterateatteri on Minna Canthin 175-vuotisjuhlavuoden kunniaksi tarttunut kirjailijan haastavaan klassikkoteokseen Papin perhe. Klassikon alkuperäinen kieliasu on haluttu säilyttää, vaikka kerronnassa onkin moderneja elementtejä. Tuottaja ja näyttelijä Joni Pitkonen kertoo, että Papin perhe on otettu hyvin vastaan.

–Vaahterateatterin Sampomäen kesäteatteri kiinnostaa näköjään vuosi vuodelta aina vaan enemmän, koska neljässä ensimmäisessä näytöksessä on katsojia ollut yhteensä enemmän kuin aiempina vuosina. On tietysti hyvä ollakin, koska tuotantokustannukset ovat euromääräisesti vuosittain aina vaan suurempia. Tänä vuonna on mukana myös lukiolaisista koostuva soitinyhtye, jonka musiikki elävöittää kerrontaa. Toivotaan hyviä kelejä, että kesäisellä Sampomäellä on mukava olla.

Papin perheen tuo Sampomäellä syvällisiäkin pohdintoja

Ohjaaja Anna Rimpinen kertoo, että näytelmä on uskollinen Cantin alkuperäiselle versiolle, mutta mukaan on otettu myös yllättäviäkin elementtejä ja tuotu näytelmää niiden kautta lähemmäs tätä päivää. Ihmiset ovat aina olleet eri mieltä asioista, mutta aiheet vain vaihtelevat.

–Minna Canth on monen rohkaisija ja innoittaja. Minua hän muistuttaa aina siitä, että jos uskoo ja toimii, asioista tulee mahdollisia. Meillä on mahdollisuus vaikuttaa ja muuttaa asioita.

Papin perhe on näytelmä perheestä, yhteisöstä ja aatteista. Tänä päivänä monet rakenteet murtuvat ja uusia rakennetaan. Perhemallit, työyhteisöt, valtiot ja kirkko etsivät muotoaan tässä muuttuvassa ajassa. Mille pohjalle rakennamme ja mitä? kysyy Rimpinen.

–Me elämme näissä perheissä, kaupungeissa, valtioissa, maailmassa yhdessä toistemme kanssa. Jos aito dialogisuus puuttuu, yhteisöt ja yhtälöt muuttuvat väkivaltaisiksi aina jotakuta kohtaan. Papin perheessä jokainen pyrkii tekemään oikein. Me kuljemme kohti jotakin. Koska uskomme sen oikeaksi, seuraamme omaa ajatusta tai aatetta. Vaarallista siitä tulee, jos sulkeudumme omaan ajatukseemme, omaan kuplaan, jossa emme ole enää vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Elämä on jatkuvaa kasvamista ja oppimista. Se tapahtuu olemalla vuorovaikutuksessa ihmisiin, asioihin ja ympäristöön. Kasvu tapahtuu rohkeudesta kuulla, nähdä, ajatella ja toimia. Ei ole helppoa olla se, joka tuo näkyväksi ne asiat joita monet eivät halua nähdä, Rimpinen jatkaa.

Papin perhe esitetään Sammatin Sampomäellä ke 26.6. klo 19.00, pe 28.6. klo 19.00, la 29.6. klo 17.00, ti 2.7. klo 19.00, ke 3.7. klo 19.00, pe 5.7. klo 19.00, la 6.7. klo 17.00 ja su 7.7. klo 17.00.