Lohjan Tanssiopisto aloitti ensimmäisen toimintakautensa viime viikolla. Pääaineena on klassinen baletti. Siitä sekä jazz- ja nykytanssista löytyy tunteja lapsista aikuisiin. Pienimmille tarjolla on myös lasten tanssia sekä 6–8-vuotiaille luovaa tanssia, jossa tutustutaan eri tanssilajeihin. Tanssiopistossa lähdetään pienestä liikkeelle, mutta jatkossa tunteja ja opettajia lisätään mahdollisesti.

–Uuden aloittaminen on riski, joten haluan, että koulu ja oppilaat tulevat ensin tutuiksi ja laajennan mahdollisesti sitten. Pienestä ja kompaktista on helpompi lähteä liikkeelle ja laajentaa, kuin supistaa laajaa tarjontaa, kertoo Lohjan Tanssiopiston perustanut Henna-Riikka Nurmi.

Alku näyttää lupaavalta, sillä harrastajia on jo löytynyt mukavasti. Uusiakin mahtuu silti vielä hyvin mukaan, sillä ryhmissä on tilaa. Lohjan Tanssiopistolla on taiteen perusopetuksen luvat. Nurmi kertoo, että tunneille ovatkin löytäneet tiensä jo tavoitteellisemminkin harrastavat.

Nurmi itse aloitti tanssin neljävuotiaana. 16-vuotiaana hän alkoi ohjata itse pienten lasten ryhmiä.

–Opettaminen tuntui omalta jutulta. Pääsin opiskelemaan Turun taideakatemiaan ja sieltä vaihtoon Islantiin.

Alun perin Nurmi sai Islannista työtarjouksen vuodeksi, mutta se hieman venähti ja lopulta hän työskenteli Islannissa 15 vuotta. Islannin töidensä lomassa hän ehti kuitenkin opiskella Suomessa tanssitaiteen maisterin tutkinnon Teatterikorkeakoulussa.

Nurmella löytyy yhteistyöverkostoa niin Länsi-Uudenmaan alueelta kuin Islannistakin. Hän aikookin panostaa myös projekteihin ja tiiviskursseihin. Yhteistyön myötä voidaan mm. vierailla Islannissa tai saada meren takaa vieraita Suomeen.

Henna-Riikka Nurmi toimi Islannissa unelmatyössään tanssinopettajana ja taidekoulun vararehtorina, mutta päätyi silti muuttamaan takaisin Lohjalle ja perustamaan oman tanssikoulun. (Kuva: Henna-Riikka Nurmi)

Islannista takaisin Lohjalle

Nurmi kertoo, että idea Lohjan Tanssiopistosta syntyi puolittain vitsinä.

–Sitten siitä tuli enemmän kuin vitsi. Työskentelin Islannissa tanssinopettajana ja taidekoulun vararehtorina. Se oli unelmatyöpaikkani ja ajattelin, että tänne varmaan jään, enkä palaa Suomeen ja Lohjalle.

Ajatus tanssikoulusta lähti itämään, kun Nurmen kaveri soitti ja kertoi, että lohjalainen Tanssistudio Funka aikoo lopettaa toimintansa.

–Aloitin itse tanssin harrastamisen Funkassa 1980-luvun alussa, Nurmi kertoo.

Kaveri kysyi myös, eikö Nurmi haluaisi perustaa tanssikoulua Lohjalle. Hän ei kuitenkaan vielä siinä vaiheessa pakannut laukkujaan.

–Sitten kuulin, että Un Dos Treskin lopettaa. Puhelimeni alkoi soita, kun ihmiset kyselivät, että enkö tulisi takaisin Lohjalle. Tässä oli hyvä tilaisuus palata Lohjalle pistämään pystyyn omannäköinen tanssikoulu.

Osaltaan Suomeen paluupäätökseen vaikutti myös koronapandemia.

–Koronan takia en voinutkaan enää liikkua niin vapaasti kuin ennen ja tulla Islannista Suomeen lyhyelläkin varoitusajalla, Nurmi toteaa.

Paluu Lohjalle tuntuu hänestä hyvältä.

–Aika jännää, mutta kivaa oli palata. Tuli sellainen olo, että näin tämän pitikin mennä. Jotain tietyllä tavalla tuttua Lohjassa on niin kuin en koskaan olisi poissa täältä ollutkaan.

–Lukioaikana kaikki sanoivat, että ikinä en enää Lohjalle tule, kun pois pääsen, mutta kun vuosia kuluu, kaikki kuitenkin kummasti palaavat tänne, Nurmi naurahtaa.

Islantikin vaikuttaa silti edelleen mielessä.

–Tuntuu omituiselta opettaa suomeksi. Välillä tanssitunnilla tahdin lasku lähteekin edelleen islanniksi, Nurmi naurahtaa.

Lohjan Tanssiopiston tarjontaan kuuluvat tällä hetkellä klassinen baletti, jazz- ja nykytanssi, luova tanssi sekä lasten tanssi. (Kuva: Henna-Riikka Nurmi)

Kielen kiemuroita ja samanlaista huumoria

Lohjalle paluu tuntui Nurmesta hyvältä, mutta samalla Islannista lähtö oli haikeaa. Tyhjin käsin ei kuitenkaan tarvinnut lähteä, sillä taskuun jäi mm. islannin kieli. Nurmen oli opeteltava se, sillä Islannissa hänen pienimmät tanssioppilaansa eivät osanneet englantia. Kielenä islanti ei ole helppo, mutta jotain tuttua siinä on.

–Suomalainen aksentti sopii islantiin. Äänenpainoja ei tarvitse siksi miettiä, vaan voi puhua, kuten suomeakin. Sanoja myös taivutetaan ja islannissa on sijamuotoja, kuten suomessakin. Esimerkiksi ruotsi on taivutusten puolesta helppo, mutta laulavampi aksentiltaan, Nurmi vertaa.

Hän kertoo, että islantilaisilla on samanlainen synkkyyteen taipuva huumorintaju kuin suomalaisillakin. Sen sijaan aikataulutus aiheutti välillä harmaita hiuksia.

–Suomalaiset ovat pitkäjänteisempiä keskittymään. Islannissa oppilas saattoi kysyä kesken tunnin, että voiko lähteä jo. Joku saattoi myös tulla tunnille viisi minuuttia myöhässä, koska oli jäänyt ulos ihailemaan lumihiutaleita. Lapset olivat kyllä todella omatoimisia, Nurmi muistelee lämpöä äänessään harmaista hiuksista huolimatta.

Islannin maisemat tuntuivat eksoottisilta etenkin aluksi.

–Asuin pienemmällä paikkakunnalla. Siellä oli vuoria ja vuonoja ja meri ihan vieressä, mutta ei metsiä. Luonto saattoi yllättää kunnon lumimyrskyllä tai tulivuoren purkauksella.

–Suomessa on kiva, kun on selkeät vuodenajat, Islannissa oli tasaisempaa eikä kesällä koskaan kovin lämmintä. Suomessa on ihanaa myös se, että täällä on pensaita ja puita, eikä niin avaraa.

Tanssin osalta Islannissa opetetaan samoja lajeja kuin Suomessakin, mutta Suomessa on pidemmät perinteet.

–Suomessa on oltu edellä. Esimerkiksi suomalainen nykytanssi on tunnettua Euroopassa, kun taas islantilainen on vasta alkanut tulla tutuksi. Itse pääsin aloittamaan tanssinopetuksen ihan alusta pienellä paikkakunnalla. Islannissa on vielä oppilaita, jotka eivät tiedä, mitä esimerkiksi baletti on, Nurmi kertoo.

SMS