Lohjalaislääkäri toimii World Visionin kuukausilahjoittajana ja auttaa sitä kautta kokonaista kyläyhteisöä Intian maaseudulla.

Helena Kemppinen kummityttönsä Srishtin ja hänen perheensä kanssa. Perhe asuu Keski-Intiassa Hoshangabadin alueella, missä World Visionilla on ollut projekti yli kymmenen vuotta. Vanhemmat viljelevät riisiä ja vehnää.

 

Lohjalainen lääkäri Helena Kemppinen kävi lokakuussa Keski-Intian syrjäisellä maaseudulla Hoshangabadissa tapaamassa kummityttöään 6-vuotiasta Srishtiä. Hän tutustui matkalla niin kummityttönsä elinolosuhteisiin ja -ympäristöön kuin siihenkin, mihin suomalaisten lahjoittajien varat on alueella käytetty. Kemppinen on kummi, koska hän haluaa auttaa ihmisiä heidän omissa yhteisöissään, auttaa lapsia kokemaan turvallisen lapsuuden ja pääsemään kouluun.

–Olen ollut nyt vuoden verran tämän intialaisen tytön kummi. Sitä ennen minulla oli Planin kautta ainakin kymmenen vuotta kummilapsia Etelä-Amerikassa, kunnes he kasvoivat isoiksi, Kemppinen kertoo.

Hän ryhtyi lahjoittajaksi nähtyään tv-ohjelman, jossa kerrottiin konkreettisesti, miten asiat maailmalla ovat ja kuinka vaarallista esimerkiksi tyttöjen elämä on monissa maissa.

–Se alkoi ahdistaa minua, mutta sen sijaan, että olisin vain ahdistunut, mietin voinko tehdä jotain. Haluan auttaa, enkä vain voivotella, kuinka huonosti asiat ovat, Kemppinen kertoo.

Kummina hän toimii kuukausilahjoittajana, kuukausisumma on 29 euroa. Sillä autetaan sekä kummilasta että neljää muuta paikallista lasta mm. tukiopetuksen muodossa.

–Se on heille iso raha, jolla saadaan paljon aikaan, mutta täällä se voi kulua johonkin ihan turhaan. Rahalla tuetaan lapsia ja heidän perheitään. Kyläläiset valitsevat itse kummilapset kateellisuuden välttämiseksi, Kemppinen kertoo.

 

Ilo ja toiveikkuus paistoivat lasten ja nuorten silmistä

Kemppinen matkusti viime kuussa Intiaan osana Suomen World Visionin kummien opintomatkaa, jolla oli mahdollisuus päästä tapaamaan omaa kummilasta ja tutustua kehitysmaiden lasten elinoloihin ja kulttuuriin.

–Keväällä tuli kysely matkakiinnostuksesta. Ajattelin, että tässä on varmaan reissu, johon ei tule tilaisuutta montaa kertaa elämässä. Oli valtavan mielenkiintoista nähdä, minkälaista elämä siellä on, Kemppinen kertoo.

Kummilapsen tapaaminen oli tunteita herättävä hetki.

–Srishtin perhe oli iloinen ja ylpeä lapsistaan.

World Visionin projektien puitteissa parannetaan esimerkiksi paikallista perushygieniaa rakentamalla vessoja, järjestetään päivähoitoa sekä perustetaan aliravitsemuskeskuksia. Kemppinen kertoo, että intialaiskylässä monet asuvat savisekoituksesta tehdyissä taloissa, joissa asuivat ennen myös kotieläimet, kuten lehmät. Ennen vessoja ei ollut, mutta nyt kaksi tai kolme perhettä käyttää yhteistä vessaa. Hygienian osalta on annettu myös mm. käsienpesuopastusta ja panostettu puhtaan juomaveden saantiin.

Matkalla Kemppinen näki, miten yleistä Intiassa on, että lapset kärsivät vakavasta aliravitsemuksesta. Lääkärinä hän kiinnitti erityisesti huomiota paikallisiin aliravitsemuskeskuksiin.

