Sammatin Sampomäellä nähdään ensi kesänä lohjalaisen Vaahterateatterin tuottama kantaesitys näytelmästä Tuomari Müller hieno mies. Anna Rimpinen on käsikirjoittanut ja ohjannut näytelmän lohjalaiskirjailija Eeva Joenpellon Finlandia-palkitun kirjan pohjalta. Joenpellon syntymästä tulee kuluneeksi 100 vuotta ensi kesänä.

–Eeva Joenpelto -seura pyysi meitä tekemään hänen kunniakseen näytelmän, kertoo Minna Pitkonen Vaahterateatterista.

Vaahterateatteri on aiemminkin toteuttanut kesäteatterinäytelmiä Joenpellon kirjoista. Sampomäen lavalla on aiemmin nähty Lohja-sarjaan kuuluvat Vetää kaikista ovista, Kuin kekäle kädessä ja Sataa suolaista vettä. Nyt pitikin löytää uusi teos.

–Joenpelto kirjoitti paljon kirjoja. Tuomari Müller hieno mies on Finlandia-palkittu, joten Anna alkoi lukea sitä, Pitkonen kertoo.

–Kun luin kirjan, ensimmäinen ajatukseni oli, että helkkari, miten hieno teos, mutta ei tätä kyllä pysty dramatisoimaan, Rimpinen sanoo.

Hän kuitenkin jatkoi lukemista ja vähitellen mahdoton alkoi tuntua mahdolliselta. Liekö teoksen haastavuuden syytä, ettei sitä ole ennen dramatisoitu ja Vaahterateatteri pääsee nyt tekemään kantaesityksen.

–Teos alkoi hahmottua yhä enemmän ja enemmän näytelmäksi. Lisäksi se tuntui kutkuttavalta, kun tiesin, että pääsen haastamaan itseäni. Kyllä se näytelmäksi taipuu, Rimpinen sanoo.

Hän kuvaa kirjaa hienosti kirjoitetuksi ja monitasoiseksi ja kertoo haluavansa kunnioittaa alkuperäistä teosta dramatisoinnissa.

–Pidän paljon Joenpellon tavasta kirjoittaa henkilöistä. Hänellä oli kyky nähdä syvemmälle ihmiseen. Kirja on laaja ja siinä on paljon kerroksia. Henkilöitä on paljon ja aikajänne on pitkä, 1920-luvulta 1990-luvulle.

–Tuomari Müller hieno mies on koskettava ja traaginenkin tarina, mutta sen kieli on terävää ja hauskaa. Kevyttä piikittelyä löytyy, mutta huumorin alla on paljon sanottavaa. Teos imaisi minut mukaansa ja sai niin nauramaan kuin itkemäänkin. Se on yleensä hyvä merkki, Rimpinen kertoo.

Mikko Kotiaho (vas), Marja Koski, Anna Rimpinen, Minna Pitkonen ja Tomi Tuominen. (Kuva: Risto Silvola)

Kuka johtaa valtapeliä ja välitetäänkö seurauksista?

Näytelmä kertoo tuomari Müllerin elämän lapsuudesta pitkälle aikuisuuteen ja toisten ihmisten ja asioiden kautta vielä sen jälkeenkin, kun Mülleria itseään ei enää ole.

–Gösta Müller on pirtutrokarin poika, josta isä haluaa tuomarin. Hän on hyvä ja haluaa auttaa, mutta hänen ympärillään on paljon toisenlaisia ihmisiä, Rimpinen kertoo.

–Müllerin hyvyys korostaa muiden pahuutta ja nostaa heidän kieroutensa esille, toteaa Pitkonen.

Näytelmässä kunnanisien suuret suunnitelmat nielaisevat nekin, jotka eivät haluaisi toimia niiden mukaan ja tuomari Müller joutuu arvojen ristipaineeseen. Katkeruutta Müllerin elämän koettelemuksista kantavat kuitenkin eniten tuomarin lapsuudenystävä, kaupunginpuutarhuri Martti Tulus ja kostoa hautova leski Meeri Müller. Vallalla ja moraalikäsityksillä on iso rooli näytelmässä. Myös yhteiskunnallinen teema nousee esille.

–On politikointia ja oman edun tavoittelua. Kuka päättää asioista ja haluaisi sitten vetää muitakin omassa nuorassaan? Müller yrittää tehdä oikeita asioita, mutta joutuu kovien valintojen eteen ja pyöritykseen, vaikka hän haluaisi vain elää tavallista perhe-elämää, Rimpinen avaa.

Millaisia tavoitteita ihmisillä on ja millaisia valintoja he tekevät? Miten valinnat vaikuttavat? Ketkä ajattelevat seurauksia ja ketkä eivät. Muun muassa näitä asioita näytelmässä pohditaan.

–Se on valtapeliä. Ajatellaanko omaa vai kaupungin etua ja yhteistä hyvää, Rimpinen tiivistää.

–Tässä teoksessa on jotain todella rehellistä siinä, ettei lukijalle ja katsojalle anneta helppoja ratkaisuja, vaan elämä tuodaan eteen sellaisena kuin se on. Se ei ole aina kivaa, mutta siitä oppii. Elämäntapahtumia käsitellään laajassa kirjossa. Jotain elämänviisautta tässä kirjassa on. Se sijoittuu Joenpellon tuotannon loppupuolelle ja on kypsää tekstiä, Rimpinen pohtii.

Mielenkiintoinen yksityiskohta on se, että teoksen voi nähdä liittyvän Lohjaan.

–Kyseessä on pieni kaupunki Helsingin lähellä. Näen teoksen itse vahvasti Lohjalle. Myös eräs Lohjan historiaan perehtynyt ihminen on kertonut löytäneensä teoksesta yhtäläisyyksiä Lohjaan ja tunnistettaviin henkilöihin, Rimpinen sanoo.

Tomi Tuominen (vas) ja Mikko Kotiaho. (Kuva: Risto Silvola)

Harjoittelua koronarajoituksin

Mukana näytelmän tuotannossa on joukko eri-ikäisiä, innokkaita harrastajateatterilaisia läheltä ja kaukaa. Työryhmässä on yhteensä 27 jäsentä, mutta näin korona-aikana harjoittelu tapahtuu pienissä ryhmissä.

–Harjoittelu on nyt aloitettu etänä ja käyty tarinan sisältö ja roolihenkilöt läpi. Vaikka työryhmä on iso, näytelmän kohtaukset ovat intiimejä, joten kun liveharjoitukset alkavat, paikalla on kerralla pari kolme näyttelijää, Rimpinen kertoo.

Aikuista tuomari Mülleria esittää Tomi Tuominen. Muissa rooleissa nähdään mm.Mikko Kotiaho (Martti Tulus, puutarhuri, Göstan lapsuudenystävä) ja Marja Koski (Meeri Müller).

Näytelmän ensi-ilta on Eeva Joenpellon syntymäpäivänä 17.6. klo 19.00. Näytökset jatkuvat 11.7. asti. Korona voi sotkea suunnitelmia vielä kesälläkin, mutta teatterikansa ei lannistu.

–Emme voi koronalle mitään, mutta teemme silti teatteritaidetta ja nautimme siitä. Elämme rajoitusten mukaan, jotta teatteria on turvallista tehdä. Toivotaan, että näytökset onnistuvat kesällä, Pitkonen sanoo.

Viime kesänä Sampomäellä esitettiin Välinpitävä-näytelmää. Se onnistui turvavälit huomioiden.

–Se luo toivoa tähänkin kesään, että ollaan ulkona. Siellä on turvallisempaa, Rimpinen sanoo.

SMS