Galleria Luts & Taidelainaamo käynnistää syyskautensa Lohjan keskustassa kolmella näyttelyllä, jotka liikkuvat ihmisyyden, muistin ja digitaalisen todellisuuden rajamailla. Jukka Suhonen tuo päägalleriaan kerroksellisia maalauksia, Tarja Poikonen rakentaa Jemma-tilaan muistojen ja havaintojen maisemia ja Okko Pöyliö vie LUME-mediatilassa katsojan vääristyneeseen virtuaaliseen Ikea-maailmaan. Näyttelyt ovat avoinna 21. elokuuta–12. syyskuuta 2026, ja niiden avajaisia vietetään torstaina 20. elokuuta kello 17.30–19.
Kokonaisuus ei rakennu yhden selkeän teeman ympärille, vaikka näyttelyiden välille muodostuu helposti keskustelu. Ihminen yrittää yhdessä tilassa ylittää omat rajansa, toisessa havainto menettää vähitellen varmuuttaan ja kolmannessa tuttu arkinen ympäristö hajoaa digitaalisen mallinnuksen käsissä. Galleria Lutsin syyskuun näyttelyt tarjoavat näin kolme melko erilaista tapaa kysyä samaa asiaa: kuinka luotettavana voimme lopulta pitää sitä todellisuutta, jonka näemme ja tunnemme?
Kolme tilaa, kolme näkökulmaa
Galleria Luts toimii kokonaisuutena, jossa erilaiset näyttelytilat mahdollistavat hyvin erilaiset kokemukset. Päätila Luts soveltuu maalauksille ja veistoksille, alakertaan ulottuva Jemma muodostaa oman hieman erillisen maailmansa ja pieni pimennettävä LUME on suunniteltu erityisesti mediataiteelle. Syyskauden ensimmäisessä kokonaisuudessa tilojen erot tulevat tavallista selvemmin esiin, sillä perinteisempi maalaustaide kohtaa kokeellisen videotaiteen saman osoitteen sisällä.
Länsi-Uudenmaan Taiteilijaseuran ylläpitämä galleria sijaitsee Laurinkatu 48 aivan Lohjan keskustassa. Näyttelyohjelma vaihtuu vuoden aikana useita kertoja, ja elokuun lopulla alkava jakso tuo tiloihin Jukka Suhosen, Tarja Poikosen ja Okko Pöyliön. Gallerian vuoden 2026 näyttelykalenteri vahvistaa kaikkien kolmen näyttelyajaksi 21.8.–12.9.2026.
Siivettömyyden paino
Jukka Suhosen näyttely Ihmisillä ei ole siipiä lähtee liikkeelle hyvin vanhasta ja helposti tunnistettavasta kaipuusta. Ihminen on kautta historian kuvitellut lentämistä, rakentanut kertomuksia Ikaroksesta ja enkeleistä sekä antanut linnuille ja siiville vapautta kuvaavia merkityksiä. Suhosen näyttely kääntää ajatuksen toiseen suuntaan ja muistuttaa jo nimessään, että ihminen pysyy lopulta maan, kehonsa ja kuolevaisuutensa rajoittamana.
Suhosen maalaukset eivät kuitenkaan rakenna tästä ajatuksesta yksinkertaista tragediaa. Maalauspinnat syntyvät kerroksittain, ja värit, korjaukset sekä osittain näkyviin jääneet työvaiheet muodostavat teoksiin oman ajallisen rakenteensa. Ihmishahmo voi jäädä vain häivähdykseksi, jolloin tyhjä tila ja katsojan oma kokemus saavat tavallista suuremman merkityksen.
Näyttelyn nimi sisältää samalla hieman ristiriitaisen sävyn. Ihmisellä ei ole siipiä, mutta juuri mahdottomuus tekee lentämisen ajatuksesta niin sitkeän ja houkuttelevan. Suhonen käsittelee teoksissaan ihmisyyden haurautta, toivoa, levottomuutta ja olemassaolon painoa tavalla, joka ei tarjoa kysymyksille valmiita vastauksia.
