Kun Sammatin suvi on kauneimmillaan, on aika kokoontua Sampomäelle, juhlistamaan Elias Lönnrotin elämäntyötä, siitä yhä edelleen ihanasti versovaa sammattilaista kulttuuria ja kesän kauneinta aikaa. Tänä vuonna juhlaa vietettiin 28.6.
Sampojuhlaan on tultu Sammatista ja kauempaa. Sammattilaiset ja Sammattiin sitoutuneet ovat tavanneet ja viihtyneet, ottaneet vastaan kirkkaan auringon, sateen ja kaikki suven oikukkaat tunnelmat – sitä on Sampojuhlaperinne.
Raikkaasti alkuun
Ennen varsinaisen juhlan alkamista vietettiin etkoja – Hiiden pelimannit soitti lohjalaista kansanmusiikkia. Marika Läspä, Kati Lyytikäinen, Viveka Haapio, Sinikka Kivistö ja Johanna Arvola – Hiidenveden ympäristössä asuvia musiikin taitajia, joiden soitimista Vahtimestarintalon terassilta laskeutuivat sävelet tuoden tunnelmaa Paikkarin pihamaalle.
Torpassa opasti Risto Piekka – arvostettu Lönnrot-tuntija ja Paikkarin torpan tukiyhdistyksen primus motor. Kirjateltta tarjosi valikoiman kulttuuriaarteita, Sammatin Martoilla oli tapahtuman kahvitusvuoro. Juhlavieraat huolehtivat iloisista kohtaamisista ja kuulumisten vaihtamisesta.
Sampoyhdistyksen vastavalittu puheenjohtaja Julius Westerberg juonsi juhlan. Hän aloitti toteamalla, että on ilo ja kunnia saada juhlistaa Elias Lönnrotia, Kalevalaa ja Suomen suvea – samalla läsnäolijoita kiittäen. Juhlan tekevät läsnäolijat, uskolliset Sampomäen vieraat.
Kesäiset klassikot
Juhlaohjelman aloittivat Länsi-Uudenmaan musiikkiopiston nuoret soittajat, johtajanaan Tuomas Törmi. Kuultiin Armas Järnefeltin Alkusoitto, Lasse Mårtensonin Myrskyluodon Maija ja Eduardo di Capuan O sole mio.
Lohjan kaupunginjohtaja Petra Ståhl lausui innostavat tervehdyssanat Lohjan kaupungin nimissä. Innostaen, perinnettä kunnioittaen. Suuret asiat voivat alkaa pienestä – Sammatin pienestä torpasta lähti mies, joka loi kulttuuriperinteen, joka on säilynyt elävänä seuraaville sukupolville. Elias Lönnrotin esimerkki kertoo, kuinka sinnikkyys, työnteko ja huolenpito omista juurista voi johtaa suuriin saavutuksiin. Tähän henkiseen perintöön sitoutuminen, perinnön vaaliminen ja siihen sitoutuminen yhdistää sammattilaisia ja kulttuuriväkeä laajalti.
Elämän rouva, ei kuoleman
Kesällä 2006 perustettiin sammattilainen harrastajateatteri, Vaahterateatteri. Kahden vuosikymmenen aikana Vaahterateatterista on tullut ammattitaitoinen, kunnianhimoinen ja arvostettu osa koko Lohjan alueen kulttuuria.
Vaahterateatterin kesän näytelmä jatkaa Eeva Joenpellon teosten esittelyä tuoden Lohja-sarjan ja Tuomari Müllerin tarinan jälkeen Sampomäen estradille Eeva Joenpellon romaaniin perustuvan koskettavan näytelmän Elämän rouva, Rouva Glad. Vaahterateatterin sovitus on uskollinen kirjan tekstille, mutta luonnollisestikin draamaa ja tragediaa painottava ihmisten ja olosuhteiden kudelma. Sampojuhlassa Rouva Gladin tarinaa elettiin kohtauksina kahdesta elämänvaiheessa, näytelmässä Rouva Gladia esittää kolme näyttelijä, jotka maalaavat hurjan kuvan ihmisen muuttumisesta elämän kulussa – esitykset Sampomäellä jatkuvat 12.7. asti – vielä ehtii katsoa ja kokea tämän ainutlaatuisen näytelmän.
