Tänään: 24.07.2024

Päätoimittaja

Talvista luontoa maan uumenissa

näyttely

Maarit Murtosaloa pännivät posliinimaalaukseen liitetyt vähättelevät mielikuvat.
– Ikään kuin kyse olisi aina vain kahvikuppien ja korurasioiden pintaan näperrellyistä pikkuruusuista. Voivathan nekin olla kauniita ja taidokkaasti tehtyjä, mutta posliinimaalauksen ilmaisumahdollisuudet ovat rajattomat, hän sanoo.
Murtosalo tutustui posliinimaalaukseen 1980-luvulla. Äiti osallistui kansalaisopiston kurssille ja houkutteli tyttärensä mukaan.
– Aluksi se ei kuulostanut teini-ikäisestä kovin innostavalta, mutta huomasin heti, että posliini oli tosi kiehtova ja maalauspintana haasteellinen materiaali.
Nummen Järvenpäänkylässä asuva Murtosalo työskentelee perheensä kuljetusfirmassa, mutta posliininmaalaus on antanut intohimon ohessa leivänlisää. Aikoinaan hän oli töissä helsinkiläisessä Anders Mederin posliininmaalausliikkeessä, joka on Suomen vanhimpia. 1997 hän aloitti opettamisen Nummen kansalaisopistossa ja on jatkanut sitä Hiiden Opistossa ja Karkkilan työväenopistossa. 2004 hän suoritti posliinimaalauksen ammattitutkinnon eli kisällikirjan.

Posliinimaalaus on paljon monipuolisempi kuvataiteen muoto kuin yleensä kuvitellaan, sanoo ensimmäisen näyttelynsä Tytyrin elämyskaivokseen pystyttänyt Maarit Murtosalo

Puolukkametsästä elämyskaivokseen

Maarit Murtosalon posliinimaalauksia on ollut muutamissa yhteisnäytteluissä – muun muassa Virkkalan Kässän talolla – mutta ensimmäistä omaa näyttelyä piti odottaa lähes 40 vuotta. Ja silti se tuli yllätyksenä.
– Olin puolukkametsässä kaksi viikkoa sitten, kun minulle soitettiin ja kysyttiin, haluaisinko tuoda töitäni Tytyrin elämyskaivokseen. Pitihän sitä uskaltaa – nyt tai ei koskaan, Murtosalo naureskelee.
Esillä on parienkymmentä teosta lähivuosilta. Useimmat kuvaavat talvisia eläimiä ja pohjoista luontoa. Helsinkiläissyntyisellä Murtosalolla ei ole sukujuuria tai muita suoria kytköksiä pohjoiseen, mutta hän myöntää seudun lumovoiman. Lapissa on tullut usein liikuttua.
– Olen joskus luonnehtinut itseäni sosiaaliseksi erakoksi. Viihdyn myös kotikylälläni, ja jos joku sanoo lähtevänsä matkoille, ilmoitan itse matkustavani takametsään, jossa katsottavaa riittää ja sielu lepää.
Teoksista näkyy myös Murtosalon viehtymys koiriin. Hän toimii kanakoirayhdistyksessä ja harrastaa metsästystä. Muutama entinen ja nykyinen lemmikki on ikuistettu posliinille.

Värioppia ja kemiaa

Posliinimaalauksessa on hallittava maalaamisen lisäksi monia muita osa-alueita.

– Teokset rakentuvat kerroksittain. Jokainen värikerros kiinnitetään polttamalla 700-800 asteessa, jolloin värit sulavat lasitteen kanssa yhteen, Maarit Murtosalo selvittää.
Prosessi vaatii riskinsietoa ja kemian tuntemusta, sillä värit saattavat muuttua polton myötä, ja  lopputulos voi keikahtaa toisenlaiseksi kuin oli tarkoitus.
Murtosalo käyttää etupäässä vesiliukoisia nesteitä ja pulveriväripigmenttejä, mutta erilaisia tekniikoita ja pintakoristeluaineita on mielin määrin, ja näitä voi yhdistellä kollaaseiksi.
Kun pää on nyt saatu avattua näyttelyille, onko tulossa lisää?
– Tuoreimpia töitäni ovat posliinille maalaamani ikonit. Ehkä niistä seuraa jotakin tuonnempana, Murtosalo lupailee.
JP

Maarit Murtosalon näyttely Posliinit maan syvyyksissä Tytyrin elämyskaivoksessa 31.12.2023 saakka.

Yksi Murtosalon suosikkiaihe ovat koirat. Fiona on noutanut fasaanin.