Suhonen on opiskellut Kankaanpään taidekoulussa vuosina 1985–1988. Hän on työskennellyt taiteen lisäksi opetuksen ja museokentän parissa, ja hän asuu sekä työskentelee nykyisin Turussa. Hänen Helsingissä keväällä 2026 nähdyssä Etkö ole ihmisparka -näyttelyssään esiintyivät jo samankaltaiset kerroksellisuuden, haavoittuvuuden, ajan ja ihmisyyden teemat.
Muisti ajelehtii maisemassa
Tarja Poikosen DRIFT siirtää huomion ihmishahmosta maisemaan, mutta maisema ei tarkoita näyttelyssä yksinkertaisesti nähtyä paikkaa. Poikonen käsittelee aikaa, muistia ja havaintoa alueina, joissa mennyt, nykyinen ja kuviteltu voivat olla olemassa yhtä aikaa. Maisema muuttuu maalauksissa eräänlaiseksi mielen pinnaksi, johon kokemus jättää jälkiä samalla tavoin kuin aika jättää jälkiä fyysiseen ympäristöön.
Poikonen työskentelee pääasiassa sekatekniikalla ja rakentaa teoksiaan hitaasti kerros kerrokselta. Työskentely jättää pinnalle näkyviin muutoksia, peittyviä kohtia ja materiaalin oman luonteen, jolloin teos voi vaikuttaa sekä rakennetulta että hieman keskeneräiseltä. Intuitio ja alitajunta ovat olennaisia osia prosessia, eikä ensimmäinen suunnitelma välttämättä määrää sitä, mihin valmis työ lopulta päätyy.
Aistihavaintojen epävarmuus saa DRIFTissä myös henkilökohtaisen lähtökohdan. Auralliseen migreeniin liittyvät näköhavainnon muutokset ovat vaikuttaneet Poikosen tapaan tarkastella sitä, kuinka nopeasti varmalta tuntunut näky voi alkaa muuttua oudoksi tai epäluotettavaksi. Näyttely ei silti käsittele migreeniä lääketieteellisenä aiheena, vaan havaintojen poikkeamat toimivat yhtenä reittinä paljon laajempaan kysymykseen näkemisestä.
Poikosen maalaukset jättävät katsojalle tilaa täydentää kuvia omien muistojen ja odotusten kautta. Sama maisema voi tuntua yhdelle vieraalta ja toiselle oudolla tavalla tutulta, vaikka todellista muistikuvaa paikasta ei olisi olemassa. DRIFT rakentuu juuri tällaiselle pienelle horjahdukselle varman havainnon ja kuvitellun kokemuksen välillä.
Poikosen taiteessa aika ja kerroksellisuus ovat esiintyneet myös aikaisemmissa näyttelyissä. Hänen keväällä 2026 Walleniuksen Wapriikissa esillä ollut Kesto tarkasteli niin ikään aikaa, kerrostumia ja maisemaa, ja taiteilija kuvaa omassa työskentelyssään muistin, havainnon sekä ajan limittymistä keskeisiksi kiinnostuksenkohteiksi. DRIFT jatkaa samaa ajattelua, mutta suuntaa katseen entistä selvemmin siihen hetkeen, jolloin nähty ei enää tunnu täysin vakaalta.
Ikea menettää mittansa
Okko Pöyliön Glitch vaihtaa materiaalin kokonaan ja siirtää katsojan maalauksista digitaaliseen ympäristöön. Vuonna 2026 valmistunut 25-minuuttinen videoteos koetaan 3D-laseilla, ja sen lähtökohtiin kuuluvat silmänliiketerapia, ruumiista irtautumisen kokemukseen liittyvät ajatukset ja hyvin arkinen päivä Ikea-tavaratalossa. Yhdistelmä kuulostaa jo lähtökohtaisesti hieman vinolta, eikä teos yritä suoristaa vaikutelmaa.
Pöyliö on 3D-mallintanut Ikea-myymälän esittelyhuoneita ja rakentanut niistä digitaalisen maailman, jossa alkuperäisen ympäristön logiikka alkaa hajota. Seinät taipuvat, huoneet limittyvät ja mittasuhteet venyvät tavalla, jota todellinen rakennus ei sallisi. Tavallinen ostosympäristö muuttuu samalla surrealistiseksi tilaksi, jossa tuttuus tekee vääristymistä ehkä vielä oudompia.
