Suomen Urheiluliiton hallituksen puheenjohtaja Sami Itani tulee Lohjalle, Länsi-Uudenmaan Urheilijoiden kauden päättäjäisten juhlapuhujaksi tiistaina 5.10. Ennen päättäjäisjuhlaa Puu-Anttilan juhlasalissa pidetään klo 17.30–18.15 avoin keskustelutilaisuus, jossa on mahdollista vaihtaa mielipiteitä ja esittää kysymyksiä yleisurheilun ja seuratoiminnan aiheista.

Itani valittiin hienoisena yllätyksenä SUL:n puheenjohtajaksi vuonna 2018, vasta 31-vuotiaana. Kauppatieteistä tohtoriksi väitellyt entinen kymmenottelija on ollut asemassaan itsenäisten avausten tekijä ja muutoksen hakija, jonka puheenjohtajakaudella ”ukkoistuneeksi” väitettyä liittoa on uudistettu mm. luomalla liittovaltuustoon ja hallitukseen sukupuolikiintiöt.

Avaukset, jotka viestivät urheilun mieltämisestä yhteiskunnallisen elämän elimelliseksi osaksi, ovat olleet rohkeita. Itani kyseenalaisti lokakuussa 2020 urheilun rahoittamisen Veikkauksen tuotoilla. Nykymuotoisten olympialaisten yhteensopimattomuus kestävien arvojen ja yhteiskunnallisesti hyväksyttävien toimintatapojen kanssa on ollut kasvava puheenaihe, johon Itani otti vahvasti kantaa viime kesäkuussa vaatimalla sekä Tokion että Pekingin olympialaisten perumista urheilun edun nimissä.

SUL:n toiminnan keihäänkärjeksi hän on halunnut nostaa huippu-urheilun ja keskeisimmin hän näkee sen toteutuvan ruohonjuuritasollaan valmentaja–urheilija-suhteessa.

Omalta urheilu-uraltaan kalevankisamestaruuksia voittanut ja 7 731 pistettä ennätyksekseen (2011) otellut Itani toteaa puuttuneen todellisen ”urheiluromantikon” henkisen sitoutumisen. ”Sami, sua kiinnostaa itsesi kehittäminen ihan liikaa, eivätkä tulokset. Siksi susta ei tule koskaan urheilussa maailman huippua!” Ehkä vastaavassa hengessä hän järjestötoiminnassakin näkee välitöntä ”oman pesän puolustamista” merkittävämmäksi laajemman yhteiskunnallisen hyödyn, joka pitemmällä tähtäimellä epäilyksettä on myös urheilun etu.

Mitkä ovat yleisiä, poistettavissa olevia esteitä niin urheilijoiden kuin seurojenkin kehittymiselle? Miksi yleisurheilu ”tyttöistyy”? Miten kaupungistuminen vaikuttaa seuroihin ja Suomen yleisurheilun kenttään sekä huippu-urheiluun? Agraarisuomessa lasten urheilu ja vanhempien vapaaehtoistyö kanavoitui oman paikkakunnan urheiluseuraan ja aatteeseen, osana urheilun viehätystä oli sen luoma ”me henki”, kamppailu oman seuran puolesta. Kukkiiko tämän päivän yleisurheilu mediassa entistäkin kauniimmin samalla, kun sen juuret uhkaavat näivettyä? Tuleeko suomalainen yleisurheilu kokemaan mäkihypyn kohtalon? Mikä on kalevankisavoittajan keskimääräinen vuosibudjetti? Entä suomalaisen urheiluseuran? Urheilukenttä on iso satsaus yhteisöltä – mitä kentällä pyritään ”ulosmittaamaan” yksilöistä, entä yhteisöstä? Ovatko nämä vai jotkut muut keskeisiä kysymyksiä yleisurheilun tulevaisuudessa? Tervetuloa keskustelemaan!