Mustion Linnan kesäteatterissa nähdään tänä kesänä Miika Nousiaisen romaaniin perustuva komedia Vadelmavenepakolainen. Näytelmä sai ensi-iltansa 4.7.

–Mustion Linnan kesäteatterissa on esitetty lähes pelkästään farsseja, joten halusimme muuttaa genreä ja tehdä komediaa, jossa ei ole farssin elkeitä. Komedianakin tämä on vähän erilaista, koska kohtaukset rakentuvat sketsien kautta toisin kuin perinteisessä komediassa. Kun olemme täällä ruotsinkielisellä alueella, halusimme tuoda myös Ruotsin mukaan, ohjaaja Joonas Suominen perustelee näytelmävalintaa.

Rooleja Vadelmavenepakolaisessa on 50, mutta näyttelijöitä vain seitsemän, joista yksi näyttelee ainoastaan päähenkilö Mikko Virtasta. Loput kuusi näyttelijää saavatkin vaihtaa roolia melkoisen tiuhaan. Hyvin se näyttää heiltä kuitenkin onnistuvan.

–Näyttelijöille on kiva tehdä montaa roolia ja katsojille katsoa, kuinka roolit vaihtuvat, Suominen toteaa.

Näyttelijä Hannamaija Nikander kertoo, että monen roolin vetäminen onnistuu hyvin näytelmän tyylilajin vuoksi.

–Tämä on kirjoitettu niin, että näytelmä koostuu lyhyistä, Mikon elämän ympärillä pyörivistä pätkistä. Minulla on kuusi roolia. Lavan takana käy kauhea kuhina, kun vaihdamme vaatteita ja autamme toisiamme, mutta hauskaa on, Nikander kertoo.

Suominen sanoo, että näytelmä mukailee Nousiaisen kirjan tapahtumia, mutta on aivan erilainen kuin kyseisestä kirjasta tehty elokuva.

–Kirjassa on luonnollisesti enemmän tavaraa, mutta kaikki mitä näytelmässä tapahtuu, löytyy myös kirjasta. Jos on katsonut leffan, ei ole nähnyt tätä näytelmää, hän toteaa.

Mikon (Risto Kaskilahti) Ruotsi-fanitus aiheutti jo lapsena ristiriitoja Mikon ja hänen vanhempiensa (Jaakko Loukkola ja Sari Puumalainen) välille.

Kuinka tullaan ruotsalaiseksi? Onnistuuko se, jos oikein kovasti yrittää?

Vadelmavenepakolainen kertoo suomalaisesta Mikko Virtasesta, joka on aina halunnut olla ruotsalainen.

–Mikon mielestä ruotsalaiset ovat kaikilta osin parempaa kansaa kuin suomalaiset, iloisia, kauniita ja positiivisesti asioihin suhtautuvia. Mikko ei halua olla perusjörö suomalainen. Hän on pienestä saakka pyrkinyt ruotsalaisuuteen, kuunnellut Abbaa ja lukenut Kalle Ankaa, Suominen kertoo.

Näytelmässä on takaumia Mikon lapsuudesta. Ne ovat yksi näytelmän herkullisimmista osuuksista, vaikka viihdyttävä se on kokonaisuudessaankin ja naurua on luvassa tasaisesti loppuun saakka,

–Huumori koostuu vahvasti tapahtumista ja hahmoista, ei vitseistä. Koska hahmot piipahtavat näytelmässä vain lyhyen aikaa, niistä on pyritty tekemään aika karrikoituja, jotta ne jäävät heti mieleen, Suominen sanoo.

Mikko ponnistelee kovasti ruotsalaisuutensa eteen mm. puolustamalla Ruotsin kuningasperhettä tappelujen merkeissä ja vaatimalla Kouvolassa palvelua ruotsiksi. Hän yrittää myös kovasti saada Ruotsin kansalaisuuden, mutta sitä ei tipu. Eihän hän ole edes asunut Ruotsissa. On kuitenkin myös toinen mies, masentunut ja elämästään eroon tahtova Mikael Anderson. Niinpä Mikko Virtasesta tulee Göteborgissa syntynyt Mikael Anderson.