Glitch näyttää, kuinka pienestä todellisuuden tunne voi digitaalisessa ympäristössä olla kiinni. Katsoja tunnistaa huonekalut, käytävät ja tavaratalon visuaalisen järjestyksen, mutta näkökulmat eivät enää käyttäydy odotetusti. Teos käyttää hyväkseen juuri tätä ristiriitaa ja kuljettaa katsojaa ympäristössä, joka näyttää hetken normaalilta ennen kuin se alkaa kirjaimellisesti taittua.
Teos sai ensiesityksensä Tampereen Galleria Rajatilassa heinäkuussa 2026 ennen Lohjan näyttelyjaksoa. Pöyliö tunnetaan erityisesti lyijykynäpiirtäjänä, mutta hän käyttää työskentelyssään myös videota, animaatiota, digitaalista mallinnusta ja nykysarjakuvaa. Turun Taideakatemiasta vuonna 2014 valmistunut taiteilija on esittänyt töitään Suomessa ja ulkomailla, ja hänen tuleviin näyttelyihinsä kuuluu myös Oulun Galleria 5 vuonna 2027.
Havainto yhdistää näyttelyitä
Kolmen näyttelyn kiinnostavin yhteinen kohta löytyy lopulta havainnosta. Suhosen maalauksissa ihmishahmo voi hävitä lähes kokonaan ja jättää katsojan täydentämään tilaa omalla kokemuksellaan, Poikosen teoksissa maisema rakentuu muistojen ja aistimusten epävarmasta yhdistelmästä ja Pöyliön videossa tuttu tila lakkaa noudattamasta tuttuja sääntöjä. Jokainen näyttely horjuttaa hieman käsitystä siitä, että maailma olisi aina juuri sitä, miltä se ensimmäisellä silmäyksellä näyttää.
Kokonaisuus pysyy silti kevyesti lähestyttävänä, sillä katsojalta ei vaadita kolmen näyttelyn yhteisen selityksen löytämistä. Yhdessä huoneessa voi pysähtyä maalauspinnan äärelle, toisessa antaa maiseman herättää vapaita mielleyhtymiä ja kolmannessa voi laittaa 3D-lasit päähän sekä hypätä vääristyvän digitaalisen tavaratalon sisään. Kokemus vaihtuu muutaman askeleen välein yllättävän paljon.
Syyskausi alkaa elokuussa
Galleria Lutsin syyskauden ensimmäinen näyttelyjakso käynnistyy perjantaina 21. elokuuta ja jatkuu lauantaihin 12. syyskuuta 2026. Avajaiset järjestetään jo edellisenä iltana torstaina 20. elokuuta kello 17.30–19. Galleria sijaitsee Lohjan keskustassa Laurinkatu 48, ja tavalliset aukioloajat ovat tiistaista perjantaihin kello 13.30–18 sekä lauantaisin kello 10–14.
Näyttelyvierailuun kannattaa varata hieman enemmän aikaa kuin yhden tilan nopeaan kiertämiseen. Glitch kestää yksin noin 25 minuuttia, ja maalausnäyttelyt rakentuvat teoksista, joiden kerrokset ja yksityiskohdat eivät välttämättä avaudu yhdellä vilkaisulla. Kolmen näyttelyn yhdistelmä antaa mahdollisuuden myös kulkea saman aiheen ympärillä hyvin erilaisilla nopeuksilla.
- Jukka Suhonen: Ihmisillä ei ole siipiä, Galleria Luts
- Tarja Poikonen: DRIFT, näyttelytila Jemma
- Okko Pöyliö: Glitch, mediataidetila LUME
- Näyttelyaika: 21.8.–12.9.2026
- Avajaiset: 20.8.2026 klo 17.30–19
- Osoite: Galleria Luts & Taidelainaamo, Laurinkatu 48, 08100 Lohja
- Aukioloajat: ti–pe klo 13.30–18, la klo 10–14
Lohjan syyskausi alkaa näin näyttelykokonaisuudella, jossa suuret kysymykset piiloutuvat välillä varsin arkisiin kuviin. Siivettömyys kertoo ihmisen rajoista, maisema alkaa epäillä omia muistojaan ja Ikea muuttuu digitaaliseksi huvipuistoksi, jossa seinätkään eivät pysy aloillaan. Galleria Lutsissa todellisuus näyttää elokuun lopulta lähtien olevan ainakin hetkellisesti neuvoteltavissa.