Juhlan kruunaa puhuja
Sampojuhlien kohokohta on jo 70 kertaa ollut juhlapuhe, juhlaesitelmä. Sarja, jonka vuonna 1956 aloitti Rafael Koskimies, Härjänvatsan kesäasukas, sai jälleen arvokkaan jatkon. Helsingin yliopiston maailmanpolitiikan professori Teivo Teivainen, on tullut yleisölle tutuksi monelta kanavalta.
Teivaisen otsikko, Myyttinen valta eteni päivänpolitiikan yksityiskohdista laajempaan kuvaan. Valta hyödyntää kunkin ajan ominaispiirteitä ja kehityskulkuja. Teivainen lähti liikkeelle Elias Lönnrotista, korostaen suurmiehen ansioita kansakunnan kehittäjänä. Talouden ja politiikan kautta edettiin tekoälyyn, joka sekin tavoittelee valtaa, oppii luomaan myyttejä, käyttämään valtaa. Elias Lönnrotin esimerkki opettaa suhtautumaan kriittisesti vallankäyttöön. Teivo Teivainen on persoonallinen esiintyjä, vauhdikas ja mukaansatempaava. Hän on itsenäinen ajattelija, elämän ilmiöiden taitava yhdistäjä.
Oman mausteensa esitykseen toi Sampomäen sää. Taivas tummeni ja jo Vaahterateatterin viimeisten repliikkien aikana ryöpsähti sade. Sateenvarjot avautuivat, mutta yleisö pysyi paikoillaan – tätä älyllistä ilotulitusta ei sadekaan vaimentanut!
Liisa Akimofin laulut
Hykerryttävä laulusikermä – ensin Akimof kertasi kaikki ne verukkeet, joilla kutsuista kieltäydytään. Ihanat juhlat – hengessä mukana, Pohjois-Pirkanmaalta… Ja mistä tulivat ne kolme kanaa ja kukko meidän pihalle ja sitten tuli vielä neljäskin. Tamperelaiset saivat osansa: sää ja mää ja sää ja mää ja nääs – laulu soi kuin rotvallin reunalla konsanaan. Suomalaisen kesäjuhlan kuvioihin kuuluu, kuinka miehet grillaavat ja naiset tiskaavat – aina vaan, juomaa vain tuodaan lisää – terävää, tarkkaa kuvausta ja hykerryttävää huumoria kesän tutuista kuvioista. Lopuksi lakonista kaihoa henkivä tuttu laulu, jossa maistui salmiakkia ja rakkautta…
Vielä ennen Uusmaalaisten laulua
Juhlan perinne jatkuu. Jo yli kaksi vuosikymmentä sitä ovat vastuunkantajina vaalineet Seppo Iivonen ja Sari Lehtinen. Nyt Seppo ja Sari saivat Tiia Selenius-Nielsenin laatimat kukkaseppeleet kutreilleen kiitokseksi, mutta ei jäähyväisiksi – molemmilla työ yhdistyksessä jatkuu edelleen. Esiintyjien kukituksen hoitivat Valtteri Mölläri, Stella Sormunen ja Hilla Tuovila.
Julius Westerberg kertoi juonnoissaan Sampojuhlan vaiheista, Sampomäen historiasta. Pohjolan pirtin näyttämöllä ja katsomossa on nyt vietetty 70 Sampojuhlaa, mutta näyttämöstä on tullut Vaahterateatterin myötä koko ydinkesän juhlapaikka. Sampoyhdistys hallinnoi mäkeä ja toiveissa on, että paikkaan soveltuvat toimijat innostuisivat mahdollisuuksista luoda Sampomäelle tapahtumia myös loppukesästä. Juhlan päätöksenä musiikkimies Julius Westerberg johdatti yleisön Uusmaalaisten lauluun, juhla oli ollut mieleenpainuva ja hieno!
Välillä saadaan aurinkoa ja välillä raikasta sadetta, mutta uskollista yleisöä se ei haittaa, Sampomäelle kokoonnutaan, lönnrotilaisessa hengessä. Tervetuloa seuraavinakin kesinä, viikko juhannuksen jälkeen sunnuntaina!
Julius Westerberg
