Matti Pirhosen Lyhyitä hetkiä -valokuvanäyttely on esillä Lohjan pääkirjaston galleriakäytävässä 30.7. asti. Näyttelyn nimen salaisuus löytyy kuvien otossa käytetystä salamasta.

–Välähdysaika on lyhimmillään 13. tuhannesosa sekunti. Olen vuosien aikana kuvannut erilaisia asioita suurnopeuskuvauksella ja nyt ajattelin, että niistä voisi pitää näyttelyn, Pirhonen kertoo.

Hän kiinnostui suurnopeusvalokuvauksesta opiskeluaikanaan.

–Erikoistuin suurnopeuskuvaukseen, koska se on teknistä ja riittävän vaativaa. Ideana on pysäyttää liike salamalla. Kaiken keskeltä otetaan yksi lyhyt hetki. Nykyään suurnopeuskuvauksella ei ole markkinoita, kun kaikki tehdään photoshopilla, mutta nämä kuvat ovat aitoja. Photoshop on kuitenkin sillä lailla valheellinen, ettei se näytä koskaan todellista tilannetta, Pirhonen avaa.

Vesitippojen tiputtelua ja paljon hajonnutta lasia

Pirhosen valokuvia katsellessa jää väkisinkin pohtimaan, miten ne on otettu. Yhdessä kuvassa vesitippa putoaa rannekellon päälle.

–Sen kuvan ottaminen oli työteliäs homma. Se vei kaksi päivää, joiden aikana otin 2 000 kuvaa. Mitään apuvälineitä ei ollut, joilla olisin voinut säätää tippojen tippumista. Tuurilla tiputtelin niitä ja toivoin, että kuva osuu.

Kellon Pirhonen lainasin paikallisesta kelloliikkeestä.

–Vähän siellä ihmeteltiin, kun kävelin sisään, mutta sain kellon lainaan. Ei se toimiva ollut, mutta sillä ei ollut merkitystä kuvan kannalta.

Toisessa kuvassa golfpallo lentää lasin läpi.

–Pallo saatiin liikkeelle paineilmakanuunalla, jonka rakensin Myytinmurtajien mallin mukaan. Hyvin se toimi, mutta kolme tai neljä lasia kuvan ottamisessa meni.

Lasia on hajonnut muissakin kuvissa. Kun kuvauksissa hajoaa esimerkiksi olutpulloja, täytyy koko studio vuorata ensin pressuilla. Silti sirpaleita löytyi vielä kolmen kuukauden kuluttua. Sotkua syntyi silloinkin, kun kuvaan piti saada Pommacia sisältävän kuohuviinilasin hajoaminen.

–Lasia ammuttiin ilmapistoolilla. Studio oli pimeä ja kamerassa useamman sekunnin valotus niin, että salaman välähdys toi valon kuvaan. Salaman välähdys ja laukaisu oli ajoitettu pistoolista kuuluvan äänen perusteella, Pirhonen avaa.

Kuulostaa sotkuiselta ja sirpaleiden täyteiseltä puuhalta. Pirhonen toteaakin, että suurnopeuskuvauksessa siivoaminen haukkaa ison ajan ajasta, mutta vielä enemmän sitä menee kokeilemiseen, kun triggereillä haetaan oikea hetki, jolloin salamat välähtävät.

Kuvan ylösalaisin kääntämällä saa aikaan yllättävän suuren vaikutuksen. Esimerkiksi yhdessä kuvassa näyttää siltä kuin kiivi huitaistaisiin puukolla kahtia. Todellisuus on kuitenkin toinen.

–Veitsi oli paikoillaan ja pudottelin hedelmiä sen päälle. Kun kuvan kääntää ylösalaisin, siinä näyttää olevan huitaisu, Pirhonen paljastaa.

Lyhyitä hetkiä on Pirhosen toinen yksityisnäyttely.

–Ensimmäisen pidin 20 vuotta sitten Oulaisissa. Taltioin siihen maaseudun tyhjentämisen silloista vaihetta.

Lisäksi hän on ollut mukana noin 20 yhteisnäyttelyssä. Jatkoakin on luultavasti luvassa.

–Olen ajatellut, että olisin tulevaisuudessa valokuvataiteilija. Pitäisin näyttelyitä ja tekisin ehkä kirjoja, hän pohtii.

Pirhosen oppiin – kursseilta eväitä valokuvaukseen

Pirhonen on tullut aiemmin tutuksi mm. Tylsän valokuvauksen -kursseiltaan, joilla opetellaan ottamaan kaikin puolin mahdollisimman tylsiä valokuvia. Hänen vetämiään kursseja on Hiiden Opiston ohjelmassa myös tänä lukuvuonna. Syyskuussa pidetään kurssit dronen lennättämisestä ja luonto- makrokuvauksesta. Lokakuulta löytyvät kurssit dronelupakirjan suorittamisesta ja videokuvauksesta järjestelmäkameralla. Tylsän valokuvauksen -työpaja on vuorossa marraskuussa, koska se on valokuvauksen kannalta vuoden tylsin kuukausi. Tammikuussa haetaan sommittelulla kiinnostavuutta kuvaan, maaliskuussa tehdään taidetta kameralla ja toukokuussa keskitytään kuvaamaan kasveja ja erilaisia ”öttiäisiä” makrokuvauksella.

SMS