Jonas Gustavsson ja Laura Pikarla pitävät jälleen kesän perinteisen taidenäyttelynsä Sammatin Taidenavetassa (Lohilammentie 293). Tällä kertaa vierailevana taiteilijana mukana on Milla-Kariina Oja. Gustavssonilta esillä on totuttuun tapaan maalauksia, Pikarlalta installaatiokokonaisuus ja Ojalta videoteos.

Tänä vuonna koronan uhka heitti pitkään varjonsa näyttelyn ylle, mutta tilanne onneksi koheni niin, että näyttely voidaan järjestää. Taidenavetassa riittää tilaa, joten lähekkäin muiden näyttelyvieraiden kanssa ei tarvitse olla. Gustavsson ja Pikarla ovat pitäneet taidenavetassa kesänäyttelyn jo lähemmäs 15 vuoden ajan. Näyttelystä on muodostunut heille hyvin merkityksellinen.

–Yhtenä kesänä meillä ei ollut näyttelyä. Koko se kesä oli ihan floppi, toteaa Gustavsson.

– Haluamme tuottaa paikallisesti laadukasta nykytaidetta asuinpaikkakunnallemme, hän jatkaa.

–Tämä paikka on niin hieno, että eihän me voida lopettaa näyttelyjen pitämistä, eikä haluta. Ihmiset myös odottavat näyttelyämme, Pikarla sanoo.

Vaikka he ovat pitäneet kesänäyttelyn jo vuosien ajan, on se aina erilainen vierailevien taiteilijoiden vuoksi.

–Näyttelyt ovat olleet todella vaihtelevia, Pikarla iloitsee.

Nyt on esimerkiksi ensimmäinen kerta, kun esillä on videoteos.

–Videotaide on tärkeä osa nykytaidetta, joten oli mahtavaa saada tännekin laadukas teos, Pikarla sanoo tyytyväisenä.

Myös taiteilijat itse saavat paljon omista näyttelyistään, sillä ne ovat hyvää vastapainoa taiteilijan yksinäiselle puurtamiselle. Omatkin teokset avautuvat taiteilijalle itselleenkin eri tavalla, kun niistä juttelee ihmisten kanssa.

Laura Pikarlan installaatiot kuvaavat hyönteisten huoneita hyönteishotellissa. Tässä ollaan lukin huoneessa.

Tervetuloa hyönteishotelliin

Pikarlan installaatiokokonaisuus koostuu esineistä, luonnonmateriaaleista ja rakennetuista elementeistä, jotka kuvaavat hyönteishotellia kahdessa tasossa sekä hyönteishotellina että hyönteisten huoneina tuossa hotellissa. Oman huoneensa saavat lukki, kimalainen ja perhonen. Vaikka kyse on hyönteisistä, löytyy teoksesta yhtymäkohtia myös ihmiselämään ja ennakkoluuloihin.

–Esimerkiksi hämähäkkejä pelätään, vaikka pelolle ei olisi mitään järjellistä syytä. Sammalla tavoin ihminen voi pelätä erilaisia ihmisiä, kuten nuorisoa tai erivärisiä ihmisiä. Voisi kuitenkin tehdä hyvää tutustua heihin. Meidän pitäisi nähdä toisemme ja ympäristö silmät avoinna, Pikarla sanoo.

–Joskus päädymme ihmissuhteissa, ystävyyssuhteissa, parisuhteissa ja elollisena olentona suhteessa muihin elollisiin, tilanteeseen, jossa olemme tuhonneet jotakin lopullisesti ja pysyvästi. Huomattuamme ja ymmärrettyämme tämän, koitamme luoda tilalle jotain sievää, helposti hallittavaa ja meille paremmin sopivaa, hän pohtii installaationsa teemaa.

Teos on myös ajankohtainen ja kantaaottava, vaikka Pikarla ei haluakaan sanella, miten muiden tulisi elää ja toimia.

–Lähdin ajattelemaan aihetta sitä kautta, että tuntui hullulta, kuinka nurmet parturoidaan ensin sileiksi ja ostetaan sitten hyönteishotelli, jotta pörriäiset viihtyisivät. Lapsille hyönteishotelli on nerokas askarteluidea. Siinä yhdistyvät luovuus, nikkarointi, luonnonmateriaalien käyttö ja ympäristökasvatus. Aikuisten pitäisi kuitenkin tehdä enemmän luonnon pelastamiseksi kuin ostaa hotelli pihalle.

Hyönteishotellissa on monenlaisia vieraita.

Gustavssonin maalausten takaa löytyy tarinoita

Gustavssonilta esillä on kaksi esittävää ja kaksi abstraktia maalausta.

