Lohjan vetovoimaa ja siihen vaikuttavia asioita mietittiin viime viikolla Yhdessä kohti vetovoimaisempaa Lohjaa- seminaarissa.

Lohjan Kylät ry järjesti viime viikolla yhdessä Lokova ry:n (Lohjan koulujen vanhemmat), Valtaväylien aluetoimikunnan sekä Lohjan lähikouluryhmän kanssa Yhdessä kohti vetovoimaisempaa Lohjaa- seminaarin. Puhumassa seminaarissa olivat Valtaväylien aluetoimikunnan puheenjohtaja Mika Eskola, kansanedustajat Anu Vehviläinen ja Riikka Slunga-Poutsalo sekä aktiivinen kyläläinen, Mathildedalin ”rokkikukko” ja Rent a Finn -kampanjan onnellisuusopas Petri Honkala.

Seminaarin järjestäminen sai alkunsa Lohjan alueen kyläläisten ja kyläyhdistysten omasta kiinnostuksesta Lohjan vetovoiman lisäämiseksi. Paikalla tilaisuudessa olikin paljon aktiivisia kyläläisiä etenkin Lohjalta, mutta myös naapurikunnista. Seminaari oli myös osa Lohjan Kylät ry:n Toimivat Kylät- hanketta, joka on saanut EU:n maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta tukea Ykkösakselilta.

Lohjan vahvuudet

Sekä tilaisuuden puhujat että yleisöstä keskusteluun osallistuneet ihmiset nostivat esille Lohjan vahvuuksista mm. erinomaisen sijainnin hyvien kulkuyhteyksien päässä Helsingistä ja Turusta. Vahvuutena nähtiin myös Lohjan rakenne, jossa yhdistyvät kaupunkikeskusta ja maaseutu.

–Sijaintimme on niin hyvä, ettei asukasluvun pitäisi laskea. Lohja on myös todella iso. Keskustassa usein unohdamme, että Kärkölän kyläkin on Lohjaa. Se on kauempana Lohjan keskustasta kuin Helsinki, sanoi Slunga-Poutsalo.

–On Lohjan rikkaus, että tämä on kaupunkimainen kaupunki, jossa on myös paljon kyliä. Lohja on myös Suomen neljänneksi suurin mökkikunta, totesi puolestaan Vehviläinen.

Hänen mielestään kaupungin ja maaseudun symbioosia tulisi kehittää entisestään.

–En usko, että ihmisten identiteetti liittyy useinkaan vain kaupunkiin tai maaseutuun, joten niitä ei kannata asettaa vastakkain. Tulee ymmärtää, että esimerkiksi ruoka ja maa-ainekset tulevat maaseudulta ja kaupungin puolelta saadaan palveluja. Jos pystytte tekemään kaupungin ja maaseudun kokonaisuudesta Lohjan tunnusmerkin, porskutatte kohta Porvoon ohi, Vehviläinen totesi.

Kuntaliitokset vievät aina aikansa ja herättävät huolta liittyneiden kuntien tulevaisuudesta, mutta asiaan auttaa rakentava keskustelu.

–Se on ainoa keino. Pitää istua saman pöydän ääreen ja käydä asiat läpi, vaikka samaa mieltä ei oltaisikaan. Kuntaliitosten yhteydessä voi olla väärinymmärryksiä ja kokemusta siitä, ettei tulla kuulluksi, Vehviläinen sanoi.

Myös Slunga-Poutsalo peräänkuulutti yhdessä tekemistä.

–Sillä kasvetaan, että tehdään asioita. Ei voi vain jäädä odottamaan, että joku muu tekee ne. Mihin vedetään raja, mitä kaupunki tekee ja mitä esimerkiksi asukasyhdistykset? Kyllä me tänne asukkaita saadaan, kun houkutellaan.

Mitä vetovoimatekijät ovat?

–Hyvät vetovoimatekijät ovat arjessa läsnä ja koskevat meidän syvimpiä arvojamme, pohtii Eskola.

–Helppo arki on se asia, joka saa ihmiset muuttamaan paikkakunnalle. Nykyään monet haluavat myös pois keskustoista. Halutaan omaa tilaa ja porkkanapenkki. Kunnan tulee mahdollistaa erilaisia asumismuotoja. Jos haluamme, pystymme pitämään koko maan asuttuna, Slunga-Poutsalo sanoi.

Osa arjen helppoutta olisi toimiva joukkoliikenne. Lohjalla se on tällä hetkellä varsin puutteellinen ja lainsäädännön muutokset vaikeuttavat tilannetta entisestään.

