Tänään: 14.07.2024

Toimittaja

Tarinoita ja tunnelmia Irlannista

kirjallisuus, matkailu

Leena-Kaisa Laakso ihastui Irlantiin jo 1990-luvulla. Kirjallaan hän haluaa välittää lukijoille Irlannin länsirannikon tunnelmia ja kertoa siellä asuvista ihmisistä ja kulttuurista.

 

Lohjalaisen vapaan kirjoittajan, toimittajan ja luovan kirjoittamisen ohjaajan Leena-Kaisa Laakson unelma toteutui viime toukokuussa, kun hänen kirjansa Tämän maailman reunalla – Tarinoita Irlannin länsirannikolta (Reuna, 2018) julkaistiin. Kirja sai alkunsa Laakson kiintymyksestä Irlantiin.

-Asuin Irlannissa pari vuotta 1990-luvun lopulla. Valmistuin yliopistosta ja ajattelin lähteä jonnekin. Minun piti olla Irlannissa vain pari viikkoa, mutta se venähti pariksi vuodeksi, Laakso kertoo.

Siitä lähtien hänen mielessään on elänyt unelma Irlanti-aiheisen romaanin kirjoittamisesta.

-Mielessäni oli tekstin pätkiä ja yritin kirjoittaa, mutta se ei vain lähtenyt sujumaan. Kun tajusin, ettei kirjan tarvitse olla yksi suuri tarina, se lähti syntymään helpommin. Lyhyt tyyli sopii minulle paremmin.

Kirjassa vuorottelevat Laakson tekemät haastattelut sekä tunnelmalliset proosapätkät.

-Kirja on eräänlainen nojatuolimatka irlantilaisiin maisemiin, elämäntapaan ja kulttuuriin. Siinä sukelletaan myös irlantilaiseen nykykirjallisuuteen ja iirin kielen nykytilaan. Jututan aika kovassa nosteessa olevia länsirannikon kirjailijoita ja katson, mitä kuuluu iirille tänään. Haastattelen myös monia muita merileväviljelijästä poitin-tislaajaan. Moni heistä uskoo, että länsirannikolla on vähän toisenlaista. Elämä on hitaampaa, meri läsnä, luonto vieressä ja ihmiset suvaitsevaisia, Laakso kuvailee.

Mikä sai Laakson Irlannin matkan venymää jopa vuosiksi?

-Siellä on hyvä henki ja mukavia ihmisiä. Tykästyin heihin ja Galwayn pikkukaupunkiin, joka oli sopivan boheemi. Meri ja maaseutu ovat lähellä, mutta silti ollaan kaupungissa. Tarjolla on myös paljon kulttuuria. En vain malttanut lähteä, Laakso kertoo.

Hän haluaa kirjansa välityksellä tuoda esille Irlannin länsirannikon fiiliksiä ja ihmisiä. Mukana kirjassa on myös useita länsirannikon kirjailijoita.

-Heillä on kokeellisempi tyyli kirjoittaa kuin monilla muilla Irlannin kirjailijoilla. Lisäksi he kiinnostivat minua henkilöinä, Laakso kertoo.

 

Irlannin, kulttuurin ystävien ja haaveilijoiden kirja

Kirja on oikea helmi Irlannin ystäville, mutta se kertoo myös muille mielenkiintoisia tarinoita ja yksityiskohtia. Lisäksi teos luo kiehtovia tunnelmakuvia, joissa voi maistaa kostean merituulen ja kuulla tinapillin äänen. Tämän maailman reunalla on myös haaveilijoiden kirja, sillä se kuiskii, että elämällä on annettavaan monia hienoja mahdollisuuksia, joita ei ole tullut itse edes ajatelleeksi. Aina on toivoa ja jotain, mitä odottaa. Se on myös kaikkien kirjojen ja kulttuurin ystävien teos, jota lukiessa voi todella nauttia. Ennen kaikkea se on kirjoitettu kauniisti ja haaveellisesti niin, että jo kieli itsessään houkuttelee lukemaan.

 

Kirjoittaminen on seikkailua

Laakso on kirjoittanut lapsesta saakka välillä omaksi terapiaksi ja välillä työkseen sekä pitänyt kirjoituskursseja nuorille ja aikuisille. Kirjan kirjoittaminen on ollut haaveissa pitkään ja nyt se toteutui. Suomen Kulttuurirahastolta saatu apurahakin oli iloinen yllätys. Kiitos kuuluu myös haastatelluille, jotka lähtivät innolla mukaan kirjaprojektiin. Aivan helppoa ensimmäisen kirjan kirjoittaminen ei kuitenkaan ollut, sillä Laaksolla on neljä alakouluikäistä lasta. Kirja kuitenkin syntyi ja vieläpä varsin hyvä sellainen.

-Lapset tottuivat kesälomalla siihen, että äiti naputti tietokonetta yläkerran aulassa kaaoksen keskellä, Laakso naurahtaa.

-Oli absurdi tunne, kun kaivoin tuoreet kirjat laatikosta. Ajattelin, että siinä se nyt on, Laakso kertoo.

Projekti on osaltaan opettanut Laaksolle myös, että haaveistaan kannattaa pitää kiinni.

-Viime vuosina olen huomannut, että pitää antaa itselleen aikaa myös omaan tekemiseen, hän toteaa.

Kirjoittaminen on Laaksolle tapa jäsentää maailmaa.

-Monesti omat ajatukset selkiytyvät, kun niitä muokkaa sanallisesti. Kirjoittaminen on myös seikkailua. Kun aloittaa jostain pisteestä, ei tiedä, mihin päätyy. Mikään ei ole aiheena liian pieni, sillä kaikella on oma tarinansa. Haluan antaa ihmisille äänen.

Seuraavastakin kirjasta on jo alustavasti sovittu kustantajan kanssa.

Irlantikaan ei ole unohtunut, sillä se on jättänyt Laaksoon lähtemättömän vaikutuksen.

-Sinne olisi jännä mennä perheen kanssa matkalle tai mikä ettei asumaankin johonkin pieneen kaupunkiin, jossa elämä on mutkatonta.

SMS