–Tykkään tehdä abstraktia. Se johtuu varmaan iästäni ja sukupolvesta, koska silloin kun olin taidekoulussa, monet tekivät abstrakteja teoksia. Minulla on kuitenkin tunne, että se ei riitä, vaan katsojalle pitää olla jotain, mistä hän saa kiinni.

Työnimenä teoksilla on ollut eudaimonia.

–”Eu” tarkoittaa hyvää ja ”daimonia” henkeä. Hyvä henki johtaa onnelliseen elämään. Olen miettinyt, miten sen saavuttaa. Yksi palanen minulla jo onkin nimittäin tämä näyttely.

Gustavssonilla saattaa olla maalauksestaan aluksi vain hämärä kuva mielessään, mutta tunne voi olla silti voimakas. Vaikka idea on olemassa, lopputulos voi yllättää ja teoksesta tullakin jotain paljon hienompaa kuin hän ajatteli. Hyviä ideoita syntyy mm. päiväunilta herätessä.

Gustavsson kertoo olevansa muumipappatyyppi, joka lukee paljon ja tarttuu kirjaan niin aamukahvilla kuin ennen nukkumaan menoakin sekä oikeastaan kaikkina muinakin arjen tyhjinä hetkinä.

–Tykkään paljon esimerkiksi Platonin teoksista. Ne ovat hyvässä mielessä kuin tutun ukon höpinää.

Gustavssonille itselleen jokaisen hänen teoksen takana onkin tarina, joskus pitkäkin sellainen. Tarina, jolla on hänelle merkitystä, koska se kertoo hänelle jotain elämästä. Nyt esillä olevien teosten taustalta löytyvät mm. antiikin ajan Rooma, Palmyran rauniot, traaginen tarina kuningatar Zenobiasta sekä taiteilijan oma ratsastusharrastus.

–Roomalaiset vangitsivat Zenobian ja veivät mukanaan. Hän sai palatsin, joten ulkoiset puitteet olivat kunnossa, mutta hän oli koko loppuelämänsä vankina. Vankina olo on tunne ja taulussani onkin pelon vankina olemisen tarina. Tässä iässä alkaa pelätä kaikenlaista, kuten sitä jos omille teini-ikäisille lapsille tapahtuu jotain, mutta en halua olla pelon vankina ja antaa sen vaikuttaa valintoihini, Gustavsson avaa.

Entäs se ratsastus, miten se tähän liittyy?

–Hevoset ovat hienoja olentoja, mutta iso ja kiukkuinen hevonen on todella pelottava. Tyttärieni harrastuksen myötä olen päätynyt itsekin ratsastamaan. Kerran eräs kiukkuinen vanha herra puri minua tallilla selkään. Se vihastutti ja tuntui todella pahalta ja ensin ajattelin, etten halua jatkaa tällaista harrastusta. Sitten ajattelin, etten halua lopettaa ja alkaa pelätä. Kun menin tallille, ajattelin joka kerta, etten pelkää ja raivostu, vaan pysyn rauhallisena. Nykyään tuo vanha herra onkin loistava tyyppi.

Jonas Gustavsson löytää ideoita maalauksiinsa mm. kirjallisuudesta sekä päiväunien virkistämästä mielikuvituksestaan.

Miten olla olemassa luontona luonnossa?

Ojanliikkuvan kuvan teoksessa mies ja nainen ovat aseteltuina moniulotteiseen elokuvalliseen maailmaan. Maailmassa oleilu näyttäytyy absurdin rajoilla eikä ero luonnollisen ja luonnottoman välillä ole aina selvä. Elokuvassa, jossa tekijä on kääntänyt kameran itseensä, luonnolla on päärooli. Se asettaa ääriviivat, jotka mahdollistavat olemassaolomme, miten olla olemassa luontona luonnossa. Ihmisen hauraan, mutta yhtä aikaa hallitsevan olemisen seurauksena myös ympäristö muokkautuu vääjäämättä, Oja kuvailee teostaan.

Nyt esillä oleva teos on videoteossarjan toinen osa ja jatkumoa helmikuussa Galleria Huudossa Helsingissä esillä olleelle teokselle Hän kertoi, että olimme tavanneet avaruudessa ja ehdotti yhteistä matkaa takaisin.

Teosta on kuvattu Norjassa ja Suomessa ja se on toteutettu yhteistyössä kuvaaja Mika Mattila kanssa. Mattila myös esiintyy teoksessa. Teoksen äänisuunnittelija on Pertti Venetjoki.

Näyttely on avoinna Sammatin Taidenavetassa 19.7. saakka ti-su 12.00–16.00.

SMS

Kommentoi kirjoitusta