Jälleen lauantaina nähtiin perinteinen väenpaljous Lohjan keskustassa, kun vietettiin vuosikausien perinteistä Lohjan Laurinpäivää, johon kuuluvat olennaisina osina keskustan alueelle levittäytyneet kirpparimyyjät, torin tapahtumat ja totta kai vuoden Laurin valinta. Lohjan Lauri on valittu jo yli 40 kertaa, ja valinta on menneiden vuosien aikana osunut niin urheilijoihin, kulttuuriin, viihteeseen kuin politiikkaan. Tänä vuonna osuman sai kulttuuri ja kirjallisuus, kun vuoden Lauriksi valittiin sammattilainen dekkarikirjailija Tiina Martikainen.
– Sain soiton keskelle muuttopuuhia, ja ensin ajattelin sen olevan jotain pilaa, mutta niin se vain oli. Eli ihan puskista tuli tämä valinta, mutta kiitokset, kertoi kirjailija Martikainen heti kukituksen ja lakituksen jälkeen. Lakin hän sai viime vuoden Lohjan Laurilta, koomikko Ursula Herliniltä.
Vuoden Laurin yleiset valintaperusteet ovat, että Lauri on lohjalainen ja asuu Lohjalla, ja että hän työnsä tai toimintansa ja persoonansa kautta toimii esimerkillisenä Lohjan edustajana. Tiina Martikainen on juuri tällainen henkilö, sillä hänen kirjojensa tarinat vievät lukijansa Sammattiin, ja sen kuvitelluille kaduille – joku saattaa kyllä tunnistaa paikkoja, mutta ne ovat luonnollisesti saaneet kirjoissa uudet nimet. Hänen tuotantoonsa kuuluvat muun muassa Ruuti, Verijäljet ja Surmanpolku. Hänen rikosromaaneissaan kuvataan poliisityötä realistisesti, ja osassa kirjoista keskeisessä roolissa ovat rikosylikonstaapeli Mira Tulenheimo sekä saksanpaimenkoira Ruuti sekä Hanna Vainio koiransa Riinan kanssa. Tänä kesänä hänet on myös toivotettu jäseneksi CrimeTime osuuskuntaan, joka koostuu nimenomaan dekkarikirjailijoista.
– Eihän siitä mitään tulisi, jos käyttäisin oikeita kadunnimiä rikosten, murhien ja murhaajien kertomuksissa, sanaili Martikainen torilavalla.
Martikainen on kertonut mm. Kustannusyhtiö Myllylahden haastattelussa, että hän on koulutukseltaan ammatillinen opettaja ja tradenomi, ja hän on työskennellyt muun muassa kauppaoppilaitoksessa, aikuiskoulutuskeskuksessa ja työvoimatoimistossa. Hän on hankkinut kokemusta kirjastonhoitajana ja paikallislehden toimittajana ennen ryhtymistään päätoimiseksi kirjoittajaksi. Hän kertoo tykänneensä kirjoittamisesta jo koulussa, äidinkieli oli mieliaine lukiossa ja opintojen lopputyön aikana asia selveni entisestään. Ideat dekkareihinsa hän voi saada paikoista, joita hän näkee, ja jotka saavat mielikuvituksen laukkaamaan. Hän myös kertoi tuossa haastattelussa, että nykyään kirjan taustatyöt vievät häneltä noin vuoden verran.
Mitä kirjoittaminen hänelle merkitsee, hän kertoi tuolloin näin:
– Kirjoittaminen tuo keskeisen sisällön elämääni. En varmaan osaisi elää ilman sitä, koska minulla on voimakas tarve saada jotakin näkyvää aikaiseksi. Juonen punominen ja uuden oppiminen on kiinnostavaa, ja kun kirjoitusprosessi on kiivaimmillaan, se menee kaiken muun edelle. Nautin myös siitä, kun lause asettuu lopulliseen muotoonsa. Käyn vuoropuhelua tekstin kanssa. Uuden käänteen keksiminen on aina voitto, mutta lukijoiden palaute kruunaa kaiken.
Laurinpäivä oli aurinkoinen ja lämmin
Vaikka etukäteen säätiedotukset lupailivat sateita Lohjalle lauantaiksi, saatiin Laurinpäivä vietettyä hienossa suomalaisessa loppukesän säässä. Kenties kuitenkin syy oli säätiedotuksessa, mutta torilla ei ollut aivan menneiden vuosien tapaan lohjalaisia, vaikka itse kaupunkifestareiden tarjonta olikin lisääntynyt. Nyt torin lisäksi aluetta oli myös Kauppakadun toinen kaista, mikä tarkoitti, että torille kaupoille halunneet ihmiset saivat miettiä kauppakohteekseen toisia paikkoja. Sama näkyi myös muualla kaupungilla. Toisaalta on hienoa, että ihmisiä on liikkeellä ja kirpparimyyjät täyttävät kadut, mutta valitettavasti se jälleen tarkoitti sitä, että autolla keskustaan tulossa olleet liikeisiin haluavat joutuivat jättämään autonsa huomattavasti normaalia pidemmälle, tai muuttamaan ostossuunnitelmiaan lennossa.
Laurinpäivä on hieno ja perinteinen tapahtuma, mutta tarvitseeko tapahtuma-aluetta oikeasti kasvattaa? Nyt esimerkiksi torilla on jonkin verran tyhjää tilaa ja torin viereisellä parkkipaikalla oli yksi churro-myyjä. Onko Kauppakadun osittainen sulkeminen hyvä idea, vai riittäisikö sittenkin tori ja ympäröivät parkkipaikat ensi vuoden Laurinpäiville?