–Tilanne on sekava, kun joukkoliikennettä pitäisi vahvistaa, mutta lainsäädäntö ei tue sitä, harmitteli myös Lohjan kaupunginjohtaja Mika Sivula.

Taksiuudistuskin sai moitteita. Vehviläinen totesi, että pienempää kalustoa, kuten takseja voitaisiin kuitenkin hyödyntää joukkoliikenteessä ja kehittää kutsuliikennettä.

Kyläkoulut saivat puhujilta kannatusta maaseudun vetovoimatekijöinä, jotka voisivat houkutella kylille pysyviä asukkaita, jos koulut eivät olisi jatkuvasti lakkautusuhan alla.

–Lohjalla eletään taloudellisesti vaikeita aikoja ja karsitaan palveluita. Jokainen voi miettiä kulkevatko nämä asiat käsi kädessä, kun lähikoulut ovat lakkautusuhan alla ja samaan aikaan rakennetaan kymmenillä miljoonilla megakouluja, ihmetteli Eskola.

–Kyläkoulut lisäävät yleensä aina vetovoimaa, mutta koulua ei voi pitää, jos lapsia ei ole. Osa kylätaloista on muutettu kylätaloiksi yhteisiksi harrastus- ja kokoontumispaikoiksi. Silloin koko kylän pitää sitoutua huolehtimaan talosta, kommentoi puolestaan Vehviläinen.

Rakentavaa dialogia

Vehviläinen muistutti, että asioita pitäisi katsoa vuosikymmenien perspektiivillä eikä miettiä vain muutamaa seuraavaa vuotta, kun päätöksiä tehdään. Hän peräänkuulutti myös rakentavaa keskustelua.

–On kiinni myös asenteesta, saadaanko aikaan hyvää dialogia. Haluammeko kuulla toisiamme? Mustavalkoisuus on nykyään saanut aiempaa enemmän tilaa keskustelussa. Jokainen voi kuitenkin olla omalta osaltaan rakentaja ja puhua rakentavasti.

Hän korosti, että seutukaupungit ovat todella tärkeitä, mutta hallitus ja eduskunta eivät voi ratkaista niiden ongelmia, vaan seutukaupungeilla pitää olla oma visio, jota sitten tuetaan.

Eläväinen Mathildedal

Petri Honkala halusi Helsinkiin. Hän päätyi kuitenkin Mathildedalin kylään, kun hänen vaimonsa piirsi Helsingin ympärille harpilla ympyrän, joka ylsi 150 kilometrin säteelle Helsingistä. Tämän ympyrän sisältä asuinpaikaksi valittiin Mathildedalin kylä. Alkuun kylä tuntui kuolleelta, mutta oli siinä jotain kiehtovaakin. Vähitellen muutama muukin innostui ja kylään saatiin uusien yrittäjien myötä eloa mm. leipomon, kyläpanimon ja kutomon muodossa. Honkala kertoo, että parhaillaan kylässä käydään taistelua Teijon kyläkoulun puolesta.

–Meillä on kova taistelumeininki. Oppilaita ei tule, jos koulun pysyminen on epävarmaa. Bussit kulkevat kyllä toiseenkin suuntaan, Honkala sanoi.

Kun Helsingin Sanomat teki jutun Mathildedalista, homma levisi tavallaan käsiin. Paikallisia asukkaita Mathildedaliin ei Honkalan kokemuksen mukaan ole juuri tullut lisää, mutta turisteja kyllä.

–Turisteja tuli ovista ja ikkunoista niin paljon, että piti miettiä esimerkiksi, miten kaikille saadaan tarjottua ruokaa ravintoloissa. Kansainvälisestikin iso merkitys on ollut myös sillä, että paikallinen retkeilyalue muuttui Teijon kansallispuistoksi.

Mikä väkeä vetää aiemmin kuolleelta vaikuttaneeseen kyläpahaseen?

–Täällä yhdistyvät luonto ja aktiivinen kylä. Voi mennä kököttämään laavulle tai osallistua sosiaaliseen elämään, Honkala tiivisti.

Hänen kokemuksensa mukaan ulkomaiset turistit tulevat onnellisiksi asioista, joihin Lohjallakin olisi paljon potentiaalia.

–Turistit tulevat koteihimme elämään samalla tavalla kuin mekin. Syödään ruisleipää ja laitetaan Oltermannia päälle.

Onnellisuus on siis pienestä kiinni. Mathildedalin tarinan innoittamina seminaarissa kuultiin ideoita myös Lohjan elävöittämiseksi entisestään. Yleisön suunnalta esitettiin mm. kauppahallin perustamista torin kupeeseen sekä harjun ja Lohjanjärven rantojen ulkoiluväyliä yhdistävää ulkoilureittiä.

SMS