Lohjan pääkirjastossa on jälleen tarjolla iloa silmille ja piristystä mielelle, kun Tammikuun värit -näyttely on esillä käytävägalleriasta tammikuun ajan. Mukana näyttelyssä ovat Katja Närhen ohjaamat Hiiden Opiston perjantaimaalarit ja Lohjan Taideyhdistyksen sunnuntaimaalarit sekä Katja Närhen tytär Hymy-Sofia Närhi.

–He ovat kaikki harrastajia, niin pitkänlinjan harrastajia kuin vasta vähän aikaa sitten aloittaneitakin. Mukana on kaikenikäisiä ihmisiä 21-vuotiaasta tyttärestäni 84-vuotiaaseen harrastajaan. Taide on iätöntä, sillä teos saattaa olla hyvinkin nuorekas ja ajassa mukana, vaikka sen tekijä olisi iäkäs, Katja Närhi kertoo.

Toisaalta taas nuori voi tehdä maalauksia, jotka vaikuttavat vanhemman ihmisen tekemiltä.

–Se voi näkyä esimerkiksi värimaailmassa. Oma värimaailma tulee jostain alitajunnasta. Se, millaiset värit kiinnostavat ja viehättävät. Taide kulkee muodin hermolla ja seuraa aikaansa, sitä mitä milloinkin on pinnalla, Närhi jatkaa.

Tammikuun värit -näyttely koostuu maalauksista ja veistoksista, joita on esillä yhteensä parikymmentä. Maisemia ja esineitä on käsitelty niin esittävästä kuin abstraktistakin näkökulmasta. Lisäksi esillä on taiteilijoiden omia aiheita.

–Olen ohjannut jokaista heidän oman lähtötasonsa mukaisesti, jotta jokainen saa itselleen sopivinta ohjausta, Närhi sanoo.

Hän korostaa sitä, kuinka paljon harrastajat ovat kehittyneet ja kuinka hienoja teoksia he ovat saaneet aikaan.

Tammikuuhun väriä tuovat Hiiden Opiston perjantaimaalarien, Lohjan Taideyhdistyksen sunnuntaimaalarien sekä Hymy-Sofia Närhen teokset. (Kuva: Hymy-Sofia Närhi)

Taiteen merkitys korostuu poikkeuksellisina aikoina

Närhi toteaa, että taiteen merkitys korostuu entisestään poikkeuksellisina aikoina.

–Olen huomannut, että on paljon yksinäisiä ikäihmisiä. Puoliso on voinut kuolla, lapsia ei ole tai he asuvat kaukana. Ryhmissä emme vain maalaa, vaan olemme myös vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Sen tarve on korostunut tänä vuonna.

Koronavirustilanteen vuoksi ryhmät on nyt kuitenkin jouduttu laittamaan tauolle. Samoin kävi viime keväänä.

–Kokoonnuimme sitten videopuhelun välityksellä. Onneksi nykyään on älylaitteita ja ikäihmisetkin osaavat käyttää niitä. On ollut antoisaa, vaikka emme olekaan voineet tavata livenä. Jokainen kaipaa kohtaamista, Närhi sanoo.

Maalaaminen jatkuu erikoisista ajoista huolimatta.

–Tekeminen auttaa. Kun maalaa ja leikkii väreillä, unohtaa hetkeksi tämänhetkisen maailmantilanteen.

Jari Salomaan maalaus.

Vuorovaikutusta yksinäisen puurtamisen vastapainoksi

Maalaamisen ja harrastuksen tuoman sosiaalisen ulottuvuuden lisäksi myös se on tärkeää, että teokset saadaan esille.

–On tärkeää tulla näkyväksi oman tekemisen ja työskentelyn kautta. Taiteen tekemiseen kuuluu myös palautteen saaminen. Taiteen tekeminen on yksinäistä puuhaa, mutta kun työt tuo esille ja saa palautetta, syntyy vuorovaikutusta eikä teoksia tee vain itselleen. Tässä näyttelyssä on mukana kaksi ihmistä, joiden teokset ovat esillä ensimmäistä kertaa. Työt voivat lisäksi välittää jotain katsojalle, Närhi sanoo.

Hän arvelee, että värikkäät teokset antavat katsojille energiaa ja voimaa. Luonto nousee niissä vahvasti esille.

–Se tässä koronassa on ollut hyvää, että oman maan ja sen kauneuden arvostus on kasvanut. Luonnon merkitys korostuu tällaisena aikana, Närhi toteaa.

Hän haluaa rohkaista myös muita tarttumaan kynään tai siveltimeen.

–Jos on yhtään kiinnostaa aloittaa tai jatkaa katkennutta harrastusta, kannustan tekemään niin. Meissä on kaikissa uskomattomia kykyjä ja on hieno juttu, kun ne puhkeavat esille. En itse pidä siitä, että taide ajatellaan kovin elitistiseksi asiaksi, vaan että se on kaikille mahdollista.

SMS

 Carita Åhlforssin maalaus.