–He sopivat, että Mikael tekee itsemurhan ja Mikko hyppää hänen saappaisiinsa, Suominen paljastaa.

Tuosta vain ei ruotsalaiseksi ryhtyminen kuitenkaan tapahdu, vaan ensin tarvitaan koulutusta mm. ruotsalaisen parisuhteen hienovaraisuuksiin sekä ruotsalaiseen joulun viettoon. Viimein Mikko on ruotsalainen Mikael, mutta siihen eivät haasteet lopu.

–Siitä seuraa ongelmia, että hän ei tunne uutta sukuaan ja kavereitaan, sanoo Suominen.

Entä mitä mieltä Risto Kaskilahti on roolihahmostaan Mikosta.

–Mikko on hyvä tyyppi, maailman paras. Aina pitää olla roolihenkilönsä puolella. Hän on erikoinen tyyppi, joka on harrastanut ruotsalaisuutta jo lapsena ja sittemmin siitä on tullut pakkomielle. Näin tehdään niin hyviä hiihtäjiä kuin ruotsalaisiakin, kun tekee kunnolla töitä jonkin asian eteen.

Entä Suomi-Ruotsi-asetelmasta?

–Suomi on ensimmäisenä. Jos Suomi ei ole mukana tai on jo pudonnut, silloin Ruotsi saa voittaa. Sen jälkeen tulevat kaikki muut, Pohjoismaat, Eurooppa ja niin edelleen, Kaskilahti luettelee pilke silmäkulmassa.

Ruotsalaiseksi ei tulla niin vain, esimerkiksi ruotsalaista joulun viettoa pitää harjoitella. Kuvassa Esa Nummela, Sari Puumalainen ja Risto Kaskilahti.

Kaikella rakkaudella suomalaisia kohtaan

Vadelmavenepakolainen on esitetty vain kerran aiemmin kesäteatterissa. Suominen vinkkaakin tulemaan rohkeasti katsomaan.

–Tämä on vähän erilaista kesäteatteria ja moderni tarina nykyajasta. Sitä paitsi, kuinka paljon Suomessa tehdään kesäteatteria, jossa Ruotsi on pääosassa, hän naurahtaa.

–On mielenkiintoista katsoa, miten suomalaiset reagoivat, kun ruotsalaiset nostetaan jalustalle, kun meillä on tämä viha-rakkaussuhde. Vaikka hahmot ovat karrikoituja, moni suomalainen löytää niistä kyllä itsensä, Suominen jatkaa.

–Tämä on tehty kaikella rakkaudella suomalaisia kohtaan, muistuttaa Kaskilahti.

Nikander kuvaa Vadelmavenepakolaista todella hauskaksi ja viihdyttäväksi. Hän on lukenut myös kirjan.

–Pidin siitä kovasti, nauroin ääneen, hän muistelee.

–Tämä on positiivisessa mielessä järjetön näytelmä. Niin uskomattomia käänteitä tässä on, tiivistää Kaskilahti.

Näytelmän nähtyään heidän kommentteihinsa on helppo yhtyä. Vadelmavenepakolainen on kaikkine erilaisine hahmoineen varsin hauska ja näkemisen arvoinen.

Rooleissa: Risto Kaskilahti, Sari Puumalainen, Anniina Jokinen, Hannamaija Nikander, Kaisa Koivuniemi, Esa Nummela ja Jaakko Loukkola. Esitykset jatkuvat 10.8. saakka.

SMS

Ohjaaja Joonas Suominen (vas) ja näyttelijät Hannamaija Nikander ja Risto Kaskilahti Vadelmavenepakolaisen harjoituksissa. –Tämä on positiivisessa mielessä järjetön näytelmä. Niin uskomattomia käänteitä tässä on, tiivistää Kaskilahti ajatuksensa.

Kommentoi kirjoitusta