–Keskuksen työntekijät kiertävät kylissä tunnistamassa liian laihoja ja aliravittuja lapsia. Etenkin alle 5-vuotiaiden aliravitsemus on ongelma aivojen kehitykselle. Keskuksissa lapset saavat tehoruokaa, jossa on mm. maapähkinää, sokeria ja oliiviöljyä. He ovat pari viikkoa keskuksessa. Työntekijöiden ammattitaito teki minuun vaikutuksen, Kemppinen kertoo.

Sukupolvien eron huomasi selkeästi.

–Yllätyin siitä, kuinka iloisia, hymyileviä ja hyvinvoivan näköisiä lapset olivat. Aikuiset olivat väsyneemmän näköisiä, laihoja ja arkoja. Srishtinkin vanhemmat näyttivät ikäistään huomattavasti vanhemmilta, elämä oli kuluttanut heitä eri tavoin kuin meitä suomalaisia. Heidän lapsuutensa on ollut kurja, kun on ollut vähän ruokaa. Lapset olivat ihan erilaisia, kun heille on järjestetty koulu, parempi ravitsemus ja opetusta esimerkiksi heidän oikeuksistaan ja tyttöjen asemasta. On myös tärkeää, että odottavat äiti syövät ravitsevaa ruokaa, koska silloin lapsi syntyy parempikuntoisena.

Päällimmäisenä Kemppisen mieleen jäi matkasta se ilo ja toiveikkuus, joka lasten ja nuorten silmistä paistoi. Moni asia on mennyt parempaan suuntaan.

World Visionin projektien myötä pyritään parantamaan mm. köyhien alueiden hygieniatasoa. Päiväkodin seinässä muistutetaan käsienpesun tärkeydestä ja muusta arjen hygieniasta.

 

Apua kehitysyhteystyöhankkeiden kautta

World Vision -kummiuden kautta voi olla mukana muuttamassa kehitysmaiden lasten elämää ja kotiseutua, sillä kummimaksut käytetään kummilapsen kotiseudulla tapahtuvaan kehitysyhteystyöhankkeeseen.

Kun Suomen World Vision aloitti työn Intiassa 2007, suuri osa alueen lapsista oli aliravittuja ja kärsi anemiasta ja ripulista. Monet lapset jättivät koulun kesken ennen kuin oppivat lukemaan tai kirjoittamaan. Koulun jättäneitä tyttöjä odotti usein naimisiinmeno ja poikia lapsityö.

Nyt lasten terveydentila on kohentunut, kun perheet tietävät, millaista ravintoa lapset tarvitsevat. Ennen lapsista alipainoisin oli 36%, mutta kahden vuoden jälkeen enää 23%. Myös hygienia ja lasten terveyspalvelut ovat parantuneet. Ennen äitiyshuollon piirissä oli vain 10% äideistä, mutta nyt luku on jo lähes 100%. Ennen tietyllä alueella oli puhdasta juomavettä 50%:lla, mutta nyt jo 85%:lla asukkaista. Kouluopetuksen teho on kohentunut uusien oppimismenetelmien avulla, ja perheiden toimeentulokeinot ovat monipuolistuneet.

–Projekteilla yritetään tukea jo olemassa olevia asioita ja auttaa ihmisiä auttamaan itseään. Esimerkiksi koulu voi olla valtion järjestämä, mutta järjestö voi toteuttaa tukiopetuksen. Moni asia on parantunut selvästi ja ihmisten toiveikkuus on kasvanut. Nämä ovat pitkiä (esim. 15 vuoden) projekteja, jotka toteutetaan sellaisilla köyhillä alueilla, jotka muuten tavallaan putoaisivat väliin, Kemppinen sanoo.

Joskus pieneltä tuntuvalla teolla voi olla iso vaikutus.

–Yksi perhe oli saanut neljä vuohta. Heidän poikansa oli aliravittu, mutta hän sai keskuksesta ruoka-apua. Nyt vuohia on jo kymmenen ja niistä saadaan maitoa. Entinen aliravittu pikkupoika on nyt temperamenttinen ja reipas. Äiti kertoi, että vuohet muuttivat heidän elämänsä, sillä nyt on ruokaa ja hän voi olla jopa onnellinen, Kemppinen päättää.